MAL täyttää tänä vuonna 65 vuotta, joten tässä voisi hyvin kuunnella vähän historian lehtien havinaa abstraktin matematiikan ja sen käytännön sovellusten ongelmallisen suhteen lohkolla. Etenkin matematiikan sopivasta annostelusta insinööreille on kiistelty vuosisadasta toiseen, minkä vahvistaa käsiini osunut W. Ahrensin sitaattikokoelma vuodelta 1904: Scherz und Ernst in der Mathematik. Allaolevat poimin tästä kirjasta.
Matematiikan, fysiikan ja tekniikan läheisyyttä havainnollistakoon aluksi itse Carl Friedrich Gauss kirjeessään H.C. Schumacherille 13.9. 1835:
Muutama päivä sitten kokeilin ensimmäistä kertaa, onko 3500 kierroksen induktorini tuottama virta kyllin vahva tunkeutuakseen ihmisruumiin läpi. Vastoin odotustani vastaus oli myöntävä. Käsien kautta kulkeva virta, jonka magnetometri kyllä osoittaa ja tarkasti mittaa, on vielä liian heikko, jotta sen tuntisi; huulien tai kielen kautta johdettuna se on kuitenkin neljä kertaa voimakkaampi ja tuntuu hyvin merkilliseltä, ja maistettuna (…) Jopa tätä menetelmää voisi käyttää telegrafiaan (…) Jos haluttaisiin muodostaa moninkertainen ketju, jossa on vastaava määrä maistajia toisessa päässä, ja siinä voitaisiin käyttää vaikka sokeita invalideja, jotka aina maistaessaan nostavat kätensä, ja sihteeri pitäisi kirjaa nostetuista käsistä,…
Ajatus, että asioiden matemaattinen ymmärrys on käytännönkin kysymyksissä arvokasta, on tuttu jo Platonin akatemiasta. Tässä vähän tuoreempi, vain 150 vuoden takainen puheenvuoro:
Polyteknisissä kouluissa ei pitäisi riittää, että teknikko, jonka on myöhemmin työstettävä projekteja itsenäisesti, tunnettava kaikkien käyttämiensä sääntöjen ja kaavojen kantavuus, sekä katsastettava projektinsa avaruudellisesti, ruokitaan graafisilla konstruktioresepteillä, vaan ennen kaikkea tarkoituksena tulisi olla muokata ajattelevia ihmisiä, joilla on matemaattinen avaruudellinen näkemys toteutettavista projekteista.
Culmann. Die Graphische Statik. Zürich 1875.
Moni on kuitenkin ollut myös sitä mieltä, että tämä kaunis ajatus ei käytännössä toimi:
Niinpä metsätieteen historiassa puhutaan ’matemaatikkojen aikakaudesta’, ja nykyiset metsämiehet ovat onnellisia tietäessään, että tämän sekoilun ajat ovat jääneet kauas taakse.
P. von Lossow, Zur Frage der Ingenieurausbildung. Zeitschrift der Verein deutscher Ingenieure, 13:46, 1899.
Kylmäfyysikko on eri mieltä:
Ei ole olemassa hyödyllistä matematiikan asetta, jota insinööri ei voisi oppia käyttämään.
Lordi Kelvin, teoksesta The calculus for engineers, Lontoo 1899.
Mutta tulevatko merkittävät uudet innovaatiot tieteen vai käytännön puolelta? Tästäkin on taitettu tiedepoliittista peistä pitkään:
Selvästikin on monia alueita, joilla tieteellinen tieto on kulkenut tekniikan edellä, kuten kemia, kylmyysteoria, sähköoppi jne. Pääsääntö kuitenkin on, että teoreettinen luonnontutkimus on kulkenut tekniikan jäljessä – että vasta tekninen sovellus on tuottanut luonnontieteellisen oivalluksen.
A.Riedler, Unsere Hochschulen und die Anforderungen des zwanzigsten Jahrhunderts. 3. painos, Berlin, 1898.
Edellä mainittu P. von Lossow katsoo, että matematiikan yliannostus voi olla tuleville insinööreille jopa tuhoisaa:
Ajattelutavan osalta matemaatikko eroaa insinööristä perinpohjaisesti. (…) Jokainen rakennustaidon opettaja tietää, millainen vaiva on aikaansaada eräänlainen vallankumous niiden opiskelijoiden päässä, jotka ovat joutuneet kaksi vuotta puuhailemaan lähinnä matemaattisten opintojen parissa, ennen kuin he vapautuvat ”tuntemattoman X:n” lumouksesta.
von Lossow, mt.
Ja on asiaa jo tuokio tarkasteltu persoonallisuuspsykologiankin tasolla:
Lienee tarpeen ottaa esille, että ihmisaineksella, josta käytännön tekniikassa todella etevät insinöörit nousevat, ei ole taipumusta opiskella matematiikkaa sen itsensä takia.
Bach, Hochschulnachrichten 10, 1900.
Keskustelu jatkuu, halki vuosisatojen – ja kortensa kekoon kantaa MAL-lehtikin. •