Esimerkkejä alueista lehmän jaloissa ja vartalossa, josta itikan puremia laskettiin. (Wikimedia)
Kolmen vuosikymmenen ajan paperilennokit ovat lennelleet Harvardin juhlasalissa, kun tutkijoita on palkittu tutkimuksista, jotka ensin naurattavat ja sitten panevat ajattelemaan. Nyt tämä perinne katkeaa: Ig Nobel -palkinnot muuttavat Eurooppaan.
Kesäkuun alussa Ig Nobel -palkintoseremonian perustaja Marc Abrahams kertoi eurooppalaisille tiedetoimittajille päätöksestään siirtää tapahtuma Eurooppaan. Huumori-Nobelit on jaettu aiemmin Cambridgessa, Massachusettsin osavaltiossa. Ensimmäisinä vuosina seremonia pidettiin MIT:n tiloissa, mutta vuodesta 1995 lähtien se on järjestetty Harvardin yliopistolla.
Zürichissäkin. (Wikimedia)
Tyypillisesti valtaosa palkituista on mielellään matkustanut omalla kustannuksellaan palkintoseremoniaan. Viime vuonna tilanne muuttui radikaalisti. Neljä kymmenestä voittajasta ilmoitti, että heidän ei ollut mahdollista tai turvallista matkustaa Yhdysvaltoihin. Marc Abrahams totesi, ettei hän voi enää hyvällä omalla tunnolla kutsua ihmisiä matkustamaan Yhdysvaltoihin. Niinpä seremonialle alettiin etsiä uutta kotia, ja keväällä Ig Nobel -palkintoja myöntävä Improbable Research -järjestö ilmoitti, että tämän vuoden palkinnot jaetaan Zürichissä, Sveitsissä.
Nykyisen hallinnon aikana Yhdysvallat ei ole enää ollut kovin tiedemyönteinen. Eurooppaan siirtymisessä ei kuitenkaan ole kyse poliittisesta protestista. Abrahams perusteli muutosta ennen kaikkea käytännöllisillä syillä. Oli tärkeää löytää paikka, johon palkitut ja kansainvälisen median edustajat voisivat turvallisesti matkustaa. Trumpin Yhdysvallat ei ole sellainen. Vaikka Abrahams tuntuikin välttelevän poliittisia kannanottoja, totesi hän, että tilanne Yhdysvalloissa on todennäköisesti huonompi kuin mitä sanomalehtien sivuilta selviää.
Vaikka Ig Nobeleita kutsutaankin Huumori-Nobeleiksi, ei niissä koskaan ole ollut kyse vain hauskuuttamisesta. Palkinnot myönnetään tutkimuksille, jotka saavat ensin nauramaan, sitten ajattelemaan. Palkintoja myönnettäessä ei niitä yleensä tarvitse vääntää rautalangasta, vaan ne tuottavat ajatuksia ihan itsessään. Esimerkiksi viime vuoden biologian palkinto myönnettiin japanilaiselle tutkimusryhmälle, joka selvitti kokeellisesti, vähentääkö lehmien maalaaminen seeprojen tapaan raidallisesti itikoiden puremia. Vuotta aiemmin kasvitieteellinen palkinto myönnettiin tutkijoille, jotka raportoivat, että jotkut kasvit näyttävät matkivan lähellä olevien muovikasvien muotoja.
Ig Nobel -seremoniassa palkinnot jakavat Nobel-palkinnon saaneet tutkijat. Nobelistien mukana oleminen oli tapahtuman alkuvuosina tärkeä osoitus tapahtuman luonnetta epäileville. Näin näytettiin, että tarkoitus ei ole pilkata voittajia tai tiedettä. Palkitut tutkijat ja tutkimukset eivät koskaan saa osakseen ilkeämielistä naurua. Ig Nobelit pikemminkin kunnioittavat kekseliäitä tutkimuksia ja herättävät ihmisten kiinnostusta tieteeseen, lääketieteeseen ja teknologiaan.
Tiedemaailmassa Ig Nobeleita onkin yleensä osattu arvostaa siinä hengessä kuin ne on tarkoitettukin. Alkuvuosina tosin Britannian silloinen hallituksen johtava tieteellinen neuvonantaja Robert May lähetti kirjeen, jossa kielsi palkitsemasta brittiläisiä tutkijoita. Marc Abrahams luuli aluksi, että kyseessä oli kuivaa brittiläistä huumoria, mutta ilmeisesti May oli tosissaan. Asian lehdistössä saama huomio oli vain positiivista Ig Nobeleille. Tapaus osoitti jo varhain, että Ig Nobelit herättävät tunteita; juuri siksi ne ovat säilyneet relevantteina.
Jotkut tutkijat ovat innostuneet Ig Nobeleista niin paljon, että ehdottavat itseään palkinnon saajaksi. Tällaiset ehdotukset eivät yleensä menesty. Eri lähteistä tulevia ehdotuksia tulee yleensä vuoden aikana tuhansia, joten voittajien valinta ei ole helppoa.
Monesti palkitut ovat itse niin turtuneita omaan työhönsä, että eivät osaa nähdä sitä samalla tavalla hauskana ja oivaltavana kuin ulkopuoliset. Abrahams sanoi, että hyvin usein palkinnonsaaja ihmettelee, että kun muut palkitut olivat niin hauskoja, niin miten ihmeessä hänet valittiin.
Ig Nobelien suosiosta kertoo se, että valtamedia huomioi ne vuosittain. Sitä kautta niistä on tullut tuttuja suurelle yleisölle. Palkinnonjakoseremoniaa seuraa ehkä kuitenkin vain tosifanit. Se on harmi, sillä kyseessä on hauska tapahtuma, johon liittyy monia perinteitä. Paperilennokkien lennättäminen on yksi pitkäikäinen perinne. Kuolemaansa asti professori Roy J. Glauber toimi luutamestarina, joka lakaisi lennokit lavalta. Vuonna 2005 Glauber oli estynyt – koska hän oli vastaanottamassa fysiikan Nobel-palkintoa Tukholmassa.
Ig Nobelia Glauber ei koskaan itse saanut. On kuitenkin olemassa yksi sekä Ig Nobelilla että Nobel-mitalilla palkittu. Andre Geim sai vuonna 2000 fysiikan Ig Nobelin yhdessä Michael Berryn kanssa sammakkojen magneettisesta levitaatiosta. Fysiikan Nobel-palkinnon hän sai vuonna 2010 työstään grafeenin parissa. Koska hän on ainoa henkilö, joka on saanut molemmat palkinnot, hän pääsi myös Guinnessin ennätysten kirjaan.
Abrahams kertoi, että Zürichissä tullaan näkemään uudistuksia, mutta seremonian perusluonne pysyy ennallaan. Yksi uudistus liittyy tapaan, jolla palkinnonsaajien puheet on pidetty riittävän lyhyinä. Tätä tarkoitusta varten mukana on ollut kahdeksanvuotias tyttö, joka on kävellyt puhujan viereen, kun aika on tullut täyteen. Tyttö pysyy siinä niin kauan kuin tarvitaan toistamassa sanoja: ”Ole hyvä ja lopeta. Minua tylsistyttää.” Abrahams ei paljastanut, mikä tulee korvaamaan tämän hyväksi havaitun keinon.
Päätös muuttaa Zürichiin oli kuulemma helppo, mutta käytännön järjestelyt jännittivät. Tukea tuli kuitenkin paljon ja nopeasti, joten parissa kuukaudessa selvisi, että muutto onnistuisi. Tilaisuus vaatii tarpeeksi suuren tilan, sillä aiempina vuosina paikalle on tullut noin tuhat katsojaa.
Katsojamäärä ei laske muuton vuoksi. Kun liput seremoniaan tulivat toukokuussa myyntiin, myytiin ne loppuun muutamassa päivässä. Tänä vuonna on siis turha haaveilla paikan päälle matkustamisesta. Uusia tilaisuuksia kuitenkin tulee. Jatkossa seremonia pidetään joka toinen vuosi Zürichissä ja joka toinen vuosi jossain toisessa maassa, joka todennäköisesti on sekin Euroopassa. Seremoniaa voi myös seurata livenä netissä, ja sivustolta https://improbable.com löytyy myös tallenteet kaikista edellisvuosien tilaisuuksista.
Zürichin seremonia syyskuussa näyttää, miten hyvin lähes 35 vuotta Yhdysvalloissa elänyt perinne juurtuu Eurooppaan. Ainakaan kiinnostuksesta ei ole pulaa. Ig Nobelien muutto Eurooppaan osoittaa, ettei tiedehuumori eikä sen taustalla oleva vakava ajattelu tunne rajoja. •
Niklas Hietala