Kuva 1: Kansleri Kaarle Hämeri MALin tulevaisuusseminaarissa. (Kuva: Jyri Jämsä)
MALin hallitus piti suunnittelupäivät syyskuussa 2018. Päivillä suunniteltiin MALin toimintaa ensi vuodelle ja myös hieman pidemmällä tähtäimellä. Varsinaisen työskentelyn aluksi piti Helsingin Yliopiston kansleri Kaarle Hämeri esitelmän otsikolla ”Näkökulmia yliopistokoulutukseen ja tulevaisuuden työelämään”.
Ohessa joitakin hajahuomioita esitelmästä. Esitelmä kokonaisuudessaan on nähtävissä osoitteessa https://mal-liitto.fi/fi/k-hameri-mal-tulevaisuusseminaari-2018
Esitelmässä käsiteltiin seuraavanlaisia aiheita: koulutuksen haasteet erityisesti matematiikan ja luonnontieteiden näkökulmasta, lukiolaiset, yliopiston haasteet, yleensäkin korkeakoulujen johtamismaiseman muutokset globaalisti, ja tietenkin talouden kriisiä, joka on näivettänyt korkeakouluja. Esitelmässä käsiteltiin myös korkeakouluopiskelijoita ja heidän valmistumisaikojaan. Erityisinä aiheina käsiteltiin myös työn murrosta ja työelämän muutoksia, oppimisen murrosta ja yhteiskunnan megatrendejä.
Lukiolaiset
Vuosittain lukioista valmistuu noin 30 000 oppilasta. Heistä pitkän matematiikan lukijoita on noin 10 000 (kuva 5). Yliopistoihin valmistuneista pääse noin 19 000. Sellaisia korkeakouluopiskelupaikkoja, joissa tarvitaan matemaattis-luonnontieteellisiä taitoja, on noin 10 300. Tämän näkemyksen mukaan pitkän matematiikan lukijoiden määrä ja vastaavat opiskelupaikat korkeakouluissa ovat tasapainossa (kuva 6).
Maailmanluokan yliopiston piirteitä
Maailmanluokan yliopisto on visionäärisesti johdettu, houkuttelee lahjakkuuksia ja sisäänottoa on rajoitettu. Sillä on riittävät resurssit opetukseen ja tutkimukseen ja sen osaamista uudistetaan rekrytoimalla myös oman talon ulkopuolelta. Noin viidennes opiskelijoista tulee maan rajojen ulkopuolelta. Yliopiston organisaatio on oppiva ja muuntautumiskykyinen, siitä valmistuneet työllistyvät hyvin ja siellä tehdään uraauurtavaa tutkimusta.
Työn murros
Kolme megatrendiä ovat teknologian murros työpaikoilla, väestön ikääntyminen ja maailman ”pienentyminen” (kuva 7). Näihin vastataan elinikäisellä oppimisella, joustavilla työmarkkinoilla, ja yhteiskunnan uudenlaisilla turvaverkoilla (vanhoja korjattu, uusia kehitetty). Myös sosiaalista dialogia tulee kehittää niin että epätyypillisissä ammateissa toimivat työntekijät eivät jää turvaverkkojen ulkopuolelle.
Kuvat 5 ja 6 ja 7: Lähde K. Hämerin esitys, Helsingin yliopiston kokoama aineisto.
Ammattijärjestöjen jäsenmäärät pienenevät ja tämän vuoksi niiden tulisi olla joustavia ja innovatiivisia siinä, miten edustetaan myös niitä työntekijöitä, jotka toimivat epätyypillisissä ammateissa.
Jos työtä automatisoidaan ja ammatit ja työtehtävät katoavat, tulee työntekijät uudelleenkouluttaa. Jos työn sisältö muuttuu olennaisesti, tulee harrastaa suunnitelmallista täydennyskoulutusta. Jos taas työn sisältö kehittyy pienin askelin, tulee työntekijöiden osaamista päivittää normaalin täydennys- ja lisäkoulutuksen keinoin.
Työmarkkinat tulevat polarisoitumaan siten, että on vähän kompetenssia vaativia töitä ja sitten toisaalta on korkeaa osaamista vaativia hyväpalkkaisia töitä. Sosiaalisten ja matemaattisten taitojen työmarkkina-arvo kasvaa. Toistaiseksi kuitenkaan työmarkkinat eivät ole sen pirstaleisempia kuin ennenkään.
Nykyinen työmarkkinoiden segmentaatio on sellainen, että on työttömiä, palkansaajia ja yrittäjiä. Näiden ryhmien ulkopuolella ovat lapset ja eläkeläiset.
Mahdollinen tuleva segmentaatio on huomattavasti sekavampi. Lasten ja ikäihmisten lisäksi on olemassa sellaisia ryhmiä kuin perinteiset palkansaajat, yrittäjät, projektinomadit, rajoitetusti työkykyiset, eläkeläisfreelancerit, työkyvyttömät, työelämän ulkopuolella olevat, erilaisissa välitiloissa olevat ja vapaaehtoiset.
Kirjoittaja FM Martti Annanmäki