Arvoitus: ”Mikä on talvella silta, kesällä ei mikään?” Vastaus: Jää.
Jäillä on tänä talvena päässyt kävelemään usein. Helsingissäkin jäätä on ollut harvinaisen laajalti. Myös luisteluretkiä kaukaisillekin majakoille on pitkästä aikaa ollut mahdollista tehdä. On kuitenkin muistutettu, että koska vesi on matalalla, jäätilanne voi muuttua nopeastikin. Tavallisen sunnuntaikävelijän on aika mahdotonta tietää, kuinka kantavaa jää todella on. Varovainen saa siis olla ja muistaa varustautua jäällä liikkumiseen oikein, vähintään naskalit kaulalla.
Mutta silloin kun jäälle uskaltaa, niin onhan se suorastaan taianomaista! Samaan paikkaan, jossa kesällä lainehtii sininen merivesi, pääsee nyt kävelemään. Kaikkialla on valkoista, kimaltavaa jäätä ja lunta. Jääkannen värit vaihtelevat kirkkaasta vaaleansiniseen ja jään tuottamat äänet ovat ihmeellisiä. Ei ihme, että lämpimämmistä maista tulevat turistit ovat haltioissaan, kun näin suomalaisenakin huokailee ihastuksesta.
Jäällä on omat lainalaisuutensa. Sitä on myös monen tyyppistä. Ja koska suomen kieli on rikasta, ja talveen liittyvää sanastoa on paljon, meillä on monta eri nimitystä jäätyypeille. On kiintojää (rantaan tai pohjaan kiinnittynyt jää), ahtojää (jäämassojen puristuksessa syntynyt, kasautunut jää), riite (ohut, vastamuodostunut jää) ja hyyde (koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy virtaavan jokijakson alijäähtyneeseen veteen). Harvemmin olen kuullut sen sijaan kohvajäästä, jota syntyy, kun lumi painaa järven jääkantta niin, että jään päälle nousee vettä ja tämä lumisohjo jäätyy. Kohvajään kantavuus on vain puolet teräsjään kantavuudesta.
Jäätä pystyy tekemään myös synteettisesti polyeteenimuovista. Tässä lehdessä esitellään Sami Franssilan mielenkiintoinen kirja, jossa perehdytään erilaisiin materiaaleihin. Onnenmaa-elokuvasta on mieleen jäänyt kohtaus, jossa ovelta ovelle kiertävä myyjä esittelee erittäin kestävää kulhoa hyppimällä sen päällä. Kulho on valmistettu uudesta mullistavasta aineesta. ”Tämä on plastiikkia!”, kuuluu kiertävän kaupustelijan repliikki. Omalle sukupolvelle muovi on ollut olemassa aina, mutta todellakin, sekin on joskus ollut uutta.
Saamme lukea myös erittäin kiintoisia ja tärkeitä havaintoja siitä, miten tekoälyn käyttö vaikuttaa oppimistuloksiin. Kirjoituksissa palataan lisäksi mm. tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden verkostoitumistapahtumaan Tampereelle ja kuullaan Pilkku-kerhon toiminnasta.
Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tulee tänä keväänä 40 vuotta. Muistan sen myös itse hyvin. Laskeuman vuoksi oli hiekkalaatikolla leikkiminen yhtäkkiä kielletty, eikä marjoja saanut poimia. Taneli Prittisen artikkeli kertoo tuosta kohtalokkaasta tapahtumasta.•
• Suvi Lahdenmäki