Villihevosia Tšernobylissa. Taustalla näkyy mannertenvälisten ohjusten havaitsemiseen käytetty
DUGA-tutka. Lisenssi: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Horses_in_Chernobyl,_Ukraine.jpg
Ennen Ukrainan sotaa tämä alue oli merkittävä turistikohde. Tšernobylin ydinvoimalaan oli saatavilla turistikierroksia, joilla pääsi kierrokselle mm. tuhoutuneen nelosreaktorin valvomoon. Myös Pripjatin aavekaupunki oli suosittu kohde.
Sodan alkaessa tilanne muuttui täysin. Venäläiset joukot miinoittivat Pripjatin, ja sinne pääseminen onkin lähitulevaisuudessa aivan liian riskialtista. Joukot levittivät myös kontaminaatiota alueella kaivamalla poteroita Punaiseen metsään (tosin toisin kuin mediassa aluksi erheellisesti uutisoitiin, noissa poteroissa ei ole mitään niin radioaktiivista, että sotilaat olisivat saaneet säteilysairauden oireita).
Suurin tuho sotatilan myötä tuli, kun venäläinen drooni teki reiän uuden suojarakennuksen kattoon, ja sytytti sen eristeet tuleen. Reiän paikkaus on osoittautunut suureksi ongelmaksi, koska rakennuksen saaminen taas ilmatiiviiksi niin, että sen sisällä on alipaine estämässä hiukkasten kulkeutumisen ulos, ei ole onnistunut. Katto vaatii todennäköisesti laajempaa purkua, jotta rakenteet eivät ala ruostua ja suojarakennuksen käyttöikä lyhene merkittävästi.
Myös nelosreaktorin purkutyöt ovat vuosia jäljessä sodan takia, dronepommitusten alla kun ei pureta reaktoria. Tosin vanha suojarakennus sinnittelee vielä paikoillaan, joten hommalla ei onneksi ole kiire. Myös ydinmateriaalin poistaminen sarkofagin sisältä vaikuttaisi ajan myötä käyvän helpommaksi: hajoamistuotteissa on mukana kaasuja, jotka muuttavat radioaktiiviset laavakerrostumat pikkuhiljaa hiekan kaltaiseksi. Niinpä tulevaisuudessa niiden poistaminen voi olla mahdollista ihan pölynimurilla, mikä olisi varmaankin myös nopein mahdollinen keino, ja siten takaisi työntekijöille matalimman mahdollisen säteilyannoksen.
Yksi alueen maamerkeistä, valtava tekojärvi, jota käytettiin reaktorien jäähdytykseen, on myös muutoksen kourissa. Joitain vuosia takaperin sen täyttäminen lopetettiin ja sen annetaan haihtua hitaasti tyhjäksi. Tällöin pohjaan kasvava kasvillisuus sitoo itseensä järven pohjassa mahdollisesti olevat radioaktiiviset aineet, eivätkä ne pääse leviämään esim. tuulessa, kun järven pohja pöllyää.
Alueella on ollut viimeisten vuosien aikana myös useita metsäpaloja, joiden on pelätty levittävän saasteita taas ilmaan, mutta toistaiseksi palokunta on aina saanut pidettyä ne tarpeeksi kurissa. Toisaalta tämä epäluonnollinen ympäristö on kenties muuttunut samaan aikaan koko Euroopan luonnollisimmaksi, ja elämä alueella on alkanut kukoistaa ihmisten jälkeen. Sudet, karhut, ketut jne. ovat omineet alueen, ja sieltä löytyy myös Euroopan ainoa villihevospopulaatio.
Ihmisen jälkeensä jättämästä elämästä ongelman alueella muodostavat villikoirat, jotka ovat Pripjatiin evukuoinnin yhteydessä jääneiden lemmikeiden jälkeläisiä. Vapaaehtoiset ovat vuosia rokottaneet näitä koiria rabieksen varalta, mutta sodan takia tämä rokotusohjelma on kärsinyt ja rabies alkanut levitä koirien keskuudessa.
Entä itse voimala? Se on vielä aktiivinen työpaikka tuhansille ihmisille, jotka osallistuvat sen ylläpitoon ja purkamiseen. •
Jäähdytysaltaan kuivattamista ja täyttämistä kasvillisuudella. Vuonna 2026 allas on käytännössä jo kokonaan kuivunut. Lisenssi: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Chornobil.jpg
Taneli Prittinen