Fyysikko monessa mukana
Pyöräretken päätteeksi mökillä Taivassalossa 2003. Martti Annanmäki oikealla.
Kuva: Jaakko Ojala
Martti Annanmäki syntyi Vaasassa 30.11.1944 ja kuoli Vantaalla 19.03.2025 vaikeaan sairauteen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1964, opiskeli Helsingin yliopistossa fysiikkaa ja muita matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, ja valmistui filosofian maisteriksi 1974.
Työura säteilyltä suojelemisen merkeissä
Martin työura alkoi Säteilyfysiikan laitoksella (myöhemmin Säteilyturvakeskus STUK) tutkijana 1970-luvun alussa ja jatkui virkamiehenä vuoteen 2007. Hän jatkoi eläkkeellä STUK:in asiantuntijana ja konsulttina 5 vuotta ns. toimeksiantosopimuksella.
Martti oli yksi niistä harvoista asiantuntijoista, jotka havahtuivat 1970-luvulla selvittämään luonnon radioaktiivisia aineita ja niistä aiheutuvaa väestön ja ennen kaikkea työntekijöiden altistumista ionisoivalle säteilylle, erityisesti radonkaasulle. Hän oli myös keskeisessä roolissa, kun STUK:iin luotiin laatu- ja johtamisjärjestelmä.
Annanmäki toimi aktiivisesti myös kansainvälisissä projekteissa mm. Tansaniassa, Namibiassa, Baltian maissa ja Ukrainassa. Tehtävät liittyivät mm. Tansaniassa fosfaatin louhinnan ja rikastuksen aiheuttamaan työntekijöiden säteilyaltistukseen, Namibiassa uraanistrategian luomiseen maan lainsäädäntöön, koska 2000-luvun alussa oli alkanut ”uraaniryntäys” ja uraanin etsintälupien kysyntä oli tullut Namibian kaivos- ja energiaministeriön ”syliin”. Ukrainassa ja Puolassa tutkittiin valvontamenetelmien käyttöönottoa terrorismiuhan torjumiseksi jalkapallon EM-kisoissa 2012. Tässä hankkeessa oli kyse terroristien aiheuttamasta CBRN-uhasta lentomatkustajille (CBRN = Chemical, Biological, Radiological, Nuclear) ja siinä koulutettiin ko. valtioiden raja-asemilla yhteensä 50 rajavartijaa. Liettuassa ja Latviassa Martti oli keskeisessä roolissa, kun maiden säteily- ja ydinturvaviranomaisille luotiin laatu- ja johtamisjärjestelmät. Läpinäkyvät ja jäljitettävät laatujärjestelmät, jotka perustuivat kansainvälisiin standardeihin, olivat vielä melko outoja johtamisjärjestelmiä entisen Neuvostoliiton ”tasavalloissa”.
Martti oli mukana koordinoijana myös monissa Euroopan Unionin rahoittamissa projekteissa, joissa oli tutkijoita Suomen lisäksi useista EU:n jäsenmaista kuten Saksasta, Itävallasta ja Ruotsista. Saavutettuja mittavia tuloksia kuvaa mm. se, että julkaistuja tiede- ja asiantuntija-artikkeleita syntyi 19 ja projektin sisäisiä raportteja 14 sekä kolme väitöskirjaa eri tutkijoiden toimesta.
Näistä tehtävistä kertoessaan hän ”marttimaisesti” pohdiskeli, että ”luetaankohan näitä tuloksia ja raportteja ihan oikeasti”?
Varsinais-Suomeen 2003. Kuva: Jaakko Ojala
Luottamusmiehenä ja ammattijärjestöaktiivina
Martti toimi työpaikallaan Akavan luottamusmiehenä 15 vuotta. Tämä vei hänet ammattijärjestötoimintaan TEKissä ja MALissa (aiemmin nimeltään SMFL). Hän oli TEK:n valtuuston ja eri valiokuntien jäsen vuodesta 1990 yli 30 vuotta sekä hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja vuosina 1995–2008. Hän osallistui jäsenenä hyvin monien TEK:n eri valiokuntien työhön kuten valtion-, koulutus-, jäsen- ja järjestöasioiden sekä yrittäjyysvaliokuntien työhön. MAL:n hallituksessa hän oli jäsen ja sihteeri viimeisen kymmenen vuoden aikana näihin päiviin asti ja osallistui innokkaasti MAL-lehden toimittamiseen. Hän oli ensimmäinen ei-diplomi-insinööri, jolle myönnettiin TEK:n korkein ansiomerkki, TEK:n plaketti.
Martti kertoi, että perustan kaikelle myöhemmälle järjestötoiminnalle TEKissä loi 15 vuoden työ Säteilyturvakeskus STUKin luottamusmiehenä. STUK oli ja on suuri tekniikan ja erilaisten luonnontieteiden hyödyntäjä tehtävissään. Siellä työskentelee yli sata akavalaista, joista 70 prosenttia oli ja on TEK:n jäseniä. Luottamusmiestoiminta vei Martin ensin TEKin valtion valiokuntaan, jossa syntyivät kontaktit muihin valtion virastoihin. Valiokuntatyö ja luottamusmiehenä toimiminen tukivat mainiosti toisiaan.
Martti oli hyvä ideoimaan järjestöjen toimintaa ja toi monia uusia toimintamuotoja toimiessaan ko. järjestöjen hallituksissa. Näitä olivat mm. jäsenlehden julkaiseminen ja siihen kirjoittaminen, matemaatikkoaiheisen elokuvan esittäminen, matematiikan kouluopetukseen liittyvien seminaarien ja matikkaleirien järjestäminen sekä jäsenten ammattipätevyyden vahvistaminen kieli- ja kirjoittajakurssien muodossa. Viime aikoina hän oli mukana TEK:n keskusteluryhmässä ”Pilkku”, jossa pohdittiin mm. suomen kielen asemaa yliopistoissa ja opinnäytetöiden kielenä.
Toiminnastaan TEK:n piirissä Martti totesi eräässä haastattelussa: ”On vaikea osoittaa, mitä itse on saanut aikaan. On kuitenkin kaksi asiaa, joissa olen ollut vahvasti mukana. Ensimmäinen liittyy 90-luvun alkuun. Mietin, että TEKin hallituksella tulisi olla hallitusohjelma. Tästä saikin alkunsa TEKin hallitusohjelmakäytäntö.”
Toinen asia, jonka syntyyn Martti on merkittävästi vaikuttanut, oli ns. teknologiabarometri. Hän oli mukana TEKin tutkimus- ja tiedonhallintatyöryhmässä, joka kiinnitti huomiota erilaisiin valtakunnallisiin barometreihin. Miksei vastaavaa voisi olla teknologiaankin liittyen, pohti työryhmä. TEK innostui asiasta ja yhdessä VTT:n kanssa ko. barometri toteutettiin. Useiden vuosien ajan TEK toteutti selvityksen, jossa seurattiin tekniikan hyväksikäytön edistymistä yhteiskunnassa.
Martin kyky sovitella ja huomioida eri näkökulmista lähteviä intressejä oli todella käytössä monissa kiperissä työmarkkinatilanteissa. Hänen ystävällisyytensä ja empaattinen kykynsä auttoivat häntä hoitamaan myös henkilökohtaisia ongelmatilanteita.
Kirjojen lukemista ja niiden tekemistä
Martti oli suuri kirjallisuuden ystävä ja luki päivittäin aina lapsuudesta alkaen, paljon myös englannin kielellä. Parhaimmilleen Martin luovat kyvytkin pääsivät esiin kirjojen teossa. Hän innostui aina, kun tuli puhe kirjojen tekemisestä. Hän on ollut mukana organisoimassa muun muassa kaikkia MALin juhlakirjoja 20-vuotis juhlakirjasta ”Ammattimiehet Asialla” vuonna 1981 alkaen kymmenen vuoden välein aina 60-vuotiskirjaan, jossa mm. kerrottiin runsaasti järjestön jäsenten uratarinoita. Viimeisin oli vuosina 2023–2024 järjestetyn MAL:n ja MAOLin seminaarisarjan esityksistä koostuva ”Härkää sarvista – Matematiikan osaaminen nousuun”, jonka teemana on matematiikan kouluopetus ja sen kehittäminen. Hän oli mukana myös STUKin 50-vuotishistoriahankkeessa.
Erityisen mieluisaa Martille oli olla kokoamassa oman harrastuksensa, pöyräilijäporukan kokemuksia yli 20 vuoden ajalta kahdeksikin kirjaksi pitkiltä pyöräretkiltä Suomen rannikoilta, Virosta, Latviasta ja Ruotsista. Ketjut rahisevat – miehet kertovat -kirjaa painettiin vain tälle porukalle.
Mittava Martin kirjaprojekti oli yli 300-sivuinen kooste reserviupseerikurssin RU-118:n oppilaiden elämästä viimeisten 50 vuoden ajalta. Tässä Martin ja pienen työryhmän kokoamassa kirjassa 45 reservinupseeria kertoo elämäkertansa.
Eteläpohjalaisuutta, ja aktiivisuutta monella sektorilla
Martti vietti paljon aikaa Vaasassa lapsuudessaan, kävi koulua Vaasan Lyseossa ja vietti vapaa-aikaa kesämökillään Bergössä Vaasan saaristossa. Hän sanoi oman Pohjanmaansa alkavan Närpiöstä ja ulottuvan Korsnäsin ja Maalahden kautta Vaasaan. Hän kertoi, että hänellä mielestään ollut vielä Vaasassa asuessaan ollut mitään erityistä pohjalaista identiteettiä, vaan semmoinen syntyi vasta opiskelujen alkuaikoina, kun hän osallistuin aktiivisesti Etelä-Pohjalaisen Osakunnan toimintaan. Osakunnassa Martti toimi 1960-luvulla mm. osakunnan isäntänä ja osallistui aktiivisesti näytelmäkerhossa eri ohjelmanumeroiden tekoon ja näytelmien ohjaamiseen.
Koska osa Martin Vaasassa asuvista sukulaisista oli ruotsinkielisiä, ruotsin kieli oli hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan sekä kesäpaikan Bergössä läsnä niin, että Martti totesi ”ruotsin kielen klangin tuntuvan korvissaan mukavalta”. Tästä huolimatta hän halusi vaalia myös suomen kieltä mm. opiskelussa ja opinnäytetöissä osallistuen jo mainitun Pilkku-työryhmän työhön.
Martilla oli villejä ideoita, joita hän myös toteutti. Eräs oli ajaa pienellä perämoottoriveneellä 3 päivässä Helsingistä Vaasaan, ja siinäkin hän ystävänsä kanssa onnistui. Kirjallisuuden lisäksi Martin mieliharrastuksia oli rock-musiikki, jossa hänen suosikkejaan olivat mm. Bruce Springsteen ja Queen. Hän kävi rock-konserteissa ulkomaillakin.
Martti oli kiinnostunut käytännön tekniikasta ja elektroniikasta ja pyrki itse korjaamaan niin autot, moottorisahat kuin perämoottoritkin. Talonrakennus sujui häneltä raudoitus- ja muuraustöitä myöten. Eläkepäivillään hän vielä peruskorjasi Bergön huvilan ja saunan.
Bergön mökki oli hänelle rakas paikka, jossa puolison Lean, kolmen lapsen ja kuuden lapsenlapsen kanssa nautittiin saunomisesta, merellä olosta ja sen läheisyydestä. Isänä Martti oli lapsilleen melko tiukka, lapsenlapsilleen mukava pappa. Martilla oli tapana viedä lapsia huvituksiin viikonloppuisin.
Kokemuksistaan kesämökkinsä rantasaunan lauteilta Suomen Saunaseuran jäsen Martti totesi, että ”siellä on mukava makoilla ja kuunnella aaltojen loiskimista rantakiviin. Sitä loiskintaa olen kuunnellut koko ikäni. Siihen ääneen on myös mukava nukahtaa”. •
Lea Annanmäki, Raimo Mustonen, Jaakko Ojala ja Pentti Puhakka
Väliotsikot toimituksen
Martti ja MAL-lehti
Tulin MALin hallitukseen vuonna 2019 samassa vuosikokouksessa, jossa hyväksyttiin Jaakko Ojalan ehdotus MAL-lehden profiilin nostamisesta vaatimattomasta jäsentiedotteesta nykyisen tyyppiseksi. Hallituksen järjestäytymiskokouksen jälkeen huomasin lupautuneeni tiedottajaksi. En tuntenut ennestään ketään, ja arvelin mielessäni lehtihanketta vähän ylioptimistiseksi. Asian primus motoriksi hallituksessa osoittautui Martti, jolla ei tuntunut olevan pienintäkään pelkoa tällaisen lehden liikkeelle polkaisemisen vaikeudesta.
No, Martti järjesti ensi töikseen MALilaisille edullisen viikonlopun mittaisen kirjoittajakurssin. Se pidettiin Päivölän matematiikkainternaatissa, joka oli Martille tuttu nuorten matematiikka-kurssien organisoimisen kautta. Useat osanottajista laativat uratarinoitaan ja muita kirjoituksia ensimmäisiin numeroihin. Mukana kurssilla oli myös Niklas Hietala, joka on alusta lähtien kirjoittanut joka numeroon mainion artikkelin alojemme tieteenhistorian aiheista.
Päätoimittaja Suvin ja taittaja Kirsi Pääskyvuoren Martti kutsui mukaan eteläpohjalais-yhdistyksen lehdestä, painopaikka CopySetin taas TEKin lähiympäristostä. Laajasta tuttavapiiristään hän on onnistunut saamaan yhä uusia alojemme ammattilaisia jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan MAL-lehden sivuilla.
Martin poismeno on lehdellemme erittäin raskas menetys, mutta uskon, että hänen liikkeelle saamansa ”hyvän kehä” jatkaa laajenemistaan. Olemme saaneet Martilta pitkän oppimäärän optimistista asennetta sekä luottamusta ammattikuntiemme ihmisiin.
Ilkka Norros
Muistotilaisuudessa muisteltua
Martti Annanmäen hautajaiset pidettiin 11.4. Louhelan kirkossa Vantaalla. Seuraavassa poimintoja mukana olleiden MALin aktiivien muisteluksista.
Jaakko Ojala muisteli, miten tapasi Martin ensimmäisen kerran, kun meni kesätöihin silloiselle Säteilyfysiikan laitokselle vuonna 1974. ”Minulle osoitettiin sama työhuone kuin Martilla oli ja Martti otti hyvin vastaan uuden tulokkaan, alkoi avuliaasti ja ystävällisesti neuvoa talon tapoja ja asioita sekä osoittaa laitteita mitä tarvitsin kesätyötehtäväni tekemiseen”.
”Martin kanssa en niinkään ollut samoissa työtehtävissä. Yhteistä löysimme kaikessa muussa, ja kuvaan tulivat fyysikoiden ammattiasiat – Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitossa ja myöhemmin TEKissä. Ensimmäinen iso hanke oli Matemaatikko- ja Fyysikkoliiton (SMFL:n) 20-v juhlakirjan teko ”Ammattimiehet Asialla”. Martti oli kokoamassa tätä kirjaa ja toteuttamassa hyvin onnistunutta hanketta Raimo Mustosen kanssa.”
Jaakko jatkoi, miten he Martin kanssa myös vapaa-ajalla ja harrastuksissa saivat ”ideat” kukkimaan – milloin retkillä Lapin tuntureille tai miesporukan pyöräretkillä Suomen rannikoilla, Virossa tai Ruotsissa 30 vuoden ajalta. ”Martti oli saunoja ja hän oli auttamassa, kun rakensimme Taivassaloon savusaunaa. Hirsikehikon tapittamisessa Martti osoitti kirvesmiestaitonsa ja savusaunan puuosat viimeistellyt ammattimies kehui, että hyvin oli kehikko koottu”.
Jaakko muisteli, miten Martti oli aina vierellä, kun ystävää tarvittiin – ”Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän …”
Lasse Paajanen halusi kertoa muistojaan Martin kirjaprojektityöstä, erityisesti SMFL/MAL:n 50-vuotishistoriakirjan toimittamiseen.
”Historiakirjan toimittamista varten oli nimetty työryhmä, johon Martin kanssa kuuluimme. Martti oli keskeisessä roolissa silloin kun etsittiin MAL:n historialle kirjoittajaa. Martin ja Suomelan Matin kanssa haastattelimme historiaryhmän ehdottamia kirjoittajakandinaatteja. Historian kirjoittajaksi valittiin Anitta Valtonen. Martilla oli erinomainen näkemys siitä, kuka kirjoittajaehdokkaista olisi soveliain kirjoittamaan liiton historiaa. Yhteistyö historiaryhmän ja kirjoittajan kanssa oli sitten koko ajan erinomaista. Martti teki yksinäänkin jo varsinaista historiatyötä selvittämällä SMFL:n arkistoja. Martin idea oli myös se, että otetaan SMFL:n arkistomappeja mukaan ja mennään Anittan kanssa viikonlopuksi risteilylle. Silloin on hyvää aikaa selvittää mitkä asiat arkistomapeista ovat historian kirjoituksessa tärkeitä. Näillä evästyksillä Anitta Valtonen alkoi tutkia liiton historiaa ja laatia tekstejä, joita sitten käsiteltiin ja kommentoitiin historiaryhmässä.”
”Martti oli vielä keskeisessä roolissa historiakirjan painopaikan valinnassa ja siihen liittyvissä käytännön asioissa. Kirjat varastoitiinkin Martin autotalliin, josta niitä hoidettiin sitten jakeluun.”
Henkilökohtaisesti muistan hyvin, kun Martti pyysi minua ehdokkaaksi TEK:n valtuustovaaleihin. En ollut innostunut asiasta, kun en ollut tunnettu TEK:n piirissä eikä minulla ollut työpaikallanikaan TEKkiläisiä jäseniä. Martti kertoi, että TEK:n valiokuntiin valitaan vaaleissa mukana olleita vaikkeivat olisi valtuustoon päässetkään. Olin sitten ehdokkaana, ja sainkin olla pari kautta TEK:n koulutusvaliokunnassa ja pääsin puhumaan siellä matematiikan kouluopetukseen liittyvistä asioista.
Marttihan oli varsinainen saunaentusiasti, olimmekin molemmat Suomen Saunaseuran jäseniä. Tapasimme joskus Lauttasaaressa saunaseuran savusanoissa. Täytyykin vielä mainita tällainen TEKiin liittyvä yhteinen tietomme. Minulla ja Martilla on nimittäin TEK:n henkilömatrikkelissa kummallakin harrastukseksi merkitty myös saunominen.”
Raimo Voutilainen halusi tuoda esille kaksi Martille luonteenomaista piirrettä, nimittäin kannustavuuden ja huumorintajun.
”Aivan samalla tavoin kuin Lasse Paajasen kohdalla Martti ”usutti” minua TEK:n valtuustovaaliehdokkaaksi. Suostuin, mutta en saanut tarpeeksi ääniä edes varasijalle. Martti oli kuitenkin evästänyt minua, että ehdokkaat ovat hyvissä asemissa valittaessa valiokuntien jäseniä. Niin vain on käynyt, että olen ollut TEK:n talousvaliokunnassa, uravaliokunnassa ja koulutuspoliittisessa valiokunnassa yhtäjaksoisesti vuodesta 2011 lähtien, kerran varajäsenenä ja neljä kertaa varsinaisena jäsenenä. Näissä on ollut hyvin mielenkiintoista olla mukana, josta on kiittäminen pääasiassa Marttia.
Martti on ollut moninaisissa toimissaan harvinaisen energinen, ottaen erityisesti huomioon hänen pitkää elämäänsä varjostaneet monet terveysongelmat. Tästä haluan kertoa esimerkkinä SMFL:n / MAL:n aikanaan suunnilleen vuosittain järjestämät hallituksen kehittämisseminaarit, joihin minutkin parin muun hallituksen ulkopuolisen ohella kutsuttiin. Seminaarilaisia vaivasi usein ns. tyhjän paperin probleema, siis mistä aloittaa visaisten kysymysten purkaminen. Martti tapasi, oli hän virallisesti seminaarin puheenjohtaja tai ei, käydä eri ryhmissä auttamassa osanottajia alkuun. Hänellä oli ideoita, joita hän kehotti miettimään ja jotka hän aina esitti pilke silmäkulmassa ja iloisesti hymyillen. Tämä hänen huumorinsa auttoi usein työryhmiä liikkeelle työssään.” •