Juha Oikkonen: Tessun matikkaseikkailu
(Aviador, 2026)

Juha Oikkonen. Kuva: Ari Haimi
Matemaattisissa tieteissä minua kiehtoo eniten ongelmanratkaisu. Lukion tunnit melkein tappoivat kiinnostukseni fysiikkaa kohtaan, mutta onneksi lähdin kuitenkin yliopistolle fysiikkaa opiskelemaan. Yliopistolla vaikeita teoreettisen fysiikan laskuharjoituksia pohtiessani löysin innostukseni uudestaan.
Samoihin aikoihin, kun opiskelin fysiikkaa Helsingin yliopistolla, matematiikan laitoksella opetti Juha Oikkonen. En käynyt hänen kursseillaan itse, mutta muistan kavereiltani kuulleen, että hän oli taitava opettaja. Taisipa se olla myös juuri noihin aikoihin, kun Oikkonen palkittiin Magister Bonus -palkinnolla, jonka ylioppilaskunta myöntää ansioituneelle opettajalle. Eikä se ollut ensimmäinen kerta, kun Oikkonen palkittiin opetuspalkinnolla.
Tessun matikkaseikkailussa emeritusprofessori Juha Oikkonen näyttää, että matematiikka on juuri sitä hauskaa ongelmanratkontaa. Lastenkirjasta ei tarvitse pelätä löytävänsä yhtälöitä.

Vaikka olisikin kuinka taitava tahansa opettamaan matematiikkaa yliopistotasolla, ei se välttämättä tarkoita, että osaisi kirjoittaa lapsille. Oikkosella on kuitenkin kokemusta myös lasten innostamisesta. Hän on pitänyt esikoulu- ja kouluikäisille matikkapäiviä.
Lasten kanssa tekemisissä ollessaan Oikkonen huomasi, että matikka-arvoitusten pohtiminen on vuorovaikutustilanteena hyvin samankaltainen kuin tutkimusongelman pohtiminen kollegan kanssa. Tällaiseen päättelyyn Tessun matikkaseikkailu ohjaa.
Kirjassa Tessu-koira ratkoo yhdessä ystäviensä kanssa erilaisia ongelmia matematiikan avulla. Pohdintaa tapahtuu siis kirjassa itsessään, mutta lukija saa ratkoa ongelmia itsekin. Perheen pienemmät voisivat miettiä ongelmia yhdessä vanhempiensa kanssa – pohtiihan Tessukin arvoituksia kaveriensa kanssa.
Kirjassa seurataan eläimistä – ja yhdestä porkkanasta – koostuvaa Matikkaseikkailijaporukkaa. Tessun mukana ovat Helle Haukka, Kaino Kettu, Pouta Pupu, Peeta Porkkana ja Utu Uikku. Seikkailijoille on tarkoituksella valittu sukupuolineutraalit nimet, koska matematiikan osaamiseen liitetään joskus turhia sukupuoleen kohdistuvia ennakkoluuloja. Sukupuolineutraaleihin eläinhahmoihin voi samaistua kuka tahansa.
Eläinhahmot herätti eloon kuvittaja Alex Lundgren. Häneltä ilmestyi keväällä omakin lastenkirja, Papun ja Pihkan yöretki (Aviador, 2026). Oikkonen ja Lundgren eivät tunteneet toisiaan ennalta, mutta Lundgren onnistui tavoittamaan Oikkosen vision täysin.
Pulmat Tessun matikkaseikkailussa kattavat useita matematiikan aloja: kombinatoriikkaa, yhtälön ratkaisua ilman yhtälöitä, analyyttistä geometriaa ja verkkoteoriaa. Kirjan lopussa on kappale, jossa avataan pulmien takana olevia matemaattisia käsitteitä. Tämä kappale tekeekin selväksi, että kirjan kohdeyleisö ei ole vain lapset, vaan myös heidän vanhempansa.
Kirjassa on kyllä arvoituksesta toiseen jatkuva juoni, mutta episodimaisen rakenteen vuoksi kokonaisuus jää vähän hajanaiseksi. Eri eläinten luonteenpiirteetkin tulevat esiin lähinnä vain silloin, kun se on juonen kautta välttämätöntä. Ehkäpä Oikkosen pitäisi kirjoittaa kirjalle jatko-osa, jotta pääsisimme tutustumaan heihin syvemmin. Jos vertaan Tessun seikkailuja toiseen 2020-luvulla kirjoitettuun matematiikka-aiheiseen lastenkirjaan, äärettömän käsitettä pohdiskelevaan teokseen Mahdottoman suuri puu (Gaudeamus, 2020), niin siinä pohdiskelut olivat mielestäni vähemmän päälleliimatun oloisia.
Ehkä toiveeni yhtenäisemmästä draaman kaaresta on liikaa pyydetty lastenkirjalta. Kohderyhmään kuuluva lukija, 9-vuotias Ellen, piti kirjaa tosi hyvänä, koska “siinä oli niitä sellaisia tehtäviä”. Hänen lukuelämyksensä ei siis perustunut samaistuttaviin hahmoihin tai mukaansatempaavan juoneen, ja silti hän kirjasta nautti.
Tessun matikkaseikkailu toivat mieleeni myös Gareth B. Matthewhttps://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofisia_keskusteluja_lasten_kanssasin kirjan Filosofisia keskusteluja lasten kanssa (WSOY, 2004). Matthews on ammattifilosofi, joka tapasi vuoden ajan edinburghilaisten koululaisten kanssa. Näistä keskusteluista hän kertoo kirjassaan. Toisin kuin matemaattisilla pulmilla, filosofisilla ongelmilla ei aina ole selkeitä yksikäsitteisiä vastauksia. Lapset ovat kuitenkin kykeneviä pohtimaan asioita silloinkin, kun asiat ovat moniselitteisiä tai epäselviä.
Parhaimmillaan Tessun matikkaseikkailu ei ole vain viihdyttävä lastenkirja, vaan keskustelun käynnistäjä. Kannustakoon se vanhempia käymään lasten kanssa pohdiskelevaa vuoropuhelua, olipa kyse sitten matematiikasta tai mistä tahansa ihmeellisen maailman mysteeristä. •
Niklas Hietala