TV:stä tuli jälleen uusintana Christopher Nolanin ohjaama Interstellar (2014) ja jumituin sen ääreen ties kuinka monetta kertaa. Elokuvassa on mielestäni kiehtova teema, upea käsikirjoitus ja onnistunut näyttelijäntyö, musiikki ja visuaalinen toteutus. Scifi eli Science fiction on saanut alkunsa tieteiskirjallisuudelta. Se sijoittuu usein johonkin kaukaiseen maahan tai aikaan, eri galakseihin tai tulevaisuuteen, henkilöihin kuuluu tiedemiehiä ja kyborgeja, ja siinä tuodaan esiin joko utopistinen tai useimmiten dystooppinen maailma.
Interstellar alkaa 2000-luvun puolivälin paikkeilta. Maapallo on vähitellen muuttumassa elinkelvottomaksi. Ryhmä avaruusmatkaajia lähetetään Saturnuksen lähellä olevan madonreiän läpi toiseen galaksiin, jotta he löytäisivät ihmiskunnalle uuden kodin. Päähenkilö Cooper jättää lapsensa ja lähtee ryhmän mukana matkalle luvaten palata mahdollisimman pian. Matkalla tietenkin tulee vastaan haaste toisensa jälkeen, ja koska aika kuluu eri planeetoilla eri tahtiin, lyhyt hetki on maapallon ajassa vuosia ja vuosikymmeniä. Cooper ei pysty pitämään lupaustaan ja lopulta selviää, että koko tutkimusmatkan tarkoitus on pimitetty myös matkaan lähteneiltä.
Tästä päästäänkin elokuvan ydinkysymysten ääreen: antaako hyvä tarkoitus luvan toimia väärin tai valehdella? Onko ihmiskunnan pelastaminen tärkeämpää kuin yksilön elämä? Ja onko rakkaus sittenkin se suurin voima?
Kaiken filosofisen pohdinnan ja tunteisiin vetoavan näyttelijäntyön lisäksi elokuva vyöryttää tietoa suhteellisuusteoriasta, tapahtumahorisontista ja päällekkäisistä ulottovuuksista.
Scifi onkin parhaimmillaan loistava väline tutkia tavallisia ja ikiaikaisia ihmiselämän kysymyksiä ja samalla tarjota viihdettä, seikkailua ja suuria tunteita. Ei ihme, että se on suosittu genre.
Syksyn MAL-lehdessä asiaa mm. gravitaatioaalloista ja emergenssistä. Lisäksi saamme lukea mm. MAOL:n synnystä ja siitä, kuka oli Gustaf Hällström, jonka mukaan on nimetty katu Kumpulan kampukselle.
Hyviä lukuhetkiä ja vuoden loppua!
Syksyn pimeydessä on hyvää aikaa käydä elokuvissa tai lukea vaikka tieteiskirjaa!
• Suvi Lahdenmäki