Antti Asikainen on Mikkelin lukion ensimmäinen opiskelija, joka pääsi MIT:hin. Kuva Aino Asikainen.
MIT eli Massachusetts Institute of Technology on yksi maailman arvostetuimpia yliopistoja. Puumalalainen Antti Asikainen päätti ottaa härkää sarvista ja hakea tänä keväänä tuohon maineikkaaseen opinahjoon ja yllätyksekseen tuli valituksi.
Antti Asikainen kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin lukiosta. Lukion fysiikan opettaja Mikko Korhonen kuvaa Anttia huipputyypiksi.
-Antti on lahjakas kouluaineissa ja sen lisäksi myös musikaalisesti lahjakas ja sosiaalinen, toteaa Korhonen.
Musiikki, kuten esimerkiksi huuliharpun soittaminen, on Antin rakas harrastus. Vielä yläkoulussa Antti ajatteli, että hänestä tulee muusikko. Soittaahan hän muun muassa kitaraa, pianoa, viulua sekä huuliharppua.
Lukion toisella luokalla kiinnostus fysiikkaan kuitenkin ohitti kiinnostuksen musiikkiin. Vuonna 2018 Antti osallistui ensimmäisen kerran fysiikkakilpailuihin ja sijoittui kolmanneksi. Vuonna 2019 Antti voitti pronssia fysiikkaolympialaisissa. Antti tavoitteleekin uraa fysiikan parissa.
Kilpailumenestys, loistavasti menneet yo-kirjoitukset sekä lukion fysiikan opettajan kannustus saivat Antin hakemaan opiskelupaikkaa myös USA:n huippuyliopistosta.
-Idea MIT:hen hakemisesta sai alkunsa, kun kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa 2019 moni muukin haki vastaavanlaisiin ja juuri kyseiseen opinahjoon. Lopullisen päätöksen hakemisesta sain seuraavan vuoden keväällä, kun oli mennyt melko hyvin syksyn kirjoitukset ja olin melko ylivoimaisesti voittanut MAOLin valtakunnallisen fysiikkakilpailun. Saavutusten myötä ehti sen verran nousta hattuun, että ajattelin minulla olevan jonkinlaiset mahdollisuudet päästäkin, kertoo Antti.
MIT eli Massachusetts Institute of Technology on yksi maailman arvostetuimpia yliopistoja.
-Juuri MIT oli ensisijainen kohteeni aika lailla siksi, että yliopisto nyt vaan on aika lailla johtava kaikessa – ainakin matemaattisten alojen puolella, joten siellä pääsisi näkemään sivusta sekä jonkin verran osallistumaan huippututkimukseen heti yliopistouran alusta lähtien. Ja toki ajattelin kehittyväni parhaiten ympäristössä, jossa en enää olisi vertaisteni keskuudessa sieltä fiksuimmasta päästä. Itärannikolla se olisi myös maantieteellisesti jenkkiläisistä yliopistoista niitä lähimpiä.
Ratkaiseva essee
-Tulevaisuudessa ensisijainen suunnitelma olisi päätyä tutkijaksi nimenomaan fysiikan puolella. Tällä hetkellä kaikkein kiinnostavinta on juuri statistinen fysiikka – siinä yhdistyy paljon erilaista siistiä matematiikkaa sekä hyvin laajat sovellukset, ja sitä kautta myös hyvät työnäkymät. Tämän takia todennäköisesti pyrin tekemään kahden pääaineen tutkinnon fysiikasta sekä tilastomatematiikasta. Kun ensimmäinen tutkinto on saatu purkkiin, katse suuntautuu sitten hyvään tohtorintutkinto-ohjelmaan pääsemiseen.
Yhdysvaltoihin hakiessa iso painoarvo on hakemuksella, jossa kirjoitetaan esseitä sekä listataan omia harrastuksia ja saavutuksia.
Mitä teet vain tekemisen ilosta? kysymys esitettiin MIT:n hakemuspapereissa. Tiivis essee sai sisältää maksimissaan 250 sanaa. Antti päätti kirjoittaa huuliharpusta. Sittemmin Antille ilmoitettiinkin sähköpostitse, että hänet on valittu opiskelemaan kyseiseen opinahjoon.
Antilla on jo opiskelupaikka Helsingin yliopistossa ja lisäksi hän on hakenut Princetonin yliopistoon.
Meni Antti sitten opiskelemaan minne tahansa, niin hänen tavoitteenaan on akateeminen ura fysiikan parissa. Perustutkinnon jälkeen hän haluaa väitellä tohtoriksi ja sen jälkeen jatkaa työtä tutkijana. Antti näkee itsensä professorina 20 vuoden kuluttua.
Ohessa hakemukseen tehty essee englanniksi ja suomeksi.
What do you do just for fun
Although music has been a serious hobby and a side job for quite a while, I still would confidently present many aspects of it as something I do just for fun. When I have the possibility to approach music in a less target-oriented way, I heavily favour a highly experimental outlook. For example I brought a cheap harmonica with me for one ship voyage to Germany, knowing nothing about how it functions. Then, using my ears, my previous knowledge of music theory, and a couple of hours, I became familiar with how the notes map to inhales and exhales of different holes.
As a by-product I would gradually learn how one might best use this spatial arrangement of reeds to produce melodies and simple harmonizations, and get a general sense of how one might use a harmonica in music: Inhales are more easily bended and correspond to notes from sub-dominant and dominant chords, whereas exhales are notes from the tonic chord. The Dylanian strategy uses this fact: the phrase starts with an inhale to build tension, alternates a little, and lands back home with an exhale. A more note-oriented view, however, will reward the player with a more complex melody. For my hands-on approach, complimented with prior knowledge of music theory, I was rewarded with an understanding of various ways to use the harmonica in music – and an ability to put that understanding to use.
Mitä teet vain tekemisen ilosta?
Vaikka musiikki on ollut vakava harrastus ja sivutyö jo jonkin aikaa, uskallan kuvailla musiikin monia puolia asioina, joita teen vain huvin vuoksi. Kun minulla on mahdollisuus lähestyä musiikkia vähemmän tavoitteellisesti, suosin erittäin kokeellista lähestymistapaa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii eräs laivamatka Saksaan, jolle otin mukaan halvan huuliharpun ilman hajuakaan siitä, miten instrumentti toimii. Hyödyntämällä korviani ja osaamistani musiikin teoriasta onnistuin muutamassa tunnissa kartoittamaan eri reikien ulos- ja sisäänhengityksiä vastaavat nuotit.
Sivutuotteena aloin saavuttaa käsitystä siitä, miten reikien – ja niiden takana olevien lehdyköiden – sijainteja suhteessa toisiinsa voisi hyödyntää tuottaessa melodioita sekä harmonisoidessa niitä. Sain myös laajempaa käsitystä siitä, miten huuliharppua voisi käyttää musiikissa; sisäänhengitetyt sävelet kuuluvat asteikon jännitteisempiin subdominantti- ja dominanttisointuihin ja niitä saa taivutettua helpommin. Uloshengitetyt nuotit taas kuuluvat levollisempaan toonikasointuun. Esimerkiksi Bob Dylanin soitosta kuulee selkeästi tämän faktan hyödyntämistä: fraasi alkaa jännitettä luovalla sisäänhengityksellä, vaihtelee vähän ja laskeutuu lopulta toonikalle uloshengityksellä. Enemmän yksittäisiin nuotteihin perustuva lähestyminen taas palkitsee soittajan hieman monimutkaisemmalla melodialla. •
Antin haastattelu Yle Areenassa:
http://bit.ly/YleAreena_Antti_Asikainen
Martti Annanmäki ja Suvi Lahdenmäki