– hallussa vakuutusyhtiöiden perustamisen Suomen ennätys
Opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineena matematiikka, vuodesta 1974 vuoteen 1981, jolloin valmistuin lisensiaatiksi. Minulla oli tutkinnossani kolme laudaturia. Matematiikan graduni 1978 oli täysin teoreettinen algebrallisen topologian alalta, mutta lisensiaattitutkimus sovellettua matematiikkaa ns. Kauppamatkustajan Probleemasta.
Ensimmäinen työpaikkani oli Helsingin yliopisto, jossa toimin assistentin ja tuntiopettajan tehtävissä vuosina 1976–1980. Vuosina 1977–1980 työskentelin myös Nokian laskentakeskuksessa tieteellisteknisten sovellusten parissa.
Keväällä 1980 työeläkevakuutusyhtiö Ilmarinen etsi professori Teivo Pentikäiselle apulaista. Pentikäinen oli jäänyt jo eläkkeelle Ilmarisen toimitusjohtajan tehtävästä, mutta johti edelleen monia vakuutusalan yhteisiä työryhmiä. Minut nimitettiin Ilmarisen erikoistutkijaksi 16.5.1980 alkaen.
Oli etuoikeus saada toimia ”työeläkejärjestelmän isän” Teivo Pentikäisen apulaisena. Tutkimme sitä, mille tasolle vakuutusyhtiön vakavaraisuusvaatimus tulee asettaa. Suurin osa käytetyistä matemaattisista malleista oli simulointimalleja, joissa simuloitavana muuttujana oli vakuutusyhtiön vakavaraisuus, joka riippuu jopa kymmenistä tekijöistä. Ilmarisessa ollessani suoritin vuonna 1983 aktuaaritutkinnon (SHV).
Vaikka vakuutusmatematiikka oli mielestäni kiinnostavaa, halusin vähän enemmän taipumuksiani vastaavaa markkinoinnillista ja liiketoiminnallista työtä. Sellainen tilaisuus tarjoutui, kun Teollisuusvakuutus ja Programatic perustivat yhteisyrityksen tietoturvallisuuskonsultointia harjoittamaan ja etsivät sille toimitusjohtajaa.
Aloitin 28-vuotiaana Proteva Security Oy:n toimitusjohtajana marraskuussa 1984, ja toimin tehtävässä vuoden 1988 loppuun, ja vielä sen jälkeen Programaticin johtavana konsulttina helmikuuhun 1990. Protevan asiakkaina olivat maamme suurimmat pankit, vakuutusyhtiöt ja teollisuusyritykset.
Pankkivakuutusura alkaa
Maaliskuussa 1990 siirryin Suomen Yhdyspankkiin apulaisjohtajaksi johtamaan uutta Vakuutuspalvelut-osastoa, jonka tehtävänä oli SYP:n yhteistyön kehittäminen vakuutuskumppaneiden kanssa. Tuolloin alkoi urallani vaihe, joka on kestänyt nykypäiviin saakka: työskentelin Bancassurancen parissa, joka tarkoittaa pankin ja vakuutusyhtiön yhteistoimintaa vakuutusmyynnin muodossa.
Syksyllä 1992 SYP ensimmäisenä suomalaisena pankkina perusti oman henkivakuutusyhtiön. Toimin tuossa projektissa uuden yhtiön tuotteiden pääsuunnittelijana, ja henkivakuutusyhtiö Stella näki päivänvalon keväällä 1993.
Samanaikaisesti brittiläinen vakuutuskonserni CIG (Consolidated Insurance Group) valmisteli etabloitumista Suomeen ja etsi tätä varten aktuaaria. Tapasin CIG:n johtoa Richmondissa, ja sovimme, että ryhdyn aktuaariksi, mutta lisäksi CIG:n sivuliikkeiden toimitusjohtajaksi Suomessa.
CIG tarjosi yhteistyökumppaniensa kautta lainaturvavakuutuksia mm. asuntolainoihin liitettäviksi. Sen ensimmäinen suuri asiakas Suomessa oli osuuspankkiryhmä, ja yhteistyö sujui erinomaisesti. Silloinen Osuuspankkikeskuksen johtaja Reijo Karhinen tarjosi minulle toimitusjohtajuutta OP-ryhmän suunnitteilla olevassa henkivakuutusyhtiössä.
Olin henkivakuutusyhtiö Aurumin toimitusjohtaja vuosina 1995–1998. Yhtiö sai hyvän alun ja on nykyäänkin Suomen kolmen suurimman henkivakuutusyhtiön joukossa. Jouduin lähtemään yhtiöstä johtuen linjaerimielisyyksistä hallituksen kanssa, mutta olin yhtä raskaan sarjan Bancassurance- kokemusta rikkaampi.
Säästöpankki Aktia oli aktivoitumassa Bancassurance-toiminnassa, ja sain tarjouksen ryhtyä Aktian Vakuutusyksikön johtajaksi ja samalla Aktian ruotsalaisen pankkikumppanin Swedbankin Suomeen perustettavan uuden henkivakuutusyhtiön toimitusjohtajaksi ja aktuaariksi. Säästöpankit ja Pohjola ryhtyivät puuhaamaan yhteistyötä, ja ryhdyin säästöpankkien vakuutusasiantuntijaksi liittoumaneuvotteluissa.
Tämä oli yksi urani mielenkiintoisimmista vaiheista, mutta pettymykseni oli suuri, kun Aktian omistajat lopettivat neuvottelut yhtiön osalta. Useimmat muut säästöpankit ryhtyivät Pohjolan kanssa strategiseen liittoumaan, joka purkautui syksyllä 2005 osuuspankkileirin ostaessa määräysvallan Pohjolassa.
Keväällä 2004 siirryin Aktiasta sapatille työstämään väitöskirjaani, jonka olin saanut hyvään vauhtiin. Marraskuussa 2004 aloitin IT-yhtiö WM-Datassa vakuutusyhtiöiden strategia-konsulttina. Tein mm. isoa toimeksiantoa Säästöpankkiliitolle, joka oli päättänyt perustaa oman henkivakuutusyhtiön.
Mukaan tuli pian myös Lähivakuutus. Uuden yhtiön liiketoimintasuunnitelma oli paljolti minun käsialaani, ja toimin alkuvaiheessa myös yhtiön vastuullisena aktuaarina.
Eräs asiakkaani oli Nordea Henkivakuutus, jonka toimitusjohtaja Jukka Venäläinen pyysi minua huhtikuussa 2007 projektijohtajaksi perustamaan Nordealle eläkerahastoyhtiöt Baltian maihin. Aloitin tuossa tehtävässä kesäkuussa 2007.
Nordea Henkivakuutuksessa aloitti vuoden 2010 lopulla uutena toimitusjohtajana Pekka Luukkanen, joka kutsui minut yhtiön johtoryhmään vastuualueena liiketoiminnan kehittäminen, johon vähän myöhemmin lisättiin aktuaaritoimi.
Vuonna 2014 vapauduin kaikesta linjavastuusta saadessani nimityksen yhtiön tutkimusjohtajaksi. Uudessa tehtävässäni osallistuin akateemiseen tutkimukseen, jolla on yhtiön kannalta merkitystä. Syksyllä 2017 siirryin pois työelämästä 41 vuoden uurastuksen jälkeen.
Tohtoriksi työkokemusta hyödyntäen
Valmistuin yliopistosta lisensiaatiksi 1981, ja suunnittelin pari vuotta tohtoriopintoja. Kova työtahti Ilmarisessa ja muuallakin painoi tohtorisuunnitelmat taka-alalle, kunnes vuonna 2002 vanha tuttuni professori Pekka Korhonen kysyi minulta: ”Koska aiot tehdä sen väitöskirjan?” Vastasin, että minkä ihmeen väitöskirjan, johon hän tokaisi, että sen, joka sinulta jäi silloin aikanaan tekemättä.
Pekka tähdensi, että väitös kannattaa tehdä aiheesta, joka oikeasti kiinnostaa. Totesin, että sellainen aihepiiri on pankkien ja vakuutusyhtiöiden liittoumat, joita olin joutunut paljon miettimään. Väitöspäiväni oli 3.3.2006. Olin hiljattain täyttänyt 50 vuotta. Väitöksessä selvitin, mikä on paras liittoutumisen malli yritysjohdon, valvontaviranomaisten ja asiakkaiden näkökulmasta.
Olen vaihtanut työpaikkaa useasti uusien haasteiden perässä. Siirryin ”business-maailmaan”, kun halusin uusia näkymiä aktuaarityön asemesta. Suoritetulla SHV-tutkinnolla on kuitenkin ollut pitkin matkaa suuri merkitys tehdessäni joko konsulttina tai sivutoimisesti aktuaaritehtäviä. Täyttäessäni 60 vuotta toimitusjohtaja Pekka Luukkanen totesi onnittelupuheessaan, että minulla on uusien vakuutusyhtiöiden perustamisen Suomen ennätys. Väitöskirjani taas oli kauan uinumassa olleen haaveeni toteuma. •
Teksti: Raimo Voutilainen