Elämää Mars-meteoriiteissä
ALH84001:n pintaa elektronimikroskoopilla kuvattuna.
Mikrobiologi Charles B. Lipman väitti 90 vuotta sitten löytäneensä todisteita maanulkopuolisesta elämästä meteoriiteista. Myös hiljattain on esitetty vastaavanlaisia väitteitä liittyen Marsista peräisin oleviin kiviin. Usko elämään Marsissa on vanhaa perua.
luuli löytäneensä meteoriittien mukanaan tuomaa elämää.
Me suomalaiset tunnemme omien presidenttiemme lisäksi kenties parhaiten Yhdysvaltojen presidentit. Emme ehkä muista niistä kaikista vanhimpia, mutta lähihistoriassa Valkoista taloa asuttaneet ovat meille melko tuttuja. Parhaiten tiedämme ne presidentit, joihin liittyy jotain raflaavaa: ammutuksi tullut Kennedy, Watergate-skandaalissa ryvettynyt Nixon ja se tyyppi, jonka piti tehdä Amerikasta taas mahtava. Itse olen sitä sukupolvea, että mieleeni ovat jääneet presidentit Clintonista alkaen.
Bill Clintonin julkilausumista muistan kaksi. Muistan, kuinka hän ponnekkaasti kiisti seksuaalisen suhteen Monica Lewinskyn kanssa. Lisäksi muistan, kuinka hän elokuussa 1996 kommentoi NASAn tiedotetta.
NASAn tutkijat David S. McKayn johdolla ilmoittivat löytäneensä merkkejä elämästä Marsista peräisin olevasta meteoriitista. Nimellä Allan Hills 84001 tunnettu kivi oli ilmeisesti lentänyt punaiselta planeetalta avaruuteen meteoriitin iskussa. Miljoonia vuosia myöhemmin se osui Maapalloon. Amerikkalaiset meteorin metsästäjät keräsivät parin kilon painoisen kiven talteen Etelämantereelta, Allan Hillsin kukkuloilta.
Kun NASAn tutkijat tarkastelivat kivenmötikkää pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, paljastui siitä sellaisia rakenteita, jotka normaalisti ovat elävien organismien synnyttämiä. Tämä löytö sai siis presidentti Clintonin toteamaan, että nyt ollaan isojen asioiden äärellä.
Clinton oli lausunnossaan varovainen – kuten poliitikot yleensä ovat. Hän totesi, että kaikkien löytöjen tapaan tämäkin tulee tutkia tarkkaan ja muiden tutkijoiden tulee käydä se läpi ja vahvistaa. Väite olikin sen verran suuri, että heppoisin perustein sitä ei sovi hyväksyä. Toistaiseksi tiedämme koko maailmankaikkeudessa vain yhden planeetan, jolla on elämää. Se on oma Maapallomme.
Meteoriitissa nähdyt rakenteet olivat hyvin pieniä, vain 20–100 nanometrin kokoisia. Maan bakteerit jättävät yleensä suurempia jälkiä fossiileihin, mutta kuka ties bakteerit ovat Marsissa pienempiä. Vaikka jäljet eivät täysin tutuilta näyttäneetkään, silti ensimmäinen epäilyn aihe oli, että olisiko ne voineet syntyä vasta Maapallolla täkäläisen elämän toimesta. Jäljet olivat kyllä kovin sulautuneet kiven sisuksiin, toisin kuin odottaisi ulkopuolelta tulleen elämän näyttävän. Kuitenkaan ei McKayn ryhmä kyennyt täysin vakuuttavasti osoittamaan, että omalla planeetallamme tapahtunut saastuminen ei voisi olla jälkien takana.
Suurempi syy epäluulolle oli se, että samanlaisia jälkiä voisi syntyä myös ihan ilman elämää. Tutkijayhteisö asettuikin sille kannalle, että Allan Hills 84001 ei tarjoa kyllin vakuuttavia todisteita muinaisesta Marsin elämästä.
McKay ei kuitenkaan antanut periksi. Hän jatkoi tutkimuksiaan ALH84001:n ja muiden meteoriittien parissa. Vuonna 2010 McKayn tutkimusryhmä julkaisi tuloksia kolmesta eri meteoriitista otetuista näytteistä. Yksi näistä oli ALH84001, mutta mukana oli myös Etelämantereelta vuonna 2002 poimittu kivi ja Egyptiin viime vuosisadan alussa pudonnut meteoriitti. Tällä kertaa he käyttivät menetelmää, joka tarkemmin kertoo näytteen sijainnin kivessä. Näin ulkoisen kontaminaation mahdollisuutta voidaan paremmin arvioida.
Merkittävä uusi tulos oli, että nyt löydettiin myös kooltaan suurempia rakenteita. Noin 800 nanometrin kokoiset rakenteet sopivat yhteen tunnettujen bakteerien kokojakauman kanssa.
Tiedeyhteisö ei kuitenkaan vieläkään vakuuttunut. McKay oli itsekin varovaisempi julkilausumiensa kanssa. Hän ei väittänyt todistaneensa varmasti Marsissa ollutta elämää, eikä tällä kertaa yksikään presidentti kommentoinut tutkimustuloksia.
ALH84001 palasi tiedeuutisiin tämän vuoden tammikuussa. Toinen tutkimusryhmä sai valmiiksi omat tutkimuksensa ja julkaisi tuloksensa. He totesivat, että fossiileja muistuttavat rakenteet ovat syntyneet geologisissa prosesseissa. Jos Marsissa on muinoin ollut elämää, ei ALH84001 kerro meille siitä yhtään mitään.
Ei mitään uutta ole auringon alla. Jos tänä vuonna kumottiin McKayn teoriat ALH84001:n fossiileista, niin samalla tulee tasan 90 vuotta täyteen eräästä artikkelista. Artikkelista, jossa siinäkin spekuloitiin meteoriiteista löytyneistä elämän merkeistä. Artikkelin kirjoittanut Charles B. Lipman oli David S. McKaytä nöyrempi, eikä yrittänytkään saada presidenttiä kommentoimaan löydöksiään. Artikkelin otsikonkin hän muotoili kysymykseksi: Are there living bacteria in stony meteorites?
Lipman ei etsinyt fossiloituneita mikrobeja, häntä kiinnosti elävä elämä. Lipman viljeli avaruuspöpöjä petrimaljassa. Aivan aluksi hän steriloi meteorit vetyperoksidiliuoksessa. Lipmanin mielestä kivien upottaminen steriloivaan liemeen estäisi maallisen kontaminaation, vaikka käsittely olikin pintapuolinen. Sen jälkeen hän otti kivistä näytteitä ja antoi niiden kehittyä petrimaljassa. Ja kuinka ollakaan, jonkin ajan kuluttua löytyi niistä samanlaisia merkkejä elämästä kuin maanpäällistä alkuperää olevista näytteistäkin löytyisi.
Suurin kritiikin aihe olikin, että Lipman löysi liian samanlaista elämää kuin mitä maan päällä on. Yksinkertaisin tulkinta on, että petrimaljoissa kasvaneet basillit olivat maallista alkuperää. Lipman vastasi, että ei ole mitään syytä olla olettamatta, että samanlaista elämää voisi kehittyä muillakin taivaankappaleilla. Lipmania kritisoivat tutkijat selittivät, että taivaalta tulleet kivet imevät helposti vettä huokosiinsa ja veden mukana mikrobeja. Nämä pieneliöt selviävät hengissä kiven sisässä Lipmanin steriloivan käsittelyn.
Jo ennen Lipmania oli spekuloitu, että meteoriitit voisivat kantaa elämää mukanansa. Elämään Marsissa uskottiin yleisesti heti, kun Mars ymmärrettiin Maata muistuttavaksi kiviplaneetaksi.
Nykyään Marsista etsitään merkkejä alkeellisesta elämästä, mutta ennen uskottiin älyllisten olioiden asuttavan punaista planeettaa. Italialainen Giovanni Schiaparelli näki vuonna 1877 Marsin pinnalla pitkiä ja suoria muotoja, joista hän käytti nimitystä canali. Sana voi tarkoittaa myös luonnonmuodostumia, mutta se käännettiin tarkoittamaan keinotekoisia kanavia. Pian muutkin olivat näkevinään marsilaisten rakentamia kanavia. Eri tähtitieteilijöiden havainnot erosivat toisistaan, mutta usko Marsin asukkaisiin oli silti kova.
Jos Marsissa olisi älykästä elämää, löytyisi sen kanssa kommunikoimiseen helposti keinoja. Toiset tähdet ovat niin kaukana, että kirjeenvaihto niitä kiertävillä planeetoilla asuvien olioiden kanssa on tuskastuttavan hidasta. Vastausta joutuisi odottelemaan vuosia – ehkä jopa pidempään kuin ihmisikä. Mutta toisin olisi Marsin kanssa. Ranskan Tiedeakatemia julkaisi vuonna 1900 palkinnon (Prix Pierre Guzman), joka myönnettäisiin sille, joka onnistuisi kommunikoimaan toisen taivaankappaleen kanssa. Säännöissä erikseen mainittiin, että Marsia ei lasketa. Se olisi liian helppoa.
Jotkut Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat fundamentalistikristityt kiistävät Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden, koska luomiskertomus ei sellaisesta puhu. Raamatun luomiskertomus kuitenkin kuvaa hyvin ihmisen halua löytää älykästä elämää maailmankaikkeudesta. Se kertoo, että kun Jumala oli luonut Aatamin, totesi hän: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään.” Jumala muovasi maasta villieläimet ja kaikki taivaan linnut, mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania. Niin hän loi naisen miehen seuraksi.
Yhtä lailla ihmiskunta kokee kosmista yksinäisyyttä. Toistaiseksi avaruudesta ei ole löytynyt edes villieläimiä tai alkeellista elämää. •
Niklas Hietala