Talouden puolustaminen vaatii reaalitalouden vaatimusten ja rajoitusten tunnustamista ja siinä energiajärjestelmät ovat yhä selvemmin keskeisinä haasteina. Ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä vaadittavalla uusiutuvalla sähköistämisellä ja vetytaloudella on monia myönteisiä mahdollisuuksia. Uuden ydinvoimalan käynnistyminen helpotti tilannetta teollisuuden ja sähkön tasaisesti muuttuvan peruskuorman kannalta, mutta energiajärjestelmän kokonaisuus säilyy ongelmallisena. Aurinko- ja tuulivoiman tuottamiseen sisältyvän voimakkaan vaihtelun kompensoinnin tarvitsemaa säätövoimaa on vaikea saada riittävälle tasolle. Sähkömarkkinoiden rauhattomuudelle ei näy loppua. Aurinko- ja tuulivoiman osuuden kasvu huonontaa tilannetta.
Sähkön säästämistä tarvitaan, mutta tuotantomuotojen valikoimaa ei pidä leikata. Avainasemaan nousee varastointi ja tuotantomuodot, joilla voidaan varmistaa lämmön saaminen talven kriittisissä olosuhteissa. Lämpöä- ja sähköä tuottavat yhdistelmävoimalaitokset (CHP) yhdessä kaukolämpöverkkojen kanssa ovat jo luoneet moniin kaupunkeihin toimivan säädettävän perusratkaisun. Sitä voidaan joustavasti vahvistaa aurinkolämmön ja geotermisten ratkaisujen avulla. Tuotantomuotojen erilainen dynamiikka ja vaihtelualttius voidaan näissä verkoissa pitää tasapainossa. Sähkön kysynnän pitäminen hallittavissa olevalla tasolla mahdollistaa myös sähköistämistä ja vetytaloutta siellä, missä sitä todella tarvitaan.
Hiilen osuus vähentyy uusien tuotantomuotojen kehittyessä, mutta polttamisesta ei voi kokonaan luopua. Olennaista onkin, miten hyvin hiilen käyttö saadaan integroitua luonnon kiertokulkuun. Suoran polttamisen lisäksi voidaan valmistaa monipuolisia nestemäisiä ja kaasumaisia biopolttoaineita metsissä, soilla ja pelloilla kasvavista biomassoista sekä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden energian tuotantoon soveltuvista orgaanisista jätteistä. Maa- ja metsätalous toimii dynaamisena hiilinieluna hajautetussa energiantuotannossa. Hiilidioksidin hyötykäyttöä voidaan edelleen vahvistaa tuottamalla synteettisiä polttoaineita käyttämällä vetyä, jota valmistetaan sähköllä vedestä. Bio- ja fossiilipohjaiset ratkaisut toimivat rinnakkaisesti. Hiilen paluu luonnon kiertokulkuun on keskeinen tavoite.
Matematiikan ja luonnontieteiden urautumaton soveltaminen erilaisissa teknisissä ratkaisuissa on avainasemassa. Vihreänä siirtymänä esitetty sääntöpohjainen ohjeistus ei yksioikoisuudessan riitä toimintaolosuhteiden vaihdellessa. Monitahoinen ongelma vaatii monipuolista energiantuotantoa, jossa on vahvoja paikallisia ja vuodenaikoihin liittyviä painotuksia. Kokonaisuuden hallinnassa tarvitaan monitavoitteista optimointia. Elinkaari-analyysin monipuolistaminen tuo joustavuutta uusien ratkaisujen sovittamiseksi olemassa olevaan kokonaisuuteen. Kiertotaloustarkastelut tuovat tietoa eri ratkaisujen välisistä vuorovaikutuksista.
• Esko Juuso