Kävin eräänä iltana Egyptissä.
Nimittäin Amos Rexin hienossa Egyptin loisto -näyttelyssä, johon myytiin näin korona-aikana rajattu määrä ennakkolippuja (ja joista netissä taisteltiin hampaat irvessä). Esillä oli suuria ja pieniä esineitä n. vuosilta 4000 eaa.–300 eaa.
Näyttely herätti monia ajatuksia. Se sai ensinnäkin miettimään aikaa. Sitä, miten Muinainen Egypti -otsikon alle surutta niputetaan lähes 4000 vuoden ajanjakso. Sehän olisi sama, kuin nykyaika ja ajanlaskun alku esitettäisiin tulevaisuudessa yhtenä ja samanlaisena jaksona (ja näin varmasti käykin). Kuitenkin tuona aikana on ehtinyt olla aika monenlaista vaihetta, kulttuuria ja kansaa.
Näyttelyssä kävijä miettii myös, miten jokin monia osia sisältävä puuveistos tai hentoinen papyruksen pala on voinut säilyä 3000 vuotta. Itseäni koskettavat aina eniten pienet, arkipäiväiset esineet. Kun katsoo tuhansia vuosia vanhaa hajusteastiaa, peiliä tai pelinappuloita, miettii, millainen ihminen niitä on käyttänyt, mitä hän on ajatellut ja millaista elämä on ollut silloin. Mitä hän miettisi nykypäivästä, kännyköistä, tietokoneista, autoista? Avaruusmatkoista?
Tässä aikaperspektiivissä koronavuosi on mitättömän lyhyt aika.
MAL:n olemassaolo, 60 vuotta, taas on kunnioitettava saavutus, jota on syytä juhlia. Tässä lehdessä kerrotaan, mitä yhdistyksen tiimoilta on tulossa.
Lehdestä voi lukea jälleen myös kiinnostavia uratarinoita, kirjaesittelyjä ja muun muassa sen, mistä on peräisin revontulten nimitys Aurora Borealis. Myös uusi opiskelija-yhdyshenkilö esittäytyy lehdessä.
Hyviä alkukeväisiä lukuhetkiä lehden parissa!
(Toivotaan, että koronavuosi siirtyy myös mahdollisimman pian pois nykyhetkestä ja osaksi historiaa.) •
Suvi Lahdenmäki