Hämmästys, hupailu, huoli ja hyödyntäminen. Tässä neljä eri vaihetta, jotka ihminen käy läpi tutustuessaan tekoälyyn. Tämän kaiken opin, kun osallistuin työpaikalla koulutukseen, jossa aiheena oli tekoälyn hyödyntäminen työssä.
Ensin tulee hämmästys siitä, miten nopeasti ja taitavasti tekoäly vastaa mihin tahansa kysymykseen. Voit antaa esimerkiksi tehtäväksi kirjoittaa lyhyt elokuvakäsikirjoitus, joka sijoittuu tiettyyn paikkaan. Menee n. 15 sekuntia, ja tuloksena on ihan pätevänoloinen ja oikeaoppisesti rakennettu kohtausluettelo seikkailuelokuvaan. Hämmästystä seuraa hupailuvaihe (jossa annetaan mitä hulluimpia tehtävänantoja koneelle, esim. kirjoita lauluteksti aiheesta ”tekoäly” Vexi Salmen tai Goethen tyyliin). Seuraavaksi nousee huoli: miten tämä vaikuttaa minun työhöni, kun kone on näin taitava? Tarvitaanko minua ja minun työpanostani enää? Mihin tarvitaan tekstien kirjoittajia, oikolukijoita, assistentteja, asiantuntijoita, graafikoita tai koodajia kun kaikki tieto ja teksti saadaan salamannopeasti tuotettua? Lopulta huoli väistyy (toivottavasti!) ja opitaan ottamaa tekoälystä hyöty irti ja käyttämään sitä apuna töissä, joihin muuten menisi paljon aikaa.
Miten tekoälyä sitten voi käyttää? Nyt on jo ensimmäiset tietokirjat tehty tekoälyn avulla. Kone käy läpi valtavan määrän tietosisältöjä (tekstien lisäksi vaikkapa videoita) ja tekee niistä tiivistelmiä, kääntää vieraskielisiä sisältöjä, oikolukee tekstin ja tuottaa siihen kuvituksen. Samoin eräässä tilaisuudessa keynote-puhuja paljasti vasta esityksensä jälkeen, että sen oli kokonaan tehnyt tekoäly. Se suunnitteli tekstin ja teki siihen sopivat diat. Mutta kuten kouluttajakin huomautti, kaikissa näissä tapauksissa ihminen teki tarkistuksen, ennen kuin teksti tai esitelmä oli valmis. Lisäksi tekoälyllä on vielä paljon opittavaa. Mutta tietyissä tilanteissa se säästää huimasti aikaa.
Vasta vuosi sitten julkaistu ChatGPT eli edistynyt tekoälychatbot on jo siis osa (työ)elämää, joten siihen kannattaa alkaa tutustua. Ja aloittaa vaikka siitä hämmästelystä!
Tässä lehdessä voi hämmästellä sen sijaan erästä ikiliikkujaa, josta Niklas Hietala kirjoittaa, sekä lukea, millaisia keskusteluja matemaattis-luonnontieteellisistä aiheista on käyty kesän aikana Suomi-Areenalla ja Raumalla ja miten eri tavoin opetusta voidaan tukea.
Hyviä syksyisiä lukuhetkiä!
• Suvi Lahdenmäki