Arkeoastronomia tarjoaa mahdollisuuden tutkia muinaisten ihmisten tähtitiedeuskomuksia heidän uskonnollisten rakennuksiensa suuntauksia käyttäen. Viime vuosina niin Euroopassa kuin muuallakin on alan menetelmin saatu paljon lisää tietoa tähtitaivaan havainnoinnin varhaisimmista vaiheista.
Jo kivikauden ihminen tutki tähtitaivasta
Ihminen on aina katsonut tähtiä. Tähtitieteellä onkin pitkä historia jo ennen kirjoitettua historiaa ja varsinaisen matemaattisen tähtitieteen kehityksen alkamista Babyloniassa ja Kreikassa.
Varhaisin tähtitiede oli havaintojen tekoa enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Jo paleoliittisella kivikaudella kymmenia tuhansia vuosia sitten kiinnitettiin huomiota Kuun ja tähtien jaksollisiin liikkeisiin taivaalla. On löydetty 30,000-20,000 vuoden ikäisiä luulaattoja, joihin on kaiverrettu kuun jaksoja. Yhtä vanhoja ovat Lascauxin luolasta löydetyt tähtiä kuvaavat maalaukset. Havaitut jaksollisuudet siirtyivät perimätietona sukupolvelta toiselle, ja tähtitaivaan ilmiöt tulivat osaksi uskonnollisia käsityksiä maailman rakenteesta.
Varhaisimpina aikoina kuun ja auringon merkitys ihmisille oli ilmeisesti jokseenkin yhtä suuri. Vasta neoliittisen ajan alussa noin 14,000 vuotta sitten, kun maanviljelys keksittiin, tuli auringosta havaintojen ja uskomusten tärkein kohde.
Ensimmäiset pyöreät temppelit rakennettiin 12,000 vuotta sitten lähelle maanviljelyksen syntysijoja, nykyisen Turkin alueelle Göbekli Tepeen. Rakentajien pääelinkeinoina olivat vielä metsästys ja keräily, mutta yhteiskunnan rakenteessa temppeli edustaa vallankumousta. Suuri megaliittinen rakennelma vaati tiiviin yhteiskuntarakenteen syntymistä, vaikka ihmiset eivät vielä asuneetkaan samoissa kylissä koko vuodenkierron ajan.
Temppelin pylväisiin on kuvattu monenlaisia villieläimiä. Temppelin rakentamisen ajankohtana nuoremman dryaskauden lopussa lämpötila nousi rajusti, johtaen kuivuuteen Lähi-Idässä. Ehkä temppeli pystytettiin, jotta auringonjumala leppyisi ja aavikoitumisen takia katoavat eläimet saataisiin takaisin. Vielä ei ole tutkittu, onko temppelin T:n muotoiset pilarit suunnattu tähtitaivaan tapahtumiin.
Maanviljelys toi pyöreät temppelit Eurooppaan
Maanviljelys levisi Kaakkois-Eurooppaan noin 9000 vuotta sitten. Pohjois- ja Itä-Eurooppaan ensimmäiset pyöreät temppelit, niinsanotut ympyräkaivannot, ilmestyivät samaan tahtiin maanviljelyksen alkamisen kanssa noin 5000-3000 eaa.
Ympyräkaivantoja, joiden halkaisija vaihteli muutamista kymmenistä metreistä yli sataan metriin, tunnetaan yli 200. Ne koostuivat pyöreästä vallihaudasta ja sen sisällä olevista yhdestä tai useammasta sisäkkäisestä paalukehästä. Valleissa ja kehissä oli portteja, jotka osoittavat pää- tai väli-ilmansuuntiin. On voitu osoittaa, että suurin osa porteista oli suunnattu auringon, ja joissain tapauksissa kuun, nousu- ja laskupisteisiin horisontissa niiden kierron ääripäissä.
Tunnetuin ympyräkaivanto on Goseckin rondeli, jonka eteläiset portit oli suunnattu auringon nousuun ja laskuun talvipäivänseisauksina noin 4800 eaa.
Ympyräkaivantojen rakentamisen jo hiipuessa alkoi megaliittikulttuurin kulta-aika. Vanhimmat megaliitit olivat käytävähautoja, kivirivejä ja suorakulmaisia kivikehiä Pohjois- ja Keski-Euroopan alueella. Mahtavimpien monumenttien rakentaminen tapahtui Ranskan Bretagnessa ja Brittein saarilla n. 4500-3000 eaa. Stonehengen rakentaminen osuu samaan aikaan viimeisten varsinaisten ympyräkaivantojen rakentamisen kanssa Itä-Euroopassa.
Megaliittisia rakennelmia tunnetaan Euroopan alueelta kymmeniä, ellei satoja tuhansia. Useat arkeoastronomiset tutkimukset eri maissa ovat osoittaneet, että ylivoimaisesti suurin osa käytävähautojen sisäänkäynneistä on suunnattu nousevaan aurinkoon päiväntasauksina tai talvipäivänseisauksena. Myös muiden rakennelmien kohdalla suuntaukset aurinkoon ovat yleisimpiä. Jotkut tietyt temppelit, kuten Skotlannin Callanish, näyttävät tosin toimineen erityisesti kuuobservatorioina.
Todennäköisesti juuri Callanishiin liittyy ensimmäinen kirjallinen maininta megaliittisesta astronomiasta. 300-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen tutkimusmatkailija Pytheas kertoo, miten kaukana pohjoisessa olevassa temppelissä kuunjumala vieraili maan pinnalla joka 19. vuosi. Samassa paikassa nähtiin Seulasten nousevan idässä, kun päiväntasauksen aurinko laskee. Callanish on ainoa tunnettu iso megaliittitemppeli, jossa nämä ehdot täyttyivät sopivana ajankohtana.
Viimeiset megaliitit rakennettiin Välimeren saarilla vähän ennen ajanlaskumme alkua. Minorcan taulat, T:n muotoiset pilarit, oli suunnattu taivaan kirkkaimpiin tähtiin ilmeisestikin uhritoimitusten oikean ajoituksen varmistamiseksi.
Muinaisessa Suomessakin palvottiin aurinkoa
Kuva: Futureimagebank
Megaliittikulttuurin saavutusten lisäksi arkeoastronomian keskeisiä tuloksia ovat muinaisen Egyptin pyramidien ja temppelien suuntausten mittaaminen, sekä mayojen ekstensiivisten tähtitieteellisten havaintojen todentaminen myös rakennusten suuntauksista.
Pohjoismaiden ja Baltian osalta arkeoastronomiaan kuuluu erityisen rikkaan kansanperinteen tutkiminen. Varsinkin Suomessa olemme siinä mielessä onnekkaita, että alueen esihistoriallisten asukkaiden tähtitaivastiedosta on säilynyt melko paljon tietoja kansanperinteen muodossa.
Erityisesti saamelaisten tähtitaivasmyytit ovat säilyttäneet arkaaista aineistoa. Niistä ja eri puolilta Suomea tallennetuista kansanuskomuksista tiedetään, että aurinko ja kuu olivat jumalolentoja ja tärkeitä palvonnan kohteita, vaikka myöhäisemmässä Kalevalassa korostetaankin lähinnä veden, taivaan ja metsän jumaluuksia.
Vielä melko myöhään Suomessa uhrattiin Auringolle eli Päivälle verta ja viljaa sisältäviä uhreja sen vuotuisen taivaankierron käännekohdissa. Siten tiedetään, että myös muinaisessa Suomessa maanviljelykseen liittyvä aurinkokultti oli keskeisessä asemassa uskonnossa ennen kristinuskon tuloa.
Aurinkokultin muotoutumiseen Suomessa liittyy myös kotoinen käsitteemme sampo. Sampo on peräisin varhaisten indoeurooppalaisten sanasta stambha, ja se merkitsee taivasta kannattavaa pylvästä. Pylvään päässä kuvattiin usein aurinko. Sana lainautui suomeen noin 2000-3000 eaa., ja on todennäköistä, että sanalainan mukana siirtyi myös osa sitä seuraavista uskonnollisista käsityksistä.
Teksti: Marianna Ridderstad
Kirjoittaja on arkeoastronomi.