MALin tarjoaman Mikko Möttösen kvanttitietokone-esitelmän jälkeen kävelin ulos Itä-Pasilan iltaan. Totta se on. Kvanttimekaniikan mystisinkin osa, oleminen monessa tilassa yhtaikaa, tulee tekniikan hyötykäyttöön. No, Richard Feynmankin opetti kvanttisähködynamiikan diagrammejaan sanoen, että ei tätä kukaan ymmärrä, mutta näin se vain toimii.
Jo yksi ensimmäisistä primitiivisistä kvanttitietokoneista pystyy joihinkin niin hankaliin kombinatorisiin optimointeihin, että tavalliset koneet hyytyvät niissä. Kvanttisysteemi kokeilee samanaikaisesti kaikkia polkuja ja löytää parhaan. Sen sijaan minun harhailujeni toistot Itä-Pasilan 3D-arkkitehtuurissa eivät näytä johtavan edes tämän pienen topologian oppimiseen. Oma esi-isäni ei varmaan asunut puussa. Navigointilaitteita en periaatteestakaan käytä, kun pelkään, että ne vain tyhmentäisivät entisestään, joten en tiedä enkä välitäkään tietää, olisiko niistä apua. Kun ei ole hirveä kiire, tykkään mennä suuntavaistolla ja katsoa miten käy, ja ehkä karumpikin neuroverkko lopulta oppii. Itä-Pasilassakin päädyn aina lopulta ulos ja katutasolle, vaikka ilmestynkin sinne usein yllättävään paikkaan. Eikä hätää mitään – ympärilleni katseltuani löydän pian pysäkin, johon tulin raitiovaunulla 2. Siinä seisoo nytkin ratikka valmiina jatkamaan matkaa. Numero 7.
Tämä viimeisin asia ei minua kuitenkaan enää hämmästytä, sillä Helsingin liikennelaitos on jo yli vuosi sitten siirtynyt korkeamman tieteen aikakauteen ja valmentanut kaupunkilaisiin, myös minuun, intuitiiviseksi sisäistynyttä osaamista, jolle ei ennen arvattu voivan tulla mitään laajempaa kysyntää. Aluksi oli hämmentävää ja suorastaan pelottavaa, kun toisinaan ratikkaan 2 noustua huomasi tulevansa myöhemmin ulos ratikasta 7, mutta vastaavien ilmiöiden toistuessa eri puolilla kaupunkia siihen tottui, ja siinä alkoi myös huomata säännönmukaisuuksia. Induktiivisesti yleistämällä olen löytänyt lakeja ja vahvistanut tulokset systemaattisilla kokeilla. Sähköratikkadynamiikan lait ovat nämä:
- 2 muuttuu 3:ksi
- 3 muuttuu 2:ksi
- 2 muuttuu 7:ksi
- 7 muuttuu 2:ksi
– nämä transitiot eivät kuluta aikaa eivätkä energiaa, ne vain tapahtuvat.
Myös 3 muuttuu 7:ksi ja kääntäen, mutta vain 2:n välityksellä, joten noihin siirtymiin kuluu se merkittävän pitkä aika, jonka ratikka viettää 2:n olomuodossa. Niissä ei kuitenkaan tarvita siirtymäenergiaa, toisin kuin esimerkiksi siirtymässä 3:sta 9:ään.
Ei tätä kukaan ymmärrä, mutta näin se vain toimii. •