Lassi Päivärinta ja Erkki Somersalo ovat kirjoittaneet keittokirjan nimeltä Epälineaarinen keittokirja – Kulinaarinen runoelma.
Kirjan johdannossa sanotaan, että nimi Epälineaarinen keittokirja viittaa matematiikan alaan nimeltä epälineaarinen analyysi. Lineaarisissa ilmiöissä suureet ovat yksinkertaisella tavalla summautuvia ja skaalautuvia. Epälineaarisuus tuo kuvaan uudentyyppisiä ilmiöitä, kuten kaaosta ja epävarmuutta, mutta samalla mahdollisuuden arvaamattomiin saavutuksiin.
Kirjan tekijät ovat matemaatikkoja, joiden erityisosaamisalue on niin sanotut inversio-ongelmat. Suorissa ongelmissa päätellään seuraukset, kun syyt ovat tiedossa. Inversio-ongelmissa taas seuraukset tunnetaan, mutta syitä yritetään selvittää.
Kirjoittajien mielestä inversio-ongelmat ovat tärkeitä erityisesti kulinarismin alalla. Eteen kannetaan taivaallinen ateria, ja aterioivat pyrkivät selvittämään, miten tähän tulokseen on päästy.
Kirjoittajien mukaan kirja on rakenteeltaan epälineaarinen ja se toimii siten, että ensiksi luetaan koko kirja ja yritetään sitten suunnistaa takaisin reseptien luo.
Lukijoiden miellyttämiseksi kirjaan on lisätty kvasifilosofisia tarkasteluita, kirjallisia pohdintoja sekä tarinoita ilman päätä tai häntää.
Olen paljon lukenut erilaisia keittämiseen ja kokkaamiseen liittyviä kirjoja. Harvoin kuitenkaan olen lukenut keittokirjaa kannesta kanteen, mutta tällä kertaa tein kirjoittajien toivomuksen mukaan, ja lähes yhdeltä istumalta.
Perushavainto oli, että kirjassa esitetyt ruokareseptit olivat ainakin minulle sopivan yksinkertaisia. Alle 10 raaka-ainetta ja yksinkertaiset valmistusohjeet.
Hyviä raaka-aineita näkyvät olevan whisky ja konjakki, sekä sherry ja portviini. Arabikuminakin mainitaan, mutta onneksi myös selitetään, mitä se on. Jeeraa eli juustokuminaa. Myös kumkvattia käytetään. En tiedä mistä sitä saa, mutta mielelläni pitäydyn sellaisissa raaka-aineissa, joita saa S- ja K- merkkisistä ruokakaupoista. Voi olla, että kumkvattiakin saa, mutta ei ole tullut mieleeni etsiä.
Resepteistä haluan mainita valaanmädin, jonka resepti on seuraavanlainen: keitetään suuria munia, mieluiten hanhen tai ankan munia noin minuutti, kunnes valkuainen on kuoren alta juuri ja juuri hyytynyt. Munat kuoritaan varovaisesti ja ladotaan kulhoon. Päälle valutetaan runsaasti ruokaöljyä. Tämä valaanmäti sitten syödään puikoilla. Varmaan mukavaa puuhaa lasten kanssa.
Keittokirjaa kirjoittaessaan kirjoittajille oli herännyt ajatus yhden lauseen minimalistisesta kirjallisuudesta. Se perustuu visuaalisesti vahvoihin lyhyisiin lauseisiin, jotka puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Lauseet ovat ikään kuin pidemmän tarinan kulminaatiopisteitä, joista lukija näkee sekä menneisyyden että tulevaisuuden.
Itkevää isää talutetaan taksiin.
Muut vedonlyöntiporukan jäsenet jatkoivat
ryypiskelyä seuraten naarausta laiturilta.
Virkavalta ei uskonut, että marihuana
oli tarkoitettu vain ruoanlaittoon.
Näistä kaikistahan saisi aikaiseksi elokuvan.
Keittokirjan hengen mukaisesti kopioin oheen vielä kirjassa esitetyn runon, joka on pantu pohjoisespoolaisen kylähullun nimiin:
Jeesus saarnasi Araratin vuorella:
Varis lensi kaivon yli,
eikä paskantanut kaivoon.
Se on viisautta se!
Olkaamme vakaat!
Suurta kokkia Paul Bocusea moitittiin kerran siitä, että hänen ruokansa ovat liian rasvaisia ja näin ollen epäterveellisiä. Bocusen kerrotaan sanoneen, että ”Minä olen kokki enkä lääkäri. Jos haluatte terveellistä ruokaa, menkää sairaalaan syömään.” Kuten kirjan kirjoittajilla, ei minullakaan ole tähän mitään lisättävää.
Epälineaarinen keittokirja on painettu vuonna 1999, joten sitä tuskin on saatavilla. Omani hankin divarista.
Lassi Päivärinta ja Erkki Somersalo:
Epälineaarinen keittokirja –
Kulinaarinen runoelma. Tammi 1999.
Martti Annanmäki