Kesäkuun lopulla 2020 tuli surullinen viesti: pitkäaikainen jäsenemme Kenneth Magnusson oli kuollut.
Kentsu, kuten häntä kutsuimme, oli aktiivinen toimija. Hän oli MALin (SMFLn) hallituksen jäsen kuusi vuotta, vuodet 2000–2006. Hallituksessa hän oli yhdistyksen tiedottaja. Hän veti mm. hanketta silloisen nimen eli SMFLn ulkoisen kuvan päivittämiseksi. Samassa hankkeessa tuotiin esille yhdistyksen merkittävää tarkoitusta jäsenten yhteisen hyvän edistämistä eli käytettiin tunnuslausetta ’liitto auttaa’.
Kentsu opiskeli ja suoritti tutkinnon Åbo Akademissa, filosofian maisterin ja hieman myöhemmin filosofian lisensiaatin tutkinnon. Aineyhdistelmä oli laaja, mukana oli tietojenkäsittelyn, matematiikan ja muiden ”kovien” aineiden lisäksi myös filosofiaa. Kentsu oli todella laajasti kiinnostunut erilaisista asioista, myös hyvin tietävä, viisas ja älykäs. Hän ajatteli paljon, selvitti asioita ja pohti niiden merkityksiä.
Kentsu, kotioloissa käytettiin nimeä Kenne, oli aktiivisesti mukana tilaisuuksissamme ja seminaari- ja tutustumismatkoillamme. Mukana oli usein myös hänen vaimonsa Sinikka. Tutustumismatkoilla tuli todella hyvin esille se, miten Kentsu oli laajasti kiinnostunut erilaisista asioista ja myös perehtynyt niihin, tutkimustietoihin, eri menetelmiin.
Tutustuin Kentsuun työelämässä, olimme samassa IT-alan palveluyrityksessä. Emme olleet samassa ryhmässä, mutta ehkä meitä jollakin tavalla yhdisti se, että meidät kummatkin oli ”ostettu” yrityskauppojen mukana tähän yritykseen. Tietysti tunsimme varmasti ns. sielujen sympatiaa, olimmehan opiskelutaustaltamme samanlaisia, vaikka siitä ei juurikaan tullut puhetta. Hänen alaistensa kanssa tuli tietysti joskus puhetta Kentsusta ja hänen esimiestyöstään. Aina kuulin vain positiivisia kommentteja, hän piti alaisistaan hyvää huolta, ymmärsi heitä hyvin ja kannusti ja tuki heitä heidän työssään.
Soittelimme Kentsun ja Sinikan kanssa silloin tällöin ja vaihdoimme kuulumisia. Kentsu oli edelleen kiinnostunut yhdistyksen toiminnasta, vaikka ei enää hallituksessa ollutkaan. Viimeisiä kertoja, kun tapasin Kentsun, oli hänen poikansa tohtorinväitöstilaisuudessa joitakin vuosia sitten. Hän oli tietysti hyvin tyytyväinen poikansa menestykseen. Ajattelin, että poika on tullut isäänsä. •
Merja Korpela