MAL ry ja MAOL ry järjestivät yhteistyössä peruskoulun yläasteen 7.–9.-luokkalaisille toukokuussa 2016 matematiikka-aiheisen kirjoituskilpailun. Opettajien ja oppilaiden keskuudessa kilpailu otettiin innostuneina vastaan, kilpailuun tuli 96 vastausta eri puolilta Suomea. Ao. kuvassa näkyvät kilpailuun vastanneet koululuokat.
Kuva: Jyri Jämsä, 2016
Matematiikka erilaisissa rooleissa peruskoululaisen elämässä
Ensimmäinen palkinto myönnettiin Hyökkälän koulun oppilaalle, Viivi Westmanille kirjoituksesta ’Matematiikka on minulla kiva juttu – eikö tämä tarinan ole yliammuttu’. Raikkaasti kirjoitetussa runomittaisessa kirjoituksessa näkyi kirjoittajansa kirjallinen lahjakkuus, mutta myös iloinen ote matematiikan opiskelun saloihin. Kirjoitus kuvasi hyvin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen matematiikan opintojen kulkua normaalin elämän rinnalla. Kirjoitus on hyvä esimerkki, miten matematiikan tarkastelua voi yhdistää kirjallisuuteen, myös tämän hienon kirjoituksen mukaisesti runomitassa. Viivin mukaan ’matikka on oikea yllättäjä minulle melkeinpä yllyttäjä – matikka on yhtä kuin antoisuus, kun arvojeni listassa on ahkeruus’.
Kirjoittajat kuvasivat suhdettaan matematiikkaan monipuolisesti. Matematiikka voi olla harrastus, josta tulee ’voittajafiilis’. ’Matikka ei vaadi tavoitteita, siinä ei tarvitse kilpailla, sitä saa treenata ihan niin paljon kuin haluaa, se on monipuolista, ja mikä tärkeintä, sitä tarvitaan päivittäin kaikkien arjessa’, kirjoittaa Vähäkyröstä yhdeksännen luokan oppilas. Ja vaikka matematiikka voi olla välillä kuin mörkö, matematiikkamörön sivuun siirtäminen tuo mukanaan oivalluksen ja oppimisen ilon. Opettajan rooli oivallusten avaajana on kirjoittajien mielestä tärkeä asia: ’matikkaa ei tarvitse rakastaa tai tykätä kunhan yrittää parhaansa’, kuten totesi oululainen seitsemäsluokkalainen.
Kilpailun toinen palkinto myönnettiin Pirkkalan yläasteen oppilaalle, Mitja Muttilaiselle kirjoituksesta ’Matematiikka on minulle salaisuus’, jossa kirjoitettiin erittäin monipuolisesti matematiikan käytön mahdollisuuksista. Mitjan mukaan ’pienellä motivaatiopiikillä, ajattelulla ja opettelulla, laskukaavan saa ratkaistua ja ”löytää” sen salaisuudet ja tajuaa miten lasku lasketaan’. Mitjan mukaan myös tarvitaan loogisempaa ajattelua mukaan matematiikan opettamiseen. Pelkistä polynomilaskuista se ei välttämättä selviä kaikille. Matikka on jokapäiväisemme elämämme yksi suurimmista salaisuuksistamme. Matematiikka on meille kaikki kaikessa. Ilman matematiikkaa emme pysty elämään.
Matematiikan opettelussa on hyvä saada tukea
Vanhempien rooli on myös kirjoittajien mielessä. Vanhempasi ovat sen liittolaisia ja puoltavat sitä suuresti. ’He yrittävät aivopestä sinut viettämään aikaa sen kanssa ja tutustumaan siihen syvemmin’, oivalsi kahdeksasluokkalainen Lahdesta. Joskus vanhemmat keksivät tekosyitä, joista ehkä yleisin on ’Älä tee samaa virhettä minkä minä tein koulussa’. Raihnaisena vanhuksena muistelet ja kerrot lapsenlapsillesi, kuinka päihitit sen nuorena, etkä koskaan kerro asian oikeaa laitaa.
Kirjoittajista suurin osa piti matematiikasta ja siitä oli mukava kirjoittaa. Matematiikan opiskelu koettiin useimmiten hyödylliseksi. Mutta silloin kun ei pysy muun luokan tahdissa tulee vaikeuksia. Helsingistä yhdeksännen luokan oppilas kirjoitti: ’Matematiikan jutut on mulle tosi vaikeita. Mä opin matikkaa aika hitaasti, et mun pitää kiertää tosi monesta kohtaa ja kysyy varmaa miljoona kysymystä, koska ajattelen nii monimutkasesti ja en siltikää älyä. Mun äitikää ei oo oikee hyvä missään noissa matikka tehtävissä’. Matematiikan tunnit voivat myös olla tylsiä. Tunnit ovat pitkästyttäviä ja vaikka tulisi uusi asia, on se silti samaa numeroiden pyöritystä. Oppimista vaikeuttaa se, ettei tunneilla tapahdu juuri mitään, eikä ole niin sanotusti mitään virikkeitä. Laskemisessa ei voi käyttää myöskään luovuutta.
Matematiikan opetukseen tarvitaan vaihtelua
Yhdeksännen luokan oppilaalta saadaan hyvä ehdotus: matematiikka olisi varmasti kiinnostavampaa, jos tunneilla esimerkiksi askarreltaisiin ja juteltaisiin. Tai matematiikkaa tarvitaan esimerkiksi leipoessa, jos ohjetta on muutettava jollain tapaa, vaikka puolittamalla. Kunhan opeteltaisiin matematiikka käytännön tehtävien kautta. Tärkeätä on myös, että opettaja osaa oikeasti opettaa ja näin hänen tunneillaan oppi hyvin. ’Sen takia oli todellakin hienoa nähdä, kun ne luokkatoverini, jotka eivät matikasta oikein välittäneet, muuttivat suhtautumistaan ja asennettaan negatiivisesta vähintäänkin neutraaleiksi matematiikkaa kohtaan. Opin hyvin matematiikkaa ja itsekin ajattelin siitä positiivisesti’, totesi yhdeksännen luokan oppilas.
Peruskoululaiset toteavat eri sanoin, että matematiikka on yksi elämän peruspilareista. Jos ei osaa matematiikkaa, jää moni muukin asia oppimatta. Tämän päivän peruskoululaiset ovat hyvin loogisesti ajattelevia nuoria ja näin kilpailuun osallistuneet kirjoitukset olivat kaikki laadukkaita, joten tuomariston työ oli tässä mielessä sekä kiinnostavaa että haasteellista: palkintosijoille oli tungosta! ’Erittäin paljon kiitoksia tuomareille ja kilpailun järjestäjille! Tämäpä oli todella mukava yllätys.’ kirjoitti palkinnon saanut yhdeksäsluokkalainen.
Matematiikka herättää tunteita laidasta laitaan. Matematiikka on siis kuin yksi meistä. Toivottavasti pystymme kaikki työskentelemään siten, että matematiikan asema yhä vahvistuu hyväksyttävänä osana yhteiskuntaamme.
Pirjo Silius-Miettinen
FM, HTM, matemaattisten aineiden opettaja