Kuva: pixabay
(MAL Lehti 1/2013)
Dosentti Heikki Nevanlinna on arvioinut Metsäntutkimuslaitoksen ilmastonmuutoksen tutkimusohjelman (MIL) nettiversiona ilmestyneen työraportin dendrokronologista osuutta tavalla, joka osoittaa hänen jättäneen tutustumatta raportin taustalla oleviin tieteellisiin julkaisuihin (kirjallisuusluettelo). Samoin hän on tulkinnut kansantajuisen raportin viittaukset ja vertailut toisten tutkimusten tuloksiin Metlan tutkijaryhmän tuloksiksi tai mielipiteiksi.
Kommenttiensa ensimmäisessä kappaleessa Nevanlinna arvelee tutkijoiden tarkastelleen ja ”manipuloineen” pelkkiä auringon aktiivisuudessa ilmeneviä vaihteluja sopivin tasoituksin ja vaihesiirroin saadakseen todistettua auringon olevan ilmaston vaihteluiden ainoa syy.
Kokonaiskuvan saamiseksi Heikki Nevanlinnan olisi syytä tutustua tutkijatiimin tieteellisiin raportteihin siitä, miten aurinko, Golf-virta, Tyynen valtameren sääilmiöt ja ilmakehän hiilidioksidi pelaavat yhteen tavalla, joka näkyy myös Lapin mäntyjen vuosilustoissa lämpö- ja kylmäkausina. Ennen ihmisen teollista vallankumousta hiilidioksidi on vapautunut lämpökausien aikana meristä ja maaekosysteemeistä ja voimistanut lämpenemistä. Ilmaston kylmetessä CO2 on paennut takaisin valtameriin. Sama luonnonprosessi vaikuttaa ihmisen aiheuttamien päästöjen rinnalla edelleen.
Se, ettei auringon aktiivisuuden monien vaihteluiden vaikutusmekanismeja vielä kaikin osin tunneta (professori Kalevi Mursula, www.spaceclimate.fi), ei tee välttämättä auringon ilmastovaikutuksia olemattomiksi. Kieltämisen sijaan asiaa täytyy tutkia entistä intensiivisemmin. Auringon aktiivisuuden jo kauan tunnetut sykliset vaihtelut (esim. Gleissberg- ja DeVries-syklit noin 85 ja 200 vuotta ym.) puuttuvat Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) käyttämistä ilmastomalleista kokonaan. Malleissa on mukana vain auringonpilkkujen 11-vuotinen vaihtelu, jonka perusteella paneeli on valmis kuittaamaan auringon osuuden mitättömäksi.
Heikki Nevanlinna viittaa monessa kohdin Venäjän tiedeakatemian fyysikoihin vähätellen heidän osaamistaan ja julkaisemattomuuttaan länsimaisissa tieteellisissä sarjoissa. Itse en uskaltaisi olla yhtä varma heidän asiantuntemattomuudestaan. Supervaltojen, kuten Venäjän ja Kiinan tieteentekijät ovat tottuneet julkaisemaan tuloksiaan perinteisesti omalla kielellään.
Nevanlinna esittää kommenteissaan myös arvion, että tutkijaryhmämme olisi perustanut tutkimuksiaan venäläisen aurinkotutkija Habibullah Abdussamatovin kirjoituksista poimittuihin tietoihin. Näin ei ole asianlaita. Abdussamatovin ennusteet ovat raporttimme kuvassa 2.1.17. vain vertailukohtana IPCC:n käyttämille malleille ja puulustojen syklisyyteen perustuville ennusteille. Samanlaisia ennusteita teki professori Gustav Siren puulustojen pohjalta jo 1960-luvulla. Sama koskee myös tanskalaisen Svensmarkin hypoteesia kosmisen säteilyn mahdollisesta vaikutuksesta pilvisyyteen.
Tosiasia on se, ettei maapallon ilmasto ole lämmennyt 17 vuoteen. Nevanlinna selittää lämpenemisen hiipumista Tyynen valtameren El Nino- ja La Nina-vaihteluiden kautta. Itse kuvittelen kyseisten ilmiöiden siirtävän lämpöä ja kylmyyttä paikasta toiseen enkä ymmärrä, miten ne voisivat viilentää koko maapalloa. Viilenemisen takana täytyy olla jokin tekijä, joka puuttuu tähänastisista ilmastomalleista. Mallit eivät ole valmiita, vaan ne kaipaavat vielä parannuksia erityisesti auringon vaikutusten osalta.
Kari Mielikäinen
Kirjallisuusviitteitä:
Helama, S., Mielikäinen, K., Timonen, M. & Eronen, M. 2008. Finnish supra-long tree-ring chronology extended to 5634 BC. Norsk Geografisk Tidsskrift – Norwegian Journal of Geography 62(4): 271-277.
Helama, S., Timonen, M., Holopainen, J., Ogurtsov, M.G., Mielikäinen, K., Eronen, M., Lind holm, M. & Meriläinen, J. 2009. Summer temperature variations in Lapland during the Medieval Warm Period and the Little Ice Age relative to natural instability of thermohaline circulation on multi-decadal and multi-centennial scales. Journal of Quaternary Science 24(5): 450-456.
Helama, S., Mielikäinen, K., Timonen, M. & Eronen, M. 2010. Sub-Milankovitch solar forcing of past climates: Mid and late Holocene perspectives. Geological Society of America Bulletin 122: 1981-1988.
Mielikäinen, K., Mäkinen, H. & Timonen, M. (eds.) 2010. WorldDendro 2010, The 8th International Conference on Dendrochronology, June 13-18, 2010, Rovaniemi, Finland. Abstracts. Finnish Forest Research Institute, Tornio, Finland. 379 p.
Büntgen, U., Raible, C.C., Frank, D., Helama, S., Cunningham, L., Hofer, D., Nievergelt, D., Verstege, A., Timonen, M., Stenseth, N. & Esper, J. 2011. Causes and consequences of past and projected Scandinavian summer temperatures, 500-2100 AD. PLoS ONE 6(9): e25133.
Esper, J., Büntgen, U., Timonen, M. & Frank, D.C. 2012. Variability and extremes of northern Scandinavian summer temperatures over the past two millennia. Global and Planetary Change 88-89. 9 p.
Esper, J., Frank, D.C., Timonen, M., Zorita, E., Wilson, R.J.S., Luterbacher, J., Holzkämper, S., Fischer, N., Wagner, S., Nievergelt, D., Verstege, A. & Büntgen, U. 2012. Orbital forcing of tree-ring data. Nature Climate Change 2012(2): 862-866.
Helama, S., Holopainen, J., Macias-Fauria, M., Timonen, M. & Mielikäinen, K. 2013. A chronology of climatic downturns through the mid- and late- Holocene: tracing the distant effects of explosive eruptions from palaeoclimatic and historical evidence in northern Europe. Polar Research 32. 11 p.
Timonen, M., Jiang, J., Helama, S. & Mielikäinen, K. 2013. Significant changes of subseriesmeans in the Finnish tree-ring index of 7638 years, with comparisons to glaciological evidence from Greenland and Alps. Quaternary International.