1800-luvun alussa filosofi Hegel totesi historian opettavan, että kansat ja hallitukset eivät milloinkaan ole oppineet historiasta mitään. Vielä 1900-luvun puolella yksi maailmansotakaan ei riittänyt tämän faktan kumoamiseen, mutta toisen tarjoama kertauskurssi meni kyllä jossain määrin perille, ja maailma muuttui. Nyt olemme nauttineet rouva Koronan koulutusta vuoden ja ilmeisesti jääneet luokalle, koska toisen vuoden alkaessa päättötodistusta ei tullutkaan käteen. Luulen silti, että olemme jo oppineet paljon enemmän kuin kukaan olisi arvannut mahdolliseksi. Eikä ”me” ole tässä matemaatikon opettavaista puheenpartta vaan viittaa miljardiluokkaan ihmisiä.
Viime toukokuun lopulla, MAL-lehden numerossa 2/2020, muistelin koronapandemian yllätyskokemusta ja katselin klassisen SIR-epidemiamallin käyriä. Epidemia oli repäisevällä entreellään yllättänyt asiantuntijatkin, minkä jälkeen valmiuslait oli aktivoitu, suuri osa normaalielämää pysäytetty ja Uusimaa eristetty. Epidemia oli saatu laskuun, toukokuun lopulla avautuivat koulut, ja jäin jännittämään ravintoloiden aukeamista. Silläkään ei ollut huonoja seurauksia.
Epidemian alussa ajattelin, että kauppaan on nyt kyllä mentävä kumihanskat kädessä. Rupesin pian hätääntymään, kun olin kumihanskan ulkopuolella koskenut päällystakin taskun sisäpuoleen enkä tiennyt onnistunko sujauttamaan käteni taskussa olevan varsinaisen hanskan sisäpuolelle koskematta sen ulkopuoleen, joka luonnollisesti oli ollut kosketuksissa taskun sisäpuoleen ja siis kontaminoitunut. Näiden sisä- ja ulkopuolien miettiminen olisi vetänyt aivot solmuun, ellen olisi jossain vaiheessa ymmärtänyt palata paljaisiin käsiin ja niiden desinfiointiin.
Maskia en käyttänyt juuri lainkaan, eivätkä muutkaan, mutta epidemia häipyi. Kesän jälkeen se kuitenkin palasi lomiltaan, ja sitten alkoi maskienkin käyttö. Kustannukset sentään puolittuivat, kun VTT:n Ali Harlin mittasi, että kirurgisen kertakäyttömaskin voi ainakin kerran desinfioida keittämällä. Sen jälkeen on liedelläni silloin tällöin porissut keittiön erikoinen: Alin pressukeitto (varoitan muuten polttamasta pohjaan, kokemus tuli siitäkin). Ennen koronaa videopalaverin ensimmäinen puolituntinen kului aina sähläämiseen ja epätasaiseen taisteluun yhteyksien kuntoon saamiseksi. Nyt onnistun useimmiten suoraa päätä.
Kaikilla on omat oppi- ja erehdystarinansa pandemian suuren kertomuksen sisällä. Jokainen on jo tavallisista uutislähetyksistä saanut peruskurssin verran virusoppia, epidemiologiaa, genetiikkaa, immunologiaa, rokotetutkimusta, perustuslakia, valmiuslainsäädäntöä, tartuntatautilakia, ynnä muuta ja kertausjaksojen kera. Vaikuttavin opetus on minusta ollut, että 90 % lentomatkustuksesta pystytään rauhanomaisesti lopettamaan vuodeksi, jos se välttämättömäksi nähdään. Toisin kuin Hegelin aikana, pystymme reagoimaan ja oppimaan globaalilla tasolla.
Ja juuri kun pelisäännöt epidemian alas ajamiseksi oli opittu, uudet virusmutantit halusivat tulla vielä havainnollistamaan, miten tartuttavuusparametrin puolitoistakertaistaminen vaikuttaa prosessiin. MAL-lehden tämän numeron ilmestyessä Suomenkin ravintolat ovat menossa toista kertaa täyssulkuun.
Pandemian tarinassa ei ole ollut aukkoja eikä yliluonnollisia käänteitä, mutta mahdoton sen tähänastista kulkua olisi ollut arvata etukäteen. En ole optimisti enkä pessimisti, yllätyn vain jostain vähemmän ja jostain enemmän. Yllätys olisi, jos koronayllätykset tähän loppuisivat, mutta sitä toivon. •