The Man Who Knew Infinity
MALin panos Mahtavaa matematiikkaa -teemapäivään oli viime vuoden tapaan matemaatikkoaiheisen elokuvan esittäminen teatterissa jälkikeskustelun kera. Elokuvana oli Srinivasa Ramanujanista (1887–1920) kertova The man who knew infinity (Iso-Britannia, 2015). Esityksiä oli yksi Helsingissä elokuvateatteri Orionissa ja kaksi Oulussa elokuvateatteri Starissa.
***
Ramanujanin koti oli Intiassa Tamil Nadun osavaltiossa, joka kattaa Intian eteläkärjen itäpuoliskon. Perhe oli tamilinkielinen ja uskonnoltaan hindulainen. Ramanujan innostui koulussa matematiikasta tavattomasti ja ryhtyi tutkimaan sitä intohimoisesti omin päin, osviittanaan vain jokunen kirja. Koulun mittareilla hän loisti ja palkittiinkin tässä yhdessä aineessa, muttei välittänyt muista ja osasi niitä niin huonosti, ettei päässyt edes normaaliksi yliopisto-opiskelijaksi. Hän sai omin päin hämmästyttäviä tuloksia ja löysi myös matemaatikkoystäviä ja arvostettuja tukijoita, jotka kannustivat häntä yrittämään hakeutua ulkomaisiin huippuyliopistoihin.
Tämä onnistui lopulta, kun Cambridgen yliopiston professori Godfrey Harold Hardy (1877–1947) luki Ramanujanin kirjeen, johon sisältyi pitkä lista hänen tuloksiaan – ällistyttäviä yhtälön muodossa esitettyjä väittämiä ilman mitään todistuksia. Toisin kuin eräät aiemmat kirjeensaajat, Hardy ymmärsi, että suurelta osin käsittämättömien väittämien takana saattoi olla ennennäkemätön lahjakkuus, ja kutsui Ramanujanin Cambridgeen vuonna 1914. Ilman tätä hän olisi saattanut jäädä jopa täysin unohduksiin, mutta nyt Ramanujania pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä matemaatikoista.
Yllä kuvatussa olisi jo sinällään riittävästi hyvän elokuvan aineksia, mutta draaman aineksia täydentää ikävä kyllä vielä kaksi traagista elementtiä. Ramanujan sairastui Englannissa vakavasti, diagnoosina oli tuberkuloosi. Lisäksi hän oli Intiasta lähtiessään avioliitossa ja olisi kutsunut puolisonsa Janakin luokseen Englantiin, mutta elokuvan perusteella hänen äitinsä esti tämän matkan katalin keinoin. Sairas Ramanujan palasi kotiin ja kuoli pian sen jälkeen. Hän ehti muutaman Englannin vuotensa aikana kuitenkin nousta matematiikan tunnustettujen suuruuksien joukkoon ja jopa Royal Societyn jäseneksi.
Hardy ei itsekään ollut mikään ”tavis” edes Cambridgen professorien piirissä. Paitsi loistava matemaatikko, hän oli professoriystävänsä Bertrand Russellin tavoin ateisti ja sodanvastustaja, joka maailmansodan sytyttyäkin puolusti lujasti näkemyksiään. Ramanujan oli puolestaan syvästi uskonnollinen hindu ja tunsi matemaattisten tulostensakin tulevan suoraan jumalaltaan.
***
Elokuva on kauttaaltaan laatutyötä, kuten Cambridgessä tapahtuvalta historialliselta brittielokuvalta voi odottaakin. Tässä tapauksessa on kuitenkin vielä poikkeuksellisen hyvää sen tarkkuus ja uskottavuus tiedemiesten työn kuvaamisessa. Elokuvan teossa käytettiinkin apuna matemaatikkoa, jotta asioista puhuttaisiin oikein joka repliikissä. Pieni mutta merkittävä elementti elokuvassa oli myös Ramanujaniin yllättävän monien professoreiden ja opiskelijoiden taholta kohdistunut rasismi.
Mielenkiintoisimpia teemoja oli Ramanujanin intuition vahvuus ja sen suhde matematiikan todistusrakennelmien katedraalin rakennustyöhön. Hän oivalsi muille käsittämättömiä asioita, joita ei aina itsekään pystynyt tarkasti perustelemaan. Riemastuttavasti hän kuitenkin onnistui lopulta väittämiensä todistamisessakin, Hardyn sinnikkään ateljeekritiikin ansiosta. Samalla ilmeni, että jumalallinenkin kaava saattoi vaatia parantelua ennen kuin sen pystyi todistamaan.
***
Esitysten jälkeisiä keskusteluja vetivät allekirjoittaneet, Helsingissä Ilkka ja Oulussa Esko. Helsingissä oli mukana myös apulaisprofessori Anne-Maria Ernvall-Hytönen, joka on Ramanujanin pääalan analyyttisen lukuteorian tutkija.
Ernvall-Hytönen kertoi ensimmäisenä kommenttinaan, ettei ollut koskaan nähnyt matemaatikkoja ja matematiikkapuhetta kuvatun elokuvissa näin asianmukaisesti. Hän myös valaisi tarinassa keskeistä roolia esittäneen tuloksen, ositusten lukumäärän analyyttisen arvion merkittävyyttä. Useammassa Orionin puheenvuorossa arvailtiin, miten tällainen selvänäköisyys on mahdollista. Selityksiksi tarjoiltiin mm. synestesiaa ja alitajuntaa. Esiin nostettiin myös se, miten oleellista jonkun keksimälle ajatukselle on se, että joku toinen sen ymmärtää ja kehittää sitä sitten yhdessä. Myös Hardy on tämän tarinan suuri sankari.
Oulussa oli vilkas keskustelu (45 min) kummankin esityksen jälkeen. Elokuvassa matematiikan tutkiminen ja olosuhteiden asettamat paineet kutoutuivat katsojaa tiiviisti mukana pitäväksi kokonaisuudeksi. Eräs katsoja piti tätä parhaana kaikista näkemistään elokuvista. Puheenvuoroissa todettiin, että sadan vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos. Intialainen voi nykyään olla tutkimusryhmän tai laajemmankin yksikön johtaja englantilaisessa yliopistossa. Ramanujan oli tämän muutoksen edelläkävijä.
Erot nykypäivään nousivat muutenkin esille keskustelussa. Viime vuosina matemaattisia malleja on rakennettu tietokoneita käyttäen ja yhä yleisemmin datapohjaisesti. Näin päästään selvästi laajempiin kokonaisuuksiin, joissa muodollinen todistaminen on korvautunut datatestauksella ja ratkaisun toimivuuden analysoinnilla. Analyyttisillä ratkaisuilla on edelleen tärkeä merkitys oikeiden suuruusluokkien ymmärtämiseen perustuvassa järkevyystarkastelussa. Matematiikan merkitys ymmärrettiin nykypäivän yleistietona ja eri tieteitä yhdistävänä kielenä.
***
Yleisössä oli runsaasti myös muita kiinnostuneita kuin MALin alojen edustajia, ja tällaisten tilaisuuksien järjestämistä kiiteltiin. Oulun esityksissä oli yhteensä 124 katsojaa, Helsingissä samaa luokkaa. MALin hallitus päättikin jatkaa alkanutta perinnettä, ja varaukset teattereihin ensi vuoden marraskuulle on jo tehty. •
Ilkka Norros
Esko Juuso