Lumileopardi
Korkeasaari on yksi maailman vanhimmista eläintarhoista. Helsingin Anniskeluyhtiö vuokrasi saaren kansanpuistoksi toukokuussa 1883 Suuriruhtinaskunnan pääkaupungilta Helsingiltä kymmenen vuoden sopimuksella. Näihin aikoihin Helsingin väkiluku oli noin 50 000. Anniskeluyhtiö halusi saarelle eläintarhan, joka sitten perustettiinkin 1889. Korkeasaaren kaikki eläimet olivat luonnosta tuotuja. Näitä
eläimiä saatiin lahjoituksina esimerkiksi merimiehiltä, jotka olivat tuoneet niitä kaukaisista maista. Vuoden kuluttua perustamisesta eläintarhan eläimiä oli jo lähes sata. I maailmansota toi mukanaan anniskelukiellon, jonka seurauksena Anniskeluyhtiön talous romahti: eläintarha siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen 1919. Nykyisin Korkeasaaren eläintarha on Helsingin kaupungin virasto. Korkeasaaressa on tällä hetkellä noin 150 eläinlajia käsittäen useita satoja eläinyksilöitä.
MALin kesäretkelle kesäkuussa osallistui 17 osanottajaa. Sää oli mitä parhain: aurinkoinen ja lämmin. Säänmuutosta oli vaikea uskoa, sillä edellinen päivä oli ollut kylmä, harmaa ja sateinen kuten jo useat päivät sitä aiemminkin. Kesäretki alkoi Isoisän sillan Mustikkamaan puoleisessa päässä, josta retki jatkui Karhulinnan Auditorioon. Korkeasaaren intendentti Kirsi Pynnönen-Oudman piti mielenkiintoisen
esitelmän Korkeasaaren nykytilanteesta.
Eläinten olot eläintarhoissa eri puolilla maailmaa ovat parantuneet valtavasti. Alkuaikoina häkit ja aitaukset olivat luonnottomia, ankeita ja ahtaita ilman minkäänlaisia virikkeitä. Näistä ajoista on iloksemme ja erityisesti eläinten iloksi asumisolot muuttuneet suuresti. Häkeissä ja aitauksissa on huomioitu kyseisen eläimen luontainen asumisympäristö ja niistä on tehty mahdollisimman virikkeellisiä. Myös eläintarhojen ylläpidon periaatteet ovat muuttuneet. Tavoitteena ei ole pelkästään eläinten esitteleminen yleisölle, vaan ensisijaiseksi on noussut eläinten suojelu ja erityisesti uhanalaisten eläinten suojelu sukupuuttoon kuolemiselta. Eläintarhoihin ei tuoda enää eläimiä luonnosta, vaan niitä siirretään eläintarhoista toiseen. Poikkeuksena ovat loukkaantuneet eläimet.
Kansainvälinen yli 1000 jäseneläintarhan tietopankki, Species 360, ZIMS (Zologial Information Management System), käsittää 6,8 miljoonaa eläinyksilöä ja yli 21 000 lajia. Tietopankki on iältään 42 vuotta ja Korkeasaari on ollut sen jäsenenä alusta saakka. Tietokannassa ovat kaikki hoitokäynnit reaaliaikaisesti, eläinlääkintätiedot (esim. nukutusraportit), kantakirjat (n. 500 uhanalaista lajia), kirjanpito ja eläinvalistus (lain mukaan tiedettävä mitä eläimiä on) ja RCP – alueellinen kokoelmasuunnittelu (vertailuaineistoa 900 lajista). Tietokannassa on 74 000 potilastietoa ja 167 miljoonaa hoito-ohjetta.
Uhanalaisille eläimille on luotu kantakirjat, joiden ylläpitovastuu on jaettu eri eläintarhoille. Kantakirjat ovat siis eläintarhakohtaisia ja kantakirjanpitäjä määrää muun muassa, mihin eläintarhaan tietty yksilö siirretään. Esimerkiksi Suomessa syntyneiden tiikereiden kohtalon määrää Englanti, koska tiikereiden kantakirja on siellä. Korkeasaaressa on puolestaan kierteissarvivuohien kantakirja. Kantakirjat sisältävät äärimmäisen arvokasta ja korvaamatonta tietoa, joten tietoja saavat muokata ainoastaan intendentti, eläinlääkäri ja kuraattori. On niitäkin maita, joita yhteistyö ei kiinnosta kuten esim. Kiina: isopandalle ei ole järjestelmässä kantakirjaa.
Niille eläimille, jotka eivät ole uhanalaisia, ei pidetä kantakirjaa. Tällaiset eläimet kuuluvat ZIMS-järjestelmän 480 sivua käsittävään ’osto- ja myyntilistaan’. Käytännössä ei koskaan käytetä rahaa, eli eläimiä ei oikeasti osteta ja myydä. Eläintarha voi pyytää listan eläimiä sähköpostitse kyseisen eläintarhan kuraattorilta. Yleensä pyyntö toteutetaan. Eläin siirretään vain kerran elämänsä aikana.
Harry Potter -kirjojen ansiosta tunturipöllöstä tuli kuuluisa. Korkeasaaren intendentin vastuualue ZIMSin tietokannassa on tunturipöllö. Niinpä hänelle tuli yhtäkkiä eri eläintarhoista paljon yhteydenottoja tunturipöllöön liittyen. Tällä hetkellä niitä on 120 eläintarhassa.
Yhä useampi eläin maailmassa muuttuu uhanalaiseksi ihmisen toiminnan seurauksena. Esimerkiksi ilmaston lämpeneminen on muuttanut luonnonolosuhteita suuresti ja monet eläimet joutuvat siirtymään aina vain pienemmäksi muuttuville alueille saadakseen luontaista ravintoaan. Näin on käynyt muun muassa Himalajalla asustavalle lumileopardille. Ilmaston lämpenemisen seurauksena puusto levittäytyy yhä korkeammalle vuoristoon. Myös viljelyä on mahdollista harjoittaa laajemmalla alueella vuoristossa. Lumileopardin elinalue pienenee.
Eläintarhojen visiona on vahvistaa uhanalaisten eläinten määrää siten, että niitä voitaisiin joskus tulevaisuudessa palauttaa takaisin luontoon. Esimerkiksi amurintiikereitä on luonnossa tämän hetkisen arvion mukaan noin 50 yksilöä. Eläintarhoissa niitä on 150. Muutaman vuoden sisällä pyritään käynnistämään projekti amurintiikerien palauttamiseksi luontoon.
Korkeasaaren vanhin asukas on Coco-laiskiainen, jolla on ikää kunnioitettavat 44 vuotta.
Luonnontilassa laiskiainen elää korkeintaan 12-vuotiaaksi. Uusimpia Korkeasaaren asukkaita ovat kaksi visenttinaarasta, jotka täydensivät Korkeasaaren visenttien määrän neljäksi. Visentti ja Mongolian villihevonen (kuva 2) olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman eläintarhoja.
Intendentti Kirsi Pynnönen-Oudmanin esitelmän jälkeen kesäretkeläiset hajaantuivat omille teilleen ihastelemaan eläintarhan nähtävyyksiä. Useat eläimistä pysyttelivät osittain piilossa, lämpimästä
auringonpaisteesta nauttien, mutta onneksi oli paljon eläimiä nähtävillä. Erityisesti komeat riikinkukkourokset (viereisissä kuvissa) vetivät huomion puoleensa. Niitä liikkui vapaana runsaasti ja ne pitivät kovaa meteliä. Kesäretkestä jäi hyvä mieli erityisesti siksi, koska eläinten hyvinvointiin oli selvästi paneuduttu. Eläimet vaikuttivat rauhallisilta ja tyytyväisiltä.
Teksti ja kuvat: Riitta Karhumaa
Lähteet:
Intendentti Kirsi Pynnönen-Oudmanin esitelmä
Korkeasaaren sivusto www.korkeasaari.fi
Museoviraston sivusto www.rky.f