Mahtavaa matematiikkaa -teemapäivää marraskuun ensimmäisenä torstaina vietettiin jo neljättä kertaa. MAL osallistui tähän TEKin koordinoimaan tapahtumakokonaisuuteen tarjoamalla jälleen ilmaisnäytöksen matemaatikkoaiheisesta elokuvasta. Filmi oli nyt NASAn mustista naismatemaatikoista 1960-luvun alussa kertova Hidden Figures – Varjoon jääneet (2016).
Theodore Melfin ohjaama ja osin käsikirjoittama elokuva perustuu Margot Lee Shetterlyn samannimiseen tietokirjaan. Varjoon jätettyjä historian sivuja valaiseva teos herätti runsaasti huomiota ilmestyessään 2016, käännettiin pian suomeksikin, ja MAL-lehti esitteli sen numerossaan 1/2019 Martti Annanmäen toimesta. Teknillinen matematiikka oli yleisissä mielikuvissa ja elokuvissa ollut valkoisten miesten puuhaa, mutta todellisuudessa tätä työtä tekivät jo tuolloin myös naiset, ja 1950-luvun Yhdysvalloissa, rotuerottelun aikanakin, myös mustat naiset.
Elokuvan tapahtumia ja sivuhenkilöitä on jonkin verran ”säädetty” draaman ehdoilla vetävämmiksi (ks. en.wikipedia.org/wiki/Hidden_Figures), mutta ilmeisen taitavasti: tietokirjailija Shetterly antoi tarinasäädöille hyväksyntänsä, ja toisaalta tuloksena oli suuri yleisömenestys, palkintoja sekä kolme Oscar-ehdokkuuttakin.
Elokuvan päähenkilöinä on kolme naista, keskeisimpänä Katherine Johnson (1918–2020), jonka pitkä ura ulottui avaruussukkuloiden ja Mars-lentojen suunnitteluun (ks. en.wikipedia.org/wiki/Katherine_Johnson). Dorothy Vaughan (1910–2008) siirtyy elokuvassa käsin laskemisesta IBM:n tietokoneen ja FORTRAN-kielen käyttäjäksi. Mary Jackson (1921–2005) oli NASAn ensimmäinen musta naispuolinen insinöööri.
Elokuvassa päähenkilöiden elämäntarinat nivoutuivat onnistuneesti tapahtuma-ajan monitahoiseen historialliseen kehitykseen. Elokuva käynnistyy avaruuslentojen alkuvaiheista suurvaltakilpailuineen ja kehityskulku johtaa Yhdysvaltojen historian erääseen suurimpaan saavutukseen – astronauttien lähettämiseen kuuhun. Elokuva dokumentoi näitä tapahtumia ja kehitysvaiheita, mutta on paljon enemmän.
Sotaponnistusten vuoksi monien alojen työvoimatarve tuo mahdollisuudet siihen, että mustien matematiikan opettajien kyvyille löytyi Langleyn tutkimuskeskuksessa käyttöä jopa jyrkän rotuerottelun aikana. Aluksi heitä käytettiin laskukoneina, joiden tiedonsaantia pidettiin rajoitettuna. Vaatimustaso kasvoi monipuolistuvan matemaattisen tarkastelun myötä. Päähenkilöt sitoutuivat työhönsä ja kehittyivät vaatimusten kasvaessa huolimatta monista syrjivistä käytännöistä. Kasvava osaaminen toi heille uusia tehtäviä eräiden esimiesten vastahakoisuudesta huolimatta.
Ratkaiseva muutos tapahtui tuulitunnelikokeiden laajentuvan käytön myötä. Ryhmän johtaja Al Harrison ymmärsi, että koetulosten jakaminen myös mustille laskukoneille tuli välttämättömäksi, kun yhä suurempi määrä lukuja monista mittalaitteista piti yhdistää nopeasti fysikaalisiin teorioihin. Laskenta tehostui edelleen tietokoneiden kehittämisen ja käyttöönoton kautta. Dorothy Vaughan oli jo mukana tässä ymmärrettyään tietokoneiden merkityksen tulevaisuuden työelämässä. Ajateltiin, että laskijoiden työtä ei enää tarvita. Elokuvan lopussa Katherine Johnson sai kuitenkin vielä John Glennin lennon yhteydessä tarkistustehtävän, joka osoittautui hyvin merkittäväksi turvallisen laskeutumisen varmistamisessa.
Päähenkilöt myötävaikuttavat oman työnsä kautta osaltaan rotuerottelun hälvenemiseen aluksi Langleyn tutkimuskeskuksessa ja myöhemmin hiljalleen muualla ja jopa Virginian osavaltiossa. He saivat merkittävää tunnustusta ja pitkän uran NASA:ssa. Elokuva luo pääpiirteissään hyvän kuvan aikakauden kehitystrendeistä. Lisätietoa todellisista tapahtumista löytyy Shetterlyn tietokirjasta.
Helsingin esitys oli Orionin talon vesivahingon johdosta Kino K13 -teatterissa Katajanokalla. Tarjolla olleet 100 ilmaislippua varattiin kaikki, joskaan paikalle ei saapunut aivan tätä määrää. Esityksen jälkeisen keskustelun aluksi Konsta Ojamaa kertoi Helsingin Pelastakaa lapset ry:n hankkeesta ”Arvosanat ylös!”, jonka puitteissa yli 80 Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijaa on ollut vapaaehtoisina mukana matikkatukea tarvitsevien koululaisten mentoroinnissa (pelastakaalapset.fi/helsinki/etusivu/mentorointi). Elokuvasta pidettiin kovasti, ja yleisöstä löytyi myös tähtitieteen asiantuntemusta.
Oulussa oli kaksi esitystä, jotka Elokuvateatteri Star järjesti aikaisempien vuosien tapaan: istunnoista maksettiin vakiohinta täydennettynä valituilla leffaherkuilla. Osallistujia sai ottaa sali täyteen ja heitä tuli yli 120. Tapahtuma on tullut vuosi vuodelta tunnetummaksi ja kouluopetuksen seminaarisarja on edelleen vahvistanut kiinnostusta. Nyt tapahtumaa tuki ensimmäistä kertaa myös TEK. Samalla saatiin mukaan aikaisempaa vahvemmin Oulun korkeakoulujen TEKkiläiset ja Oulun Teknillinen Seura.
Kummankin Oulun esityksen jälkeen oli 45 min keskusteluaikaa, joka tuli käytettyä aktiivisesti loppuun asti. Oppilaat, opiskelijat, opettajat ja tutkijat sekä muut matematiikkaa ja luonnontieteitä työssään käyttävät tai käyttäneet toivat keskusteluun omia kokemuksiaan ja monenlaista asiantuntemusta. Elokuvaa pidettiin mielenkiintoisesti toteutettuna johdantona matemaattisten aineiden merkitykseen tunnetussa historiallisissa tilanteissa. Nykypäivän tilanteessa keskustelua herättivät oppimisalustat, digitaalisuus ja tekoäly yleisemmin, tulosten järkevyyden arviointi, kouluopetuksen työrauha sekä alueen kasvava tarve. Matikkatäti Alli Huovinen oli aktiivisesti mukana sekä tapahtuman edistämisessä että keskusteluissa. •
MALin suunnitelmissa on jatkaa hyvän vastaanoton saanutta matemaatikkoelokuvien sarjaa jälleen seuraavana Mahtavaa matematiikkaa -päivänä ensi marraskuussa.
Esko Juuso ja Ilkka Norros