Emil A. Fellman: Leonhard Euler – Neron tarina
Matemaatikoista suurimman tittelistä kilpailevat varmaankin Carl Gauss ja Leonhard Euler. Niinpä Emil A. Fellmanin kirjan alaotsikko ”Neron tarina” ei ole ylisanoja. Lukuisia ovat Eulerin nimiin laitetut vakiot, yhtälöt, metodit tai muut matemaattiset käsitteet. Tartuinkin mielenkiinnolla Eulerin pienoiselämänkertaan.
Kirjan luettuani ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli. Lyhyeen elämäkertaan mahtuu vain pintaraapaisu Eulerin saavutuksista. Teos ei sukella syvälle Eulerin työhön. Se ei sisällä matemaattisia kaavoja, mutta pyrkii kyllä kertomaan yleistajuisesti hänen tärkeimmistä tutkimustuloksistaan. Tämä on sekä siunaus että kirous. Olisin mielelläni lukenut matemaattisempaa tekstiä. Ymmärrän kyllä, että koko Eulerin elämäntyön pikkutarkka esittely tekisi kirjasta pitemmän kuin mitä jaksaisin lukea.
Fellmanin kirjan jaksoin lukea. Kiitos siitä kuuluu myös kääntäjälle. Tieteenhistorioitsija Johan Stén on tehnyt hyvää työtä. Stén ei ole ainoastaan kääntäjä, vaan on hän tehnyt kirjaan myös toimituksellisia muutoksia.
Johan Stén on aiemmin kirjoittanut Eulerin suomalaisesta työtoverista Anders Johan Lexellistä. Niinpä hän on lisännyt suomennokseen viittauksia Lexelliin. Lisäksi Stén on muokannut alaviitteitä ja lisännyt joukkoon joitakin suomalaisia lähteitä. Lukijan ei pidä siis yllättyä huomatessaan viittauksia Sténin omiin teksteihin tai Osmo Pekosen julkaisuihin.
Esipuheessaan Stén puolustaa matemaattisten kaavojen puuttumista suuren matemaatikon elämänkerrasta. Hänen mukaansa kirja on kirjoitettu lukijalle, jota kiinnostaa tiedemiehen tarina osana aikansa kulttuuria ja historiaa.
Kirja kyllä kuvaa hyvin Eulerin kotipaikat eli Baselin, Berliinin ja Pietarin. Pietarin tiedeakatemian perustaminen Pietari I:n ja Katariina I:n toimesta esitetään hyvin. Samoin kuvataan, kuinka Fredrik Suuren perustaman Berliinin tiedeakatemian alku viivästyi sotavuosien vuoksi. Teoksesta saa myös käsityksen niistä yhteyksistä, joita Eulerilla oli muihin aikansa merkkihenkilöihin.
Fellman lainaa paljon Eulerin kirjeenvaihtoa näin tuoden Eulerin oman äänen kuuluviin. Myös matemaatikon perhe-elämää kuvataan. Kuitenkin vielä kirjan lukemisten jälkeenkin jäi Euler minulle henkilönä etäiseksi.
Eulerin luonne tulee esille lähinnä anekdoottien kautta. Esimerkiksi Eulerin suhtautuminen Benjamin Robinsiin osoittaa jalomielisyyttä. Kun Fredrik II tiedusteli parasta ballistiikkaa käsittelevää opusta, suositteli Euler Robinsin teosta, vaikka britti olikin aiemmin kritisoinut Eulerin Mechanica-teosta sitä edes täysin ymmärtämättä. Euler käänsi Robinsin teoksen ja korjaili siinä olevia virheitä sekä lisäsi omia selityksiään ja huomioitaan. Näissä huomioissa käytettiin ensi kertaa differentiaalilaskennan menetelmiä ballistisiin ongelmiin. Eulerin ystävän Johann I Bernoullin mielestä Euler oli aivan liian jalosydäminen Robinsia kohtaan.
Euler ei tehnyt matematiikka matematiikan vuoksi. Euleria innoitti matemaattisessa tutkimuksessaan käytännön ongelmat. Ballistiikan lisäksi hän pohti ainakin mekaniikan, optiikan, tähtitieteen, musiikin ja laivateorian kysymyksiä.
Kokeellista tutkimusta matemaatikko ei kuitenkaan juurikaan tehnyt. Uransa alussa Euler osallistui palkintokilpailuun koskien optimaalista tapaa mastottaa alus. Työnsä lopussa hän toteaa: ”En ole nähnyt tarpeelliseksi todentaa teoriaani kokeilla, sillä se on johdettu varmimmista ja luotettavimmista mekaniikan periaatteista, eikä näin ollen voi olla pienintäkään epäilystä siitä, pitääkö se paikkansa käytännössä vaiko ei.”
Euler kirjoitti luettavia ja ymmärrettäviä teoksia. Hänen algebran oppikirjasta tulikin varsinainen bestseller. Saksankielisellä alueella sitä on painettu vuosisatojen mittaan satojatuhansia kappaleita.
Neron tarina on sujuvaa luettavaa ja antaa hyvän yleiskuvan suuren matemaatikon elämästä. Se on lukemisen arvoinen, vaikka jättääkin janoamaan lisää tietoa Eulerista. •
Niklas Hietala