Aloitin opintoni Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa 50 vuotta sitten. Samaan aikaan aloittivat sadat muut suurten ikäluokkien kasvatit.
Tutkintojen mittareita eivät silloin olleet opintoviikot, vaan opintokokonaisuudet. Suppein niistä oli approbatur, sitä laajempi cum laude approbatur ja laajin laudatur. Nämä kokonaisuudet koostuivat oppiaineista, joita esimerkiksi matematiikan cum laudeen kuului kahdeksan.
Siihen aikaan ei valmistunut maistereita, vaan kandidaatteja. Kandidaatista tuli maisteri joko osallistumalla promootioon tai maksamalla pienehkön rahasumman, taisi olla 50 markkaa. Suurin osa jätti maisterin arvon hankkimatta.
Matematiikan luennot pidettiin Porthania-rakennuksessa. Etenkin cum laude approbaturiin kuuluvien oppiaineiden luennoille osallistui enemmän kuulijoita kuin luentosaleissa oli istumapaikkoja. Kyseiset luennot pidettiin yleensä saleissa II, III tai IV.
Luennoille oli osallistuttava, koska luentomonisteiden ja sopivien kurssikirjojen puuttuessa muuten ei onnistunut suorittamaan oppiaineita. Ennen luentojen alkua opiskelijat ryhmittyivät luentosalien ovien eteen. Salin ovien avauduttua väki ryntäsi sisään. Oven kohdalla kylkiluut rutisivat ja päät kolahtelivat. Vakavilta vammoilta vältyttiin. Pikku mustelmia saatiin ja taskuissa olleet kynät ja muut pikku esineet joskus katkeilivat. Vaatteetkin saattoivat ratketa.
Näihin samoihin rynnäkköihin osallistui myös muuan Bengt Holmström. Hän ei ollut siihen aikaan vielä tunnettu. Minäkään en häntä tuntenut, vaikka olen varmasti samoja luentoja hänen kanssaan kuunnellut.
Samaan aikaan, kun Bengt oli tavallinen suomalainen matematiikan opiskelija, Atlantin toisella puolella asusti jo kautta maailman tunnettu artisti Bob Dylan.
Olen kotoisin Lahdesta. Muilta paikkakunnilta tulleet asuivat yleensä alivuokralaisina. Ensimmäisen opiskeluvuoteni ajan asuin Kumpulassa vanhan puutalon ullakkohuoneessa yhdessä vuokranantajan pojanpojan kanssa. Jääkaapin käyttöoikeutta minulla ei ollut. Maitopulloa pidin lavuaarissa viileään veteen upotettuna. Seuraava asumukseni oli ruokasali Töölössä. Vuokranantajat olivat halvaantunut vaatturimestari ja hänen puolisonsa. Käytössäni oli tilava ruokasali, jonka ovensuuhun oli sijoitettu heteka. Työpöytänä toimi valtavan suuri ruokapöytä. Palvelijanhuoneessa asui naispuolinen opiskelija. Huoneistossa oli yksi wc- ja kylpyhuone. Jääkaapissa sain säilyttää pienen määrän omia ruokatarvikkeita. Seuraava asunto sijaitsi Punavuoressa, jossa minulla oli käytössäni oma pienehkö, mutta asianmukainen huone. Vuokraemäntäni oli erään suurlähettilään taloudenhoitaja. Hän oli harvoin kotona, joten asuminen siellä oli vapaampaa kuin aikaisemmissa asunnoissa. Missään näistä asunnoista minulla ei käynyt vieraita. En muista olisiko se ollut luvallista.
Opintojeni loppuajaksi onnistuin saamaan huoneen Leppäsuon Domus Academicasta. Siellä olo tuntui ruhtinaalliselta. Solu muodostui kahdesta huoneesta, joilla oli yhteinen eteinen ja wc. Asuin aluksi isossa huoneessa toisen opiskelijan kanssa. Myöhemmin pääsin yksin toisen solun pieneen huoneeseen. Huoneiden sisustus oli vaatimaton, mutta riittävä. Kerroksessa asuville oli yhteinen suihkutila sekä keittiö. Keittiössä oli liesi ja jääkaappi. Toisinaan ruokatavarat katosivat jonkun nälkäisen opiskelijatoverin suuhun. Koskaan kukaan ei jälkeenpäin tunnustanut syöneensä toisten ruokia.
Kuuluin Hämäläis-Osakuntaan. Osakunta tarjosi edullisen lounaan. Sen lukusalissa oli mahdollista tutustua kotiseudun päivälehtiin. Osakunnassa järjestettiin iltaisin erilaisia tilaisuuksia. Mielenkiintoisimpia niistä olivat ne, joissa saimme kuulla aikakauden tunnettujen eri alojen edustajien esityksiä ja keskustella heidän kanssaan. Saimme kuulla mm. Väinö Linnaa, Mikko Niskasta, Georg C Ehrnroothia ja monia muita.
Viikonloppuisin ja joskus arkenakin suuntasin kulkuni ylioppilastansseihin joko Hämikselle tai Bottalle. Muutaman kerran kävin myös muissa osakunnissa ja Vanhalla Polilla. Siihen aikaan maassa oli useita suuria paikallisia panimoita. Yleensä ihmiset suosivat oman kotiseutunsa tuotteita. Me Lahdessa syntyneet tai koulumme käyneet emme käyttäneet juurikaan muiden kuin Mallasnjuoman valmisteita. Lahden Sinistä tai A:ta sen olla piti. Viiniä tuli juoduksi harvoin.
Ruotsinkielisen iltapäivälehti Nya Pressenin toimittaja kyseli eräänä päivänä Porthanian ala-aulassa ohi kulkevilta opiskelijoilta, olivatko he huolissaan akateemises- ta työttömyydestä. Minultakin hän asiaa kysyi. Vastasin jotakin siihen tapaan, että en ole huolissani, kaikki tutkinnon suorittaneet kyllä työllistyvät. Nya Pressen lopetti toimintansa vuonna 1974.
Ensimmäisen lukukauden aikana jokaisen uuden opiskelijan oli käytävä kättelemässä yliopiston rehtoria. Seremonia muistutti itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Suorassa jonossa edettiin kohti rehtorin kansliaa. Pojat olivat pukeutuneina pukuun ja solmioon. Tytöillä oli oltava hame. Mikäli joku tyttö oli erehtynyt pukeutumaan housuihin, vahtimestari ohjasi hänet armotta sivuun jonosta.
Alkuvuosina monet miespuoliset opiskelijat olivat pukeutuneina tavallisilla luennoilla yhdistelmäpukuun tai jopa pukuun. Vuoden 1968 syksyn jälkeen kaikkien pukeutumiskoodi vaihtui villapuseroksi.Vuoden 1968 toukokuussa Pariisissa olivat alkaneet opiskelijalevottomuudet. Syksyyn mennessä ne olivat saavuttaneet Helsingin. Marraskuun 26. päivänä oli tarkoitus pitää Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhla. Frakkijuhlaan olivat tulossa valtakunnan merkkihenkilöt, myös presidentti Urho Kekkonen. Edeltävinä päivinä joukko aktivisteja jakoi lehtisiä, joissa kutsuttiin opiskelijoita tulemaan 25.11. Vanhalle Ylioppilastalolle. Tavoitteena oli estää suunniteltu juhla.Paikalle kokoontui muutama sata opiskelijaa. Minäkin menin seuraamaan tapahtumia. Ensin pidettiin joitakin puheita ja sen jälkeen mentiin taloon sisään. En tiedä aukaisiko joku oven sisäpuolelta vai rikkoiko joku pienen ikkunan, jolloin oli mahdollista avata ovi ulkopuolelta. Tuolloin en tiennyt ketkä tapahtumassa olivat aktiivisia. Jälkeenpäin olen kuullut, että mukana olivat olleet mm. Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale ja Ulf Sundqvist. Sisällä pidettiin puheita ja mahdollisesti myös laulettiin. Seurattuani tapahtumia jonkin aikaa poistuin. Varmuudella osa väestä vietti talossa seuraavan yön ja sitä seuraavan päivän. Mahdollisesti pitempäänkin. Juhlaa ei voitu sitten Vanhalla Ylioppilastalolla pitää, mutta se pidettiin Sibelius Akatemiassa alun perin suunniteltuna päivänä.
Tätä tapahtumaa seurasivat monet muut vastaavanlaiset. Taustalla toimivat varmaan sekä Neuvostoliiton että Kiinan ideologiset vaikuttajat. Neuvostoliiton jakamaa aineistoa minulla ei ole tallessa. Yksi Kiinan jakama teos minulla sen sijaan on. Se on pieni punakantinen kirjanen ”Five Articles by Chairman Mao Tse-Tung”. Turhaan minulle sen kirjan jakoivat, en siitä ole koskaan riviäkään lukenut.
Myöskin ainejärjestöjen toiminta politisoitui. Tämän jälkeen niiden kokoukset kestivät tuntikausia. Eräänkin kerran ei usean tunnin aikana oltu päästy alkua pidemmälle, kun ei osattu päättää noudatetaanko kokouksessa huutovaiko suljettua lippuäänestystä
Matematiikan sijaan valitsin pääaineekseni fysiikan. Tosin fysiikkaa ei olisi olemassa ilman matematiikkaa. Otaksun matematiikan hyvällä hallinnalla olleen merkittävä vaikutus Bengt Holmströmin myöhempiin saavutuksiin. Vaikka samaan aikaan yliopiston tiloissa vietimme useita vuosia, en valitettavasti tutustunut häneen. Bob Dylan sen sijaan on saattanut selvitä elämässään ilman matematiikkaa.
Lasse Kähärä