Erilaisten teknologioiden mahdollisuudet uudistaa kestävän kehityksen edistämistä vaatii kriittistä tarkastelua. Myös uudistavilla teknologioilla on omia rajoituksia, jotka tulee ottaa huomioon uusien ratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Näillä teknologioilla on myös voimakkaita vuorovaikutuksia keskenään ja nykyisin käytössä olevien ratkaisujen kanssa.
Energia- ja liikenneratkaisuihin on esitetty hyvin suuria muutoksia, joissa nousee esille vaatimuksia materiaalien ja kiertotalouden puolelle. Sektorikytkentä lämmön ja sähkön kesken parantaa kokonaisuuden hyötysuhdetta ja mahdollistaa toimivan varastoinnin. Ravinto ja terveys kytkeytyvät tiiviisti yhteen, sillä elintapaan liittyvien sairauksien ennaltehkäisyyn tarvitaan yksilöllistä tasapainoista ravitsemusta. Ravintotuotannon tilantarpeeseen pohjautuva tarkastelu on varsin yksipuolinen näkökulma. Autonomisuuden laajentaminen on hyvä tavoite, mutta on pidettävä mielessä, että siinä tarvitaan toimivia mittauksia. Esimerkiksi sääolosuhteet rajoittavat väistämättä autonomisuutta liikenteessä. Myös lähituotannon lisäämisellä saavutetaan hyötyä siihen soveltuvilla aloilla.
Maa- ja metsätalous on pohjana sille, mitä maamme on tällä hetkellä. Sen merkitys pysyy tärkeänä, kun tavoitellaan hiilineutraalisuutta. Huomattakoon, että hiilinielu toimii dynaamisesti ja hiilivarasto on staattinen. Ei tarvita lopullisena ratkaisuna hiilivapaata toimintaa. Luonnossa on dynaaminen tasapaino. Kaiken kaikkiaan dynamiikan huomioon ottaminen on keskeistä myös toimivien ratkaisujen kehittämisessä.
Tilaansa päivittävät digitaaliset kaksoset pysyvät paremmin mukana muutostilanteissa. Miten niitä tehdään? Luonnontieteiden pohjalta voidaan ymmärtää erilaisten osakokonaisuuksien toiminta ja matematiikka mahdollistaa eri asioiden vertailukelpoisen esittämisen tavalla, joka ei rajoitu luonnontieteisiin. Tekoäly ja koneoppiminen auttaa tässä, mutta tulokset rajoittuvat aina käytettävään dataan ja siihen sisältyviin asioihin.
Kestävän kehityksen edistämisessä tarvitaan aikaa, sillä muutoksiin liittyvä hitaus on luonnollista. Uudet asiat eivät toteudu askelmuutoksina ja nykyisillä ratkaisuillakin on oma järkevä elinkaarensa. Toimivan ratkaisun nopealle lakkauttamiselle täytyy olla erityisen vahvat perusteet. Paikallisia eroja tulee hyväksyä, sillä eri alueiden erityisvaatimukset vaikuttavat vahvasti tavoitteisiin. Ehdottomuus ja kaavamaiset ratkaisut eivät johda kestävään kehitykseen. Yhden asian korostaminen haittaa muiden tavoitteiden toteutumista, mikä rikkoo tasapainon.
Pohjimmiltaan on kysymys monitavoiteoptimoinnista, jossa matematiikka ja luonnontieteet ovat avainasemassa. Tarvittavia malleja voidaan muodostaa sekä asiantuntemuksesta että datasta.
• Esko Juuso