Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja kestävään kehitykseen tarjotaan systeemisiä ratkaisuja ja keskittymistä ilmastoasiantuntijoiden koulutukseen. Asiantuntijoita tarvitaan ja koulutuksen lisääminen näissä asioissa hyvin kannatettavaa. Mitään näkökulmaa ei kuitenkaan pidä korotaa niin keskeiseen asemaan, että sen perusteella käytännössä rajoitetaan ratkaisuvaihtoehtoja. Rajoitetussa optimoinnissa menetetään aina mahdollisia hyviä ratkaisuja.
Monitavoiteoptimointi sallii erilaisten ratkaisumallien pitämisen mukana päätöksenteossa. Ratkaisumalli vaatii erilaisten tavoitteiden painottamista. Tekniikka, talous ja ympäristö on pidettävä aina mukana. Ympäristön unohtava teknis-taloudellinen ratkaisu on johtanut monilla aloilla ongelmiin. Tekniikan monipuolisia mahdollisuuksia ja taloudellisia vaikutuksia sivuuttava ilmasto- tai ympäristönäkökulma voi olla kokonaisuuden kannalta jopa huonompi.
Eri alojen asiantuntijat joutuvat tässä laajentamaan omaa näkökulmaansa, joten koulutusta tarvitaan. Koulutetaanko erilaisia tekniikan osa-alueita ilmastoasiantuntijoille vai ilmastoasioita tekniikan asiantuntijoille? Koulutusta tarvitaan puolin ja toisin laajemman näkökulman muodostamiseksi. Käytännössä ympäristöasiat pitää jalkauttaa eri alojen teknis-taloudelliseen toimintaan, sillä tekniikka ja innovaatot ovat edelleen keskeisiä tuotannon jalostusprosesseissa.
Matemaattinen käsittely mahdollistaa erilaisten vaatimusten ja mahdollisuuksien yhteensovittamisen. Tässä tarvitaan matemaattisia kuvauksia ja mallejakin, joten myös matematiikan koulutusta tarvitaan. Optimoinnin pohjana voi tietysti olla sakkofunktiomenetelmä, jota toteutetaan verojen ja maksujen kautta, sisältää ajatuksen vahingollisista vaihtoehdoista. Eri ratkaisujen vahingollisuus tai hyödyllisyys on kuitenkin tätä monitahoisempi ja matematiikka taipuu myös siihen. •
Esko Juuso