Kuva: pixabay
(-3)2 = -9 (sic!)
Tätä mieltä oli Liisa Näverin tutkimuksen mukaan 32 prosenttia peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista vuonna 2003. Monivalintakysymyksessä oli tarjolla muitakin vääriä vaihtoehtoja ja oikein vastasi noin 400 oppilaan näytteestä alle puolet. Vielä 1980-luvulla oikean vastauksen osasi valita 71 prosenttia silloisesta koejoukosta.
Muut yksinkertaiset, matematiikan perusasioiden osaamista kartoittavat testikysymykset eivät menneet sen paremmin. Tulos on uskomattoman surkea maalle, joka paistattelee kerta toisensa jälkeen peruskoululaisten osaamista mittaavan PISA-tutkimuksen kärkipaikoilla. Tuskaa lisää tietoisuus siitä, että tutkimusten välillä kuluneiden 20 vuoden aikana useat eri organisaatiot, joukossa TEK ja MAL, ovat tehneet paljon työtä nuorison kiinnostuksen herättämiseksi matematiikkaan ja luonnontieteisiin.
Henkilökohtaisesti pidän oppimistulosten huononemista kummallisena, koska matematiikka on mielestäni peruskoulun ja lukion helpoin oppiaine. Näin siksi, että ainakin koulumatematiikan hallitsemiseksi riittää melko harvojen perusasioiden ymmärtäminen, minkä lisäksi tarvitsee muistaa ulkoa muutama kaava.
Esimerkiksi trigonometriassa pääsee pitkälle sillä, että ymmärtää yksikköympyrän olemuksen ja muistaa, että sinikäyrä kulkee origon kautta. Näiden kahden perusasian avulla pystyy palauttamaan mieleen kaiken tarpeellisen. Lisäksi täytyy olettaa, että pohjalla on periaatteessa yhtä yksinkertainen perusymmärrys geometriasta ja algebrasta.
Erityisesti muistia matematiikka rasittaa mitättömän vähän. Puhuakseen mitä tahansa kieltä edes siedettävästi täytyy muistaa ainakin 5000 sanaa ja hallita suurempi määrä kaavoja kuin matematiikassa. Toisin kuin matematiikassa, kieliopin kaavoja pystyy harvoin edes johtamaan toinen toisistaan. Lisäksi pitää muistaa epälukuinen määrä poikkeuksia, joita matematiikassa ei ole ensimmäistäkään.
Pedagoginen kokemukseni on suppea ja koostuu yksittäisille oppilaille annetusta matematiikan tukiopetuksesta. Rohkenen kuitenkin väittää, että kehnoissa oppimistuloksissa on ainakin osaksi kysymys siitä, että oppilaille ei ole huomattu kertoa, kuinka yksinkertaista ja helppoa koulumatematiikka pohjimmiltaan on. Ainakin minun opettamiani ihmisiä on auttanut eteenpäin tieto siitä, että ollaan tekemisissä varsin tavanomaisella järjellä ymmärrettävissä olevan asian kanssa.
Matematiikan vaikeutta todistelevaa puhetta kuulee paljon enemmän. Jopa matematiikan opettajat saattavat kannustaa oppilaitaan ahkeruuteen kertomalla, kuinka vaativasta oppiaineesta onkaan kysymys. Luulen, että tämä johtaa vääränlaiseen kunnioitukseen matematiikkaa kohtaan. Kun sitä pidetään vaikeana, sitä pelätään ja siihen suhtaudutaan vähän samalla tavalla kuin vanhaan, ankaraan sukulaistätiin, jonka kanssa ei kerta kaikkiaan osata olla luontevasti.
Lopetetaan siis kaikki puhe matematiikan vaikeudesta ja korostetaan sen sijasta matematiikan ylivoimaista selkeyttä kaikkiin muihin oppiaineisiin verrattuna!
Heikki Kauppi
Toiminnan johtaja
Tekniikan akateemiset TEK