Ilmavoimien taitolento-osasto Midnight Hawksin ylilento Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatissa. Kuvaaja Sakari Kiuru/Museoviraston kokoelmat.
”Nainen älköön vaietko seurakunnassa”- näin kuului rohkaiseva kehotus pyytäessäni puheenvuoroa aloituskokouksessa, joka pidettiin eduskunnan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin ollessa suorittamassa säädöspohjaista tarkastuskäyntiään Lentotekniikkalaitoksella, Tampereen Vuoreksessa sijaitsevassa Ilmavoimien joukko-osastossa. Elettiin viime vuosisadan viimeisten vuosikymmenten vaihdetta ja merkittävien muutosten vuosia Puolustusvoimissa.
Koin oikeusasiamiehen ystävällisen lausahduksen silloin eräänlaisena enteenä tulevista muutoksista PV:n toiminnassa, jossa muutamia vuosia myöhemmin naisten vapaaehtoinen asepalvelus sitten mahdollistui 16.10.1995 alkaen ensimmäisten naisten aloittaessa vapaaehtoisen asepalveluksensa Suomen Puolustusvoimissa.
Olin itse ollut tuolloin noin kymmenen vuoden ajan Puolustusvoimissa Ilmavoimien palveluksessa kemistin siviilitehtävässä asiantuntijatyössä, muiden PV:n tekniikan alan siviiliasiantuntijoiden, -viranhaltioiden ja erikoisupseereina työskentelevien joukossa. Työssäni toimin myös läheisessä yhteistyössä luonnontieteellistä tutkimustyötä tekevien korkeakoulutettujen ammattilaisten kanssa sekä PV:n piirissä, että sen ulkopuolella.
Vaikka vastaavissa tehtävissä toimivien naiskollegojen määrä organisaatiossamme oli harvalukuinen, en kokenut silloin enkä nyt myöhemminkään vuosikymmenten jälkeen työurani aikaisia tapahtumia mieleen palauttaessani ”tulleeni vaiennetuksi naisena”- tai kokenut edes sellaisen uhkaa missään vaiheessa. Sen sijaan sain työnantajaltani mahdollisuuden jo ennen naisten vapaaehtoisen asepalveluksen aloittamista luennoida useamman kerran upseerien virkaurakursseilla aiheesta ”nainen asiantuntijatyössä Puolustusvoimissa” ja tuoda esille omia kokemuksiani ja ajatuksiani aiheesta.
Ensimmäinen työsopimussuhteisen kemistin tehtävässä
Ennen ´taloon´ tuloani oli Ilmavoimiin perustettu ensimmäinen työsopimussuhteisen kemistin tehtävä ja olin sen ensimmäinen tehtävänhaltija. Koin siis saavani vahvan tuen erikoisupseeri- ja upseeriesimiehiltäni tässä uudessa tehtävässä kemiaa ja kemistejä edustavana ammattilaisena – niin työni alkutaipaleella kuin myöhemminkin siirryttyäni vaativampiin alani tehtäviin Ilmavoimien Esikuntaan ja edelleen urani loppuvaiheessa viranomaistehtävissä Pääesikunnassa Helsingissä.
Sen sijaan hyvin tutuiksi tulivat vuosien mittaan lukemattomat istunnot, joissa me eri ammattiryhmiä edustavat luottamusmiehet ja työsopimusneuvottelijat istuimme työnantajan edustajien kanssa napit vastakkain milloin minkinlaisissa tunnelmissa sorvaamassa sopua eri osapuolten välille tai vääntämässä työehtoihin osapuolille hyväksyttävissä olevia kirjauksia. Toteutettiin esimerkiksi niin kutsuttua luottamusmiesmenettelyä tai käytiin työsopimusneuvottelua.
Näissä kokoontumisissa kirkkaita voittoja syntyi vähemmän millekään osapuolelle, voitot olivat enintään torjuntavoittoja ja lopputulemana tyydyttiin jonkinlaisiin tasapeleihin. Edunvalvontatyön käänteissä aika ajoin inhimilliset tunteet loistavat läsnäolollaan ja argumentointikin saattaa olla ankaraa, mutta siitä huolimatta organisaatioissa kyseisiä sopimusneuvottelujärjestelmiä ja niiden eteen työtä tekeviä kunnioitetaan, joskus kiitelläänkin saavutettuihin loppuratkaisuihin pääsemisestä.
Tämän vuosituhannen alkupuolella Puolustusvoimissa jouduttiin säästösyistä lakkauttamaan tai yhdistelemään useita joukko-osastoja, jolloin henkilöstöä – erityisesti siviilejä – jouduttiin irtisanomaan tai sijoittamaan uudelleen myös toisille paikkakunnille. Puolustusvoimienkin oli toteuttava valtiovallan määräys asiassa piirun tarkkaan, ehkä tarkemmin kuin monikaan muu niistä organisaatioista, joita tämä velvoite koski.
Julkisuudessa on viime viikkoina uutisoitu ja ollut keskustelun aiheena Puolustusvoimien henkilöstön tai yksittäisten henkilöiden ja esimiesten sekä työnantajan ja henkilöstöryhmien väliset ristiriitatilanteet, joissa on koettu vääryyttä, osapuolten välistä väärinymmärtämistä tai jopa kaltoin kohtelua. Tämän tyyppiset tilanteet liittyvät kaikissa järjestäytyneissä työorganisaatioissa luottamusmiestehtävässä toimivan henkilön karuun arkeen, omalla kohdallani akavalaisen DI-kunnan luottamusmiehenä ja myöhemmin pääluottamusmiehenä lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
Vastakkain joutuneita organisaation tahoja edustaville henkilöille nämä ristiriitatilanteet saattavat olla hyvinkin haastavia – mutta kuitenkin aina ennen kaikkea työtä; ratkaisuhakuista, periksi antamatonta sovittelutyötä. Joskus saattoi käydä niin, että luottamustoimessaan joutui sovittelijana edustamaan molempia, näkemyksissään vastakkainasetteluun päätyneitä osapuolia. Kokemukseni tästä ´asetelmasta’ ovat olleet kahtiajakoiset – tilanteesta voi olla loppuratkaisun kannalta hyötyäkin, kun pyrkimys molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun on erityisen vahva kaikilla osapuolilla.
Nykyisen työelämän haasteet
PV:ssa luottamustoimessani saamani kokemuksen pohjalta arvioituna pitäisi näköpiirissä tai pinnan alla kyteviin tai jo syntyneisiin ristiriitatilanteisiin tai tyytymättömyyteen reagoida mahdollisimman nopeasti ennen kuin keskinäinen luottamus koko henkilökunnassa alkaa heikentyä ja työilmapiiri sakata – siitäkin huolimatta mitä tietoa organisaatioiden vuosittaiset työilmapiirikyselyt saattavat välittää.
Lukuisissa käydyissä keskusteluissa valtion eri toimialojen sekä yksityisen sektorin luottamushenkilöstön kesken olemme todenneet aikaisen toimimisen, muun valppauden ohella, erääksi tärkeimmistä luottamusmiestenkin työvälineistä takaamaan innostavan, tasapuolisuutta vaalivan ja kannustavan työilmapiirin säilymisen organisaatiossa.
Oman työurani aikana näin lähes poikkeuksetta organisaatioiden eri tasoilla henkilöstön taholta vahvaa motivaatiota ottaa ajoissa esille epäkohtia ja halua ratkaista niitä ja samoin työnantajapuolelta kannustusta näin toimimaan. Onko tässä asiassa nyt tapahtunut taantumista, on mielestäni hyvä kysymys.
Onko ihmisten työtaakka paisunut liiaksi näinä kovina kustannussäästöjen aikoina, onko koulutusta tai valmennusta saatavilla esimerkiksi ammattiliittojen tai työnantajan avustuksella organisaation jäsenille ryhtyä vaikuttamaan ja tekemään työtä hyvin toimivien, innostavien työyhteisöjen eteen ja olisiko sille työlle saatavissa resursseja, riittävästi aikaa? Toimivatko keskusteluyhteydet edelleenkin hyvin etenkin näin etäaikana?
Kun arvioidaan hyvin toimivia ja innostavia työyhteisöjä nousee merkittävään asemaan henkilöstöryhmien ja työnantajan välillä neuvoteltujen työehtosopimusten pohjalta sovitut työehdot ja sitä kautta raamit kohtuulliselle ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivälle henkilöstöpolitiikalle. Voisiko näiden sopimusasiakirjojen sisältämien asiakokonaisuuksien edes jossain määrin parempi tuntemus henkilöstön keskuudessa yhdessä työlainsäädännön tärkeimpien perusperiaatteiden tiedostamisen kanssa auttaa työyhteisöissä välttämään joidenkin konfliktien syntyä? Mieleen on tullut, voisiko tähän työhön luottamushenkilöstön lisäksi olla saatavissa apuja muualtakin organisaation piiristä.
Puolustusvoimat työpaikkana
´Armeijan leipiin´ tulevan olisi tärkeää tiedostaa, mitä työltään ja työuraltaan tavoittelee ja mikä on mahdollista eri henkilöstöryhmiin kuuluville. Miten uraorientoituneena siviilinä, erikoisupseerina tai upseerina priorisoi mahdollisesti useammatkin tavoitteensa Puolustusvoimien organisaatioissa. On ennen pitkää oltava riittävästi selvillä mitä oikeuksia tyydyttävien työurien etenemisen kannalta on työntekijällä ja mitä oikeuksia työnantajalla, mihin laki ja sopimukset osapuolia velvoittavat. Mitä kannattaa lähteä tavoittelemaan, mikä ehkä ei ole mahdollisuuksien rajoissa tai näyttäisivätkö etukäteisodotukset ja olemassa olevat mahdollisuudet kohtaavan uran aikana.
Edellä mainitut PV:n henkilöstösupistukset vaatimuksineen eivät omaan työsopimusperusteiseen tehtävääni vaikuttaneet, mutta saatoin tässä organisaatioiden uudelleen järjestelyjen yhteydessä päästä toiveeni mukaisesti siirtymään ylemmän esikunnan alaisiin vaativampiin ja laaja-alaisempiin tehtäviin.
Kemian alan asiantuntijatyössäni painottui sen jälkeen enenevässä määrin henkilökunnan, siviili- ja sotilashenkilöstön koulutustehtävät sekä monipuolinen ulkomainen yhteistyö erityisesti Pohjoismaiden kesken. Luottamusmiehen sekä järjestön puheenjohtajan tehtävät olivat vaihtuneet jo aiemmin pääluottamusmiehen työksi, mikä seurasi vielä mukana aloitettuani viimeisen siirtymisen jälkeen työni osastoinsinöörinä Pääesikunnan viranomaistehtävissä Helsingissä.
Puolustusvoimille tehtävän asiantuntijatyön piirissä, sen laajassa kirjossa erilaisia työtehtäviä, tarjoutuu myös korkeakoulutetuille erikoisosaajille koulutustaan erittäinkin hyvin vastaavaa työsarkaa. Parhaimmillaan saattaa työuran aikana esimerkiksi kansainvälisten työtehtävien kautta avautua laajoja näköaloja yhteistyön ja oppimisen mahdollisuuksille. Tällaiset mahdollisuudet toteutuessaan palvelevat työuralla yksittäistä ammattilaista hänen ammattitaitonsa kehittämisessä ja motivoivat ottamaan vastaan tarvittaessa koviakin haasteita. Siinä samalla rakennetaan koko työyhteisön tulevaisuutta ja organisaation kykyä selviytyä sille kuuluvista tehtävistä. •
Tekn.lis., FM Maija Lakio-Haapio