Helsingin Musiikkitaloon valmistuivat tämän vuoden alussa maailman suurimmat/maailman toiseksi suurimmat (riippuen laskutavasta) urut. Tämä projekti sai alkunsa, kun Kaija Saariaho muutama vuosi sitten lahjoitti miljoona euroa omista rahoistaan soittimen rakentamiseksi, ja pian hankkeeseen tuli lisärahoitusta niin valtiolta kuin yksityisiltä lahjoittajiltakin, ja kokonaisbudjetti nousi tämän ansiosta yli 4 miljoonan euron. Näillä saatiin aikaiseksi suuri ja näyttävä, sekä tietenkin kuuluva, soitin. MAL järjestää myöhemmin jäsenistölleen esittelykierroksen urkuihin, tarkka ajankohta ilmoitetaan tulevissa jäsentiedotteissa.
parittomia yläsäveliä.
Urkujen fysiikkaa
Urkujen toimintaperiaate soittimena on yksinkertainen, vaikka rakenne ei sitä todellakaan ole: Kun pilliin syöttää ilmaa, tuottaa se äänen, ja se millainen tuo tuotettava ääni on, riippuu pillin ominaisuuksista. Uruissa on kahdenlaisia erityyppisiä pillejä, huulipillejä ja kielipillejä. Huulipillissä on nimensä mukaisesti suuaukko pillin kyljessä, ja tämäntyyppisiä ovat myös urkujen julkisivuissa olevat pillit (Musiikkitalon urut mukaan lukien). Kielipillissä taas on kieli, joka värähtelee ilmanpaineen vaikutuksesta, ja tuottaa siten äänen.
Urkujen kokoa mitataan yleensä joko pillien määrässä tai äänikertojen määrässä. Äänikerta on yksi rivi samalla tavalla soivia pillejä yhdellä koskettimistolla, analogia sinfoniaorkesteriin olisi, että yksi äänikerta on yksi soittaja orkesterissa. Musiikkitalon uruissa on 124 äänikertaa ja n. 8 000 pilliä, joten riippuen kumpaa määritelmää käytetään, ovat ne joko maailman suurimmat tai toiseksi suurimmat konserttisaliurut. Vertailun vuoksi Suomen suurimmissa kirkkouruissa, Lapuan tuomiokirkon uruissa, on 85 äänikertaa ja 6666 pilliä.
Huulipillin sointitaajuus riippuu siitä, kuinka pitkä pilli on huulen päältä mitattuna. Tämä nk. soiva pituus kuvaa pillin sisällä värähtelevän ilmapatsaan korkeutta. Uruissa pillien sointikorkeutta kuvataan jalkaluvulla, jossa ilmoitetaan koskettimiston alimman pillin pituus jalkoina. Jalkaluku 8’ viittaa siihen, että pillirivin alin C on soivalta pituudeltaan 8 jalkaa, ja siten koskettimiston keski-a soi samalta taajuudelta kuin pianossa, 440 Hz. Vastaavasti oktaavia alempaa soiva pillirivi tuplaa soivan pituuden, jolloin sen jalkaluku on 16’. Ja oktaavia korkeammalta soiva taas puolittaa sen, jolloin jalkaluku on 4’. Uruista löytyy yleensä pillejä jalkaluvuilla 1’-32’, muutamissa uruissa maailmalla mennään jopa jalkalukuun 64’ jolloin koko alin oktaavi menee ihmisen kuuloalueen alapuolelle.
Jos pillin pää tukitaan, ilmapatsaan värähtelytaajuus puolittuu sen värähtelysuuntien kaksinkertaistuessa. Tällöin saadaan nk. tukittu pilli, joita käytetään erityisesti urkujen bassopilleissä jotka ovat avoimena jopa yli 10 metriä pitkiä. Tosin näin toimiessa pillin äänenvoimakkuus vaimenee, ja osa ylätaajuuksista häviää, joten suurin osa pilleistä uruissa on päästään avoimia. Toisaalta voidaan rakentaa myös nk. ylipuhaltava pilli, jossa pillin pituus tuplataan mutta sen keskelle tehdään reikä. Näin pilli soi tuon reiän määrittämältä korkeudelta, mutta tuottaa myös oktaavia matalamman pillin yläsäveliä antaen täyteläisen äänen.
Kielipillien taajuus riippuu kielen pituudesta, joka määrittelee sen, montako kertaa sekunnissa kieli värähtelee, ja minkä taajuuden se siten tuottaa. Äänensävyn taas määrittää se, millainen kaikutorvi kieleen on kytketty. Kaikutorvien pituus tehdään yleensä samaksi kuin samalta korkeudelta soivan huulipillin soiva pituus on, tosin niistä voidaan tehdä myös lyhyempiä tai pidempiä vaikuttamatta sointikorkeuteen, ainoastaan äänen sävyyn. Kieliäänikertojen sointikorkeutta merkitään kuitenkin myös jalkaluvulla, esimerkiksi 8’ tarkoittaa tässäkin sitä, että keski-a soi 440 Hz taajuudelta.
Uruissa eri soittimien ääniä
Kielipilleissä kaikutorven muoto määrittää millainen pillin tuottama ääni on. Huulipilleissä muodon lisäksi oleellinen on pillin mensuuri, eli leveyden suhde korkeuteen. Mitä leveämpi pilli on, sitä huilumaisempi sen sointi on, ja vastaavasti taas mitä kapeampi se on, sitä viulumaisempi sointi on. Huilu- ja viulusoinnin keskeltä taas löytyy nk. principal eli pää-äänikerta, joka ei imitoi mitään muuta soitinta vaan antaa uruille niiden ominaisen äänen, jota käytetään esimerkiksi kirkossa virsien säestyksessä.
Kielipillit tuottavat runsaasti yläsäveliä ja niillä saadaankin aikaan trumpetin, klarinetin, oboen yms. puhallinsoitinten ääniä. Huulipillit taas tuottavat niitä vähemmän, ja niiden ääni on lähempänä siniaaltomuotoista perustaajuutta. Jotta tähänkin sointiin saataisiin rikkautta, urkujenrakentajat lisäävät instrumentteihinsa erilaisia yläsäveliä tuottavia pillejä. Tästä syystä urkujen jalkaluvuissa vilisee myös murtolukuja kuten 2 2/3’, 1 3/5’ jne., jotka eivät esim. keski-a:sta soitettaessa soi ollenkaan a-nuotissa vaan vastaavat perustaajuuksien parittomia moninkertoja. Näitä äänikertoja kutsutaan mutaatioiksi tai alikvoottiäänikerroiksi.
Rikasta yläsävelistöä saadaan myös aikaan kuoroäänikerroilla eli mikstuuroilla. Näissä yhtä kosketinta ei enää vastaakaan yksi pilli, vaan useita. Ne tunnistaa uruissa roomalaisista numeroista, esimerkiksi V tarkoittaisi sitä että yhtä kosketinta vastaa viisi pilliä. Merkintä II-VI taas tarkoittaisi, että kyseessä on nk. progressiivinen mikstuura, jossa bassopäässä yhdellä koskettimella on kaksi pilliä ja niiden määrä lisääntyy korkeammalle mentäessä niin että diskantissa pillejä on jo kuusi per kosketin.
Kuoroäänikerrat jakautuvat kahteen eri tyyppiin, kertaaviin ja kertaamattomiin. Kertaava kuoroäänikerta tarkoittaa sitä, että sen pillit eivät vain mene matalasta korkeaan vaan pillirivit etenevät jonkin matkaa, jonka jälkeen ne alkavatkin taas uudestaan alusta matalammasta pillistä. Kertaamaton kuoro taas on kuin monen äänikerran ryhmä, joka soi ”normaalisti” kuten yksittäiset urkujen äänetkin. Tunnetuin tällainen ääni uruissa on Cornet V, joka saadaan yhdistämällä jalkaluvut 8’+4’+2 2/3’+2+1 3/5’ keskenään, ja tuloksena on kornettia muistuttava ääni.
Urkujen rakenne
Urkupilli istuu nk. ilmalaatikon päällä. Pillin alla on venttiili, joka aukeaa koskettimesta painamalla. Tämän lisäksi uruissa on nk. rekisterikoneisto, joka ohjaa mihin äänikertoihin pääsee ilmaa, eli mitkä orkesterin jäsenet ovat milloinkin äänessä. Urkuri voi kytkeä äänikertoja päälle ja pois soittopöydässä olevista valitsimista. Koska urkuri ei voi kesken soiton kytkeä nopeasti päälle ja pois useita kymmeniä äänikertoja, moderneista uruista löytyy myös nk. setzer/kombinaatiokoneisto johon urkuri voi tallentaa muistiin erilaisia äänikertojen yhdistelmiä, rekisteröintejä, ja kytkeä niitä soiton aikana päälle nappia painamalla.
Urkujen koneistoja on kolmea päätyyppiä: Mekaaninen koneisto, jossa koskettimet kytkeytyvät suoraan mekaanisesti venttiileihin mutkikkaiden koneistojen avulla. Pneumaattinen koneisto, jossa kosketin toimii paineilmaventtiilinä, ja ilma avaa pillien venttiilejä. Sähköinen koneisto, jossa kosketin lähettää joko sähköisen signaalin venttiilille, tai vaihtoehtoisesti antaa tietokoneelle käskyn avata venttiili. Musiikkitalon uruissa on yhdistetty sekä sähköinen että mekaaninen koneista.
Urkujen äänikerrat jaetaan useamman eri pillistön kesken. Pillistön sijainti, ilmanpaine jne. vaikuttuvat siihen, miten se soi. Pillistöjä soitetaan omilta koskettimistoiltaan, ja tästä syystä uruissa voi olla jopa 7 koskettimistoa, sekä lisäksi jaloilla soitettava pedaalikoskettimisto. Jotkut pillistöt voivat olla nk. kelluvia pillistöjä, jotka voi kytkeä useammalle eri koskettimistolle, suurin osa kuitenkin on aina paikallaan yhdellä sille varatulla koskettimistollaan. Koskettimistoja voidaan yhdistää toisiinsa koppeleilla eli yhdistimillä, jolloin urkuri voi esimerkiksi soittaa kaikkia Musiikkitalon urkujen neljää koskettimistoa yhtä aikaa alimmalta koskettimistolta.
Koska pilli tuottaa aina saman äänen samalla ilmanpaineella kun venttiili avataan, urkuri ei voi kontrolloida pillistöjen äänenvoimakkuutta painamalla kosketinta lujempaa tai hiljempää kuten vaikka pianossa. Sen sijaan urkuihin on 1800-luvulta lähtien rakennettu paisutuskaappeja, joissa pillistö suljetaan kaappiin, jonka urkuri voi avata tai sulkea polkimella ja siten säätää portaattomasti sen äänenvoimakkuutta yleisölle.
Musiikkitalon erikoisuuksia
Musiikkitalon soitin on kaikkea muuta kuin ihan tavallinen. Teknisesti niissä on mahdollisesti enemmän ominaisuuksia kuin missään muussa maailman uruissa. Erikoisuuksiin, joita ei juuri muualta löydä lukeutuu mm. mahdollisuus säätää polkimilla pillien ilmanpainetta ja saada täten aikaan liukumia nuottien välistä, ja hyvin mielenkiintoisia ääniä. Uruissa on myös kaksi soittopöytää, toinen urkuihin kytketty mekaaninen soittopöytä, joka on suoraan mekaanisesti yhteydessä pillien venttiileihin kuten perinteisissä uruissa. Toinen soittopöytä on sähköinen, ja siirrettävä, joten se voidaan liikuttaa mihin tahansa Musiikkitalon lavalla ja tähän soittopöytään yleisö useimmiten törmää käydessään urkukonsertissa.
Uruista löytyy myös jaettu jalkio, jossa oikea ja vasen jalka voivat soittaa eri äänikertoja ja siten urkurilla on mahdollista soittaa neljää eriäänistä melodiaa kaikilla neljällä raajallaan. Tai jopa enemmänkin, yksi urkujen mahdollinen soittotekniikka kun on käyttää yhdellä kädellä kahta koskettimistoa yhtä aikaa! Tämän lisäksi löytyy myös sostenuto-toiminto joka pitää koskettimet pohjassa vaikka urkuri päästäisi niistä irti, kunnes urkuri painaa seuraavia koskettimia. Myös täydellinen vastakohta eli pizzicato, joka soittaa pilliä vain nopeasti, vaikka urkuri pitäisi koskettimia pohjassa, löytyy näistä uruista.
Uruissa on myös suhteellinen kosketus, jossa tietokone kykenee skannaamaan koskettimen tarkan asennon ja avaamaan venttiilin tarkasti tätä vastaavaan asentoon. Tämä mahdollistaa paremman tuntuman urkurille soittimeen verrattuna perinteisiin sähköisiin koneistoihin, joissa kosketin toimii vain on/off -kytkimenä eikä urkuri voi kontrolloida venttiilin asentoa ollenkaan. Myös äänikertojen käyttökoneisto on suhteellinen, eli urkuri voi avata äänikertalle menevän ilmalisteen vain osittain. Kun liste on vain osittain avattuna, äänikerta ei saa täyttä ilmamäärää ja se soi eri tavalla kuin normaalisti, ja listettä liu’uttamalla eri asentoihin saadaan aikaan erilaisia ääniä. Esimerkiksi György Ligetin sävellys Harmonies käyttää tätä urkujen ominaisuutta hyväkseen. •
Taneli Prittinen
Ohesta löytyy Musiikkitalon urkujen äänikertaluettelo eli dispositio, johon on listattuna urkujen kaikki pillistöt äänikertoineen, sekä muut ominaisuudet.
Musiikkitalon urkujen dispositio
I Orchesterwerk (paisutuskaapissa), C-c4
1. Salicional 16’
2. Bourdon 16’
3. Geigenprincipal 8’
4. Salicional 8’
5. Unda Maris 8’
6. Dolce 8’
7. Dolce Céleste 8’
8. Wienerflöte 8’
9. Gedeckt 8’
10. Octave 4’
11. Viola 4’
12. Flûte 4’
13. Violon 2’
14. Mixtur III-IV 2’
15. Harmonia aeth. III-V 2 2/3’
16. Basson 16’
17. Horn 8’
18. Cor Anglais 8’
19. Clarinette 8’
Tremolo
II Hauptwerk, C-c4
20. Principal 16’
21. Bourdon 16’
22. Principal 8’
23. Flûte Major 8’
24. Rohrflöte 8’
25. Großquinte 5 1/3’
26. Octave 4’
27. Gemshorn 4’
28. Großterz 3 1/5’
29. Quinte 2 2/3’
30. Septime 2 2/7’
31. Octave 2’
32. Fourniture III 2 2/3’
33. Plein Jeu IV-V 1 1/3’
34. Cymbale Tierce III 1’
35. Cornet V 8’
36. Posaune 16’
37. Trompete 8’
38. Klarine 4’
III Positiv, C-c4
39. Quintadena 16’
40. Principal 8’
41. Salicional 8’
42. Bourdon 8’
43. Quintadena 8’
44. Principal 4’
45. Flûte 4’
46. Nazard 2 2/3’
47. Quarte de Nazard 2’
48. Tierce 1 3/5’
49. Larigot 1 1/3’
50. Septième 1 1/7’
51. Sifflöte 1’
52. None 8/9’
53. Mixtur IV 2’
54. Dulcian 16’
55. Trompette 8’
56. Cromorne 8’
57. Regal 8’
Tremolo
IV Récit (paisutuskaapissa), C-c4
58. Bourdon 16’
59. Diapason 8’
60. Viole de Gambe 8’
61. Voix Céleste 8’
62. Flûte Harmonique 8’
63. Bourdon 8’
64. Viole 4’
65. Flûte Traversière 4’
66. Nazard Harm. 2 2/3’
67. Octavin 2’
68. Tierce Harm. 1 3/5’
69. Plein Jeu V 1 1/3’
70. Bombarde 16’
71. Trompette Harm. 8’
72. Hautbois 8’
73. Vox Humaine 8’
74. Clairon Harm. 4’
Tremolo
Chamade (kelluva pillistö), C-c4
75. Chamade B/D 16’
76. Chamade B/D 8’
77. Chamade B/D 4’
Solo (kelluva pillistö, paisutuskaapissa), C-c4
78. Principal 8’
79. Violoncelle 8’
80. Voix Céleste 8’
81. Flûte Harmonique 8’
82. Principal 8’
83. Flute 4’
84. Plein Jeu IV 2’
85. French Horn 8’
86. Clarinette 8’
87. Tuba 8’
88. Tuba 4’
89. Chimes (g0 – g2) 8’
Solo Microtonal (kelluva pillistö, paisutuskaapissa), C-c4
90. Violoncelle MT 8’
91. Principal MT 8’
92. Clarinette MT 8’
93. Glissando 4’
Solo II (kelluva pillistö, paisutuskaapissa), C-c4
94. Harmonika 16’
95. Harmonika 8’
96. Celesta 8’
Orchester-Pedal (paisutuskaapissa), C-g1
97. Akustikbass 32’
98. Salicional 16’
99. Bourdon 16’
100. Salicional 8’
101. Gedecktbass 8’
102. Basson 16’
103. Basson 8’
Pedal, C-g1
104. Principalbass 32’
105. Untersatz 32’
106. Principal 16’
107. Offenbass 16’
108. Violonbass 16’
109. Subbass 16’
110. Quintbass 10 2/3’
111. Octavbass 8’
112. Gemshorn 8’
113. Bourdon 8’
114. Großterz 6 2/5’
115. Großquinte 5 1/3’
116. Großseptime 4 4/7’
117. Choralflöte 4’
118. Rauschquinte V 4’
119. Kontrabombarde 32’
120. Kontrafagott 32’
121. Bombarde 16’
122. Fagott 16’
123. Trompete 8’
124. Clairon 4’
Yhdistimet
Mekaaniset: I/II, III/II, IV/III, I/P, II/P, III/P, IV/P, ala- ja yläoktaaviyhdistimet jokaisella koskettimistolla
Sähköiset: II/I, III/I, IV/I, I/II, III/II, IV/II, IV/III, ala- ja yläoktaaviyhdistimet jokaisella koskettimistolla, 8’ pois jokaisella koskettimistolla, 3 vapaasti ohjelmoitavaa yhdistintä
Rieger REA Kombinaatiosysteemi
Pääsoittopöytä (mekaaninen soittokoneisto)
Etäsoittopöytä (sähköinen, suhteellinen soittokoneisto)
Orchesterwerkin ilmanpaineen säätö
Positivin ilmanpaineen säätö
Paisutuspedaalit: Orch., Récit, Solo, yleispaisutin koko uruille (sulkee julkisivun luukut)
Crescendo-pedaali
Ekstrat
Säädettävä ilmanpaine
Suhteellinen solenoidijärjestelmä äänikerroille
Suhteellinen soittokoneisto
Jaettu jalkio
Sostenuto, Sostenuto+
Sivunkääntäjä (P>)