Tyttöjen MINT -tapahtuma Schleswig-Holsteinissa. Kirjoittaja toinen vasemmalta.
Atlanttiin laskevan Elbe-joen rannalle sijoittunut Hampuri on Euroopan kolmanneksi suurin satamakaupunki, ja sataman kautta Suomea ja Hampuria yhdistävät pitkät perinteet. Suomen kansalaisia asuu kaupungissa nykyään lähes 900. Kun muutin 27-vuotiaana töihin Hampuriin, kaupungin 1,8 miljoonasta asukkaasta noin 14 % oli ulkomaalaisia. Ihastuin tähän monikulttuuriseen ja silti hyvin saksalaiseen kaupunkiin välittömästi.
Vaikka Hampuri kaupunkina on kansainvälinen, ei samaa voinut sanoa työpaikastani DESYssä (Deutsches Elektronen-Synchrotron) vuonna 2007. DESY on noin 2000 työntekijän tutkimusinstituutti, jonka tutkimus kattaa materian ja materiaalit hiukkasfysiikasta materiaalifysiikkaan. DESYn erikoisosaamisaluetta ovat hiukkaskiihdyttimet, synkrotronit ja vapaaelektronilaserit, jotka kaikki ovat isoja laitteita. Tullessani DESYyn töihin lähes kaikki kollegani töissä olivat saksalaisia miehiä.
Kun hain Helsingin yliopistoon fysiikkaa opiskelemaan, en aavistellut, että jonain päivänä päätyisin töihin ulkomaille. Itse asiassa, haaveissani ei siintänyt tuolloin edes tohtorin tutkinto tai tutkijan ura. Kukapa sitä tietäisi etukäteen tällaisia asioita, mutta yleisesti ottaen naisen on vaikeampi nähdä itselleen tulevaisuus fyysikkona kuin miehen. Suvi Talan vuonna 2006 kirjoittamasta raportista ”Tasa-arvon toteutuminen fysiikan opinnoissa ja tutkijankoulutuksessa” käy ilmi, että naisilla on yleensä lapsuudesta opittu huono ”fysiikkaitsetunto”. Nilanjana Dasguptan tutkimukset naisopiskelijoiden alitajuisista ajatuksista osoittavat, että naiset yhdistävät enemmän kielteisiä tunteita matemaattisiin aineisiin kuin humanistisiin aineisiin. Roolimallien ja kannustuksen osuutta naisopiskelijoiden menestykseen niin sanotuissa kovissa tieteissä ei siksi tule väheksyä.
Menestyneiden naistietelijöiden kohtaaminen kohottaa naisopiskelijoiden fysiikkaitsetuntoa ja heidän ajatuksensa matemaattisista aineista muuttuvat positiivisemmiksi. Naisprofessorien luennoilla naisopiskelijat uskaltavat myös kysyä enemmän kysymyksiä. Sattumoisin oman väitöstyöni ohjaaja oli nainen, professori Ritva Serimaa Helsingin yliopistosta.
Koska naisen on oltava erityisen kovapäinen uskaltaakseen lähteä uralle, jossa hän uskoo jo etukäteen olevansa heikoissa asemissa ihan vain sukupuolensa vuoksi, kesti pitkään ennen kuin menestyneet naispuoliset fyysikot Suomessa kehtasivat sanoa ääneen olevansa naisfyysikoita. Jo pelkästään sana ”naisfyysikko” sai monet naiset näkemään punaista ja se yhdistyi helposti mielessä samaan kategoriaan sanan ”naisautoilija” kanssa. Vuonna 2007 koettiin kuitenkin merkittävä edistysaskel tällä saralla, kun tieteellisesti jo mainetta niittäneet Ritva Serimaa, Katri Huitu ja Hanna Vehkamäki Helsingin yliopistosta päättivät rohkeasti tunnustautua naisfyysikoiksi. Heidän ponnistuksistaan syntyi FinWip (Suomen Naisfyysikot) täydentämään pohjoismaista fyysikkonaisten vuonna 2005 perustettua NorWip-verkostoa (Nordic Network of Women in Physics).
Täytyy myöntää, että olin itsekin jokseenkin skeptinen naisfyysikkoajatuksen suhteen ennen kuin osallistuin ensimmäistä kertaa naisfyysikkojen NorWiP-konferenssiin syksyllä 2007. Miesvaltaisella alalla opiskelu ja epämääräiset tietokoneisiin liittyvät harrastelut olivat vääristäneet käsitystäni naisten osaamisesta. NorWiP-konferenssissa tajusin kuitenkin olevani kaltaisteni seurassa kuunnellessani illallispöydässä naispuolisten kohtalotovereideni tarinoita väitöskirjatyön tekemisestä. Konferenssi oli kokemuksena hyvin inspiroiva ja se sisälsi monenlaista ohjelmaa, mitä normaali fyysikkojen konferenssi ei sisällä; mainittakoon nyt esimerkiksi esiintymisharjoitukset, joihin itse osallistuin. Kuten käännynnäiset yleensä, minusta tuli tuon kokemuksen jälkeen palava naisfyysikkoaatteen kannattaja. Tein päätöksen olla roolimalli ja mentori mahdollisimman monelle nuorelle naiselle. Olen siis mielelläni osallistunut DESYn tasa-arvotapahtumiin ja kertonut koululaisille työstäni. Usein olen myös toiminut tasa-arvovirkailijan sijaisena työhaastatteluissa ja kannustanut naishakijoita kertomaan omista vahvuuksistaan. Muutama viikko sitten sydäntäni lämmitti suuresti, kun DESYssä ”Girl’s Day” -tapahtumassa vierailulla käynyt tyttö tunnisti minut kadulla ja kertoi innoissaan äidilleen, että ”tuo on se täti DESYstä”. Tyttöjä siis voi ja ehdottomasti pitääkin innostaa fysiikan pariin!
Siitä on nyt neljä vuotta, kun väittelin ja muutin Hampuriin postdoc-tutkijaksi. Neljän vuoden aikana osastomme DESYssä on kasvanut paljon. Nykyään melkein kolmestasadasta osastomme työntekijästä noin 20 prosenttia on naisia. Johtavista tieteilijöistä naisia on kuitenkin vain noin 10 prosenttia tai jopa alle, vaikka DESY pyrkii jatkuvasti rekrytoimaan lisää naisia. Jossain mielessä siis jonkinlainen lasikatto naisten uralle saattaa olla olemassa. Naisasia jää usein jotenkin ulkokohtaiseksi. Kerran valitin ylemmälle mieskollegalle siitä, ettei naisia ollut valittu vastuulliseen asemaan, ja sain vastaukseksi puolustelevan kommentin: ”Mutta DESYhän panostaa paljon naisiin. Meillähän on jopa oma lastentarha!” En viitsinyt alkaa kinaamaan siitä, että naisten tieteellistä uraahan tässä piti edistää eikä heidän lapsiensa.
Olen oppinut, että uralla pääsee eteenpäin vain, jos joku toinen avaa oven uusiin mahdollisuuksiin. Vaikka olenkin itse löytänyt sattumalta useita mentoreita työtovereiden joukosta sekä omasta että muista instituuteista, mentorin löytäminen ei yleensä ole helppoa. DESY kuuluu useiden muiden saksalaisten tutkimuskeskusten kanssa eräänlaiseen tutkimusinstituuttien katto-organisaatioon nimeltä Helmholtz-Gemeinschaft. Sen lisäksi, että rahoituksemme menee Helmholtz-Gemeinschaftin kautta, se myös lukuisten muiden toimintojen ohella tarjoaa naisille mentorointiohjelmaa ”In Führung gehen”. Naisten on rohkeasti etsittävä tukiverkkoja ja haettava mentorointiohjelmiin sekä erilaisiin vastuullisiin tehtäviin, jotta heillä olisi jotain mistä ponnistaa eteenpäin fyysikon urallaan. Samalla he menestyneinä fyysikkoina toimivat positiivisina roolimalleina oman tuttavapiirinsä tytöille. Tällä tavalla fysiikka ja muut kovat aineet vähitellen saavat aikaan niitä kovasti kaivattuja positiivisia assosiaatioita tyttöjen mielissä.
Ulla Vainio
Hampuri
Kirjoittaja on tutkija ja DESYn tieteellisen komitean jäsen.