Ala-asteella matematiikka oli aina helppoa, oikeastaan liiankin helppoa. Sen seurauksena tein koko lukukauden tehtävät joinain vuosina yhdessä viikonlopussa ja tunneilla minulla olikin aikaa niin paljon kaikenlaiselle nuoren pojan “oheistoiminnalle” että vietin niistä merkittävän osan käytävällä. Yläasteella minulle tarjottiinkin jo lukion matematiikan kirjoja ajankuluksi, mutta siellä mielenkiinto heräsi myös fysiikkaan, osien omien kiinnostuksenkohteiden ja osin hyvän opettajan ansiosta. Jossain välissä ehdin toimia myös 660 oppilaan kouluni oppilaskunnan puheenjohtajana.
Lukioon mennessäni valitsin luonnontieteitä mahdollisimman laajasti. Lopulta päädyin olemaan lukioni ensimmäinen oppilas, joka suoritti yli 100 kurssia. Kirjoituksissa kirjoitin luonnontieteistä niin pitkän matematiikan, fysiikan, kemian kuin biologiankin. Suureksi yllätyksekseni sain myös lakkiaisissa parhaan ylioppilaan stipendin.
Näillä eväillä piti sitten valita mitä lähtisi lukemaan yliopistossa. Teoreettinen fysiikka Helsingin yliopistossa vaikutti sopivan haastavalta ja monipuoliselta vaihtoehdolta, joten hain ja pääsin sinne sisään. Toisen opiskeluvuoden jälkeen päädyin töihin tutkimusapulaiseksi Aalto-yliopiston Kylmälaboratorioon ROTA-tutkimusryhmään (saman tutkimusryhmän toinen entinen jäsen Rob Blaauwgeers saattaa olla tämän lehden lukijoille tuttu Bluefors Oy:n perustamisesta), ja neljä vuotta siellä vietettyäni pääaine olikin vaihtunut ihan vaan fysiikaksi. Jossain välissä ehdin myös viettämään vaihtarivuoden Yhdysvalloissa East Carolina Universityssä, jossa suoritin noin kolmanneksen maisteriopinnoistani.
Maisteriksi valmistuin sopivasti Sipilän hallituksen yliopistoleikkausten jälkeen, joten tutkimusryhmäni rahoitus tulevia tohtoriopintoja varten oli kysymysmerkki. Niinpä löysinkin itseni pian tohtoriohjelman sijaan töistä Irlannista, Leixlipin kylästä Dublinin esikaupunkialueella. Työnantajani Hewlett Packard Enterprise, HPE, tarjosi minulle uuden ikkunan Server Engineerinä IT:n ja tuotekehityksen maailmaan siihen asti tutuksi tulleen tiedemaailman sijaan.
Irlannin-keikka, jota olin suunnitellut lähinnä väliaikaiseksi kokemukseksi toisessa maassa työskentelystä venyikin lopulta miltei neljän vuoden mittaiseksi. Sen katkaisi oikeastaan vasta COVID-19, joka johti Irlannissa laajoihin lockdowneihin, ja sai Suomen maltillisemman linjan vaikuttamaan houkuttelevalta. Kun sitten sain työtarjouksen Academic Workilta konsulttina toimimisesta kotimaassa, otin tarjouksen vastaan ja palasin pääkaupunkiseudulle.
Ensimmäinen konsultinpestini aukesi Vaisalan uudessa tuotekehitystalossa, teollisiin mittalaitteiseen keskittyvän VIM-liiketoiminnan puolella. Ja jäihän se sitten myös viimeiseksi koska päädyin töihin Vaisalalle Research Scientistiksi. Tässä positiossa olen tänäkin päivänä, enimmäkseen fyysikoista koostuvassa tiimissä.
Suomeen palattuani liityin myös TEK:n jäseneksi, ja samalla liityin myös MAL:iin. Vuosikokouksessa 2022 minua esitettiin MAL:n hallituksen varajäseneksi, ja aloitin tuolloin tässä toiminnassa. Seuraavalla kaudella minut valittiin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi, sekä jäsenpalveluvaliokunnan puheenjohtajaksi. Tänä vuonna aloitin myös MAL:n edustajana TEK:n yksityisen sektorin valiokunnassa.
Näin 33-vuotiaana uratarinani on vielä ensimmäisellä sivullaan. Nähtäväksi jää miten se vielä tulevaisuudessa täydentyykään! •
Taneli Prittinen