Kaksitoista vuotta opiskelin kansakoulusta oppikouluun ja sitten lakkiaiset. Sitten tulikin pohdinnan paikka. Tiesin, että oppikoulun jälkeen voi pyrkiä Helsingin yliopistoon tai Kauppakorkeakouluun tai Teknilliseen korkeakouluun. Päädyin opiskelemaan yliopistolla ensin matematiikkaa ja vaihdoin sitten pääaineekseni fysiikan. Nautin opiskeluajasta, vaikka jouduin tekemään oikeasti töitä edetäkseni. Kaverit ja opettajat olivat kivoja. Viihdyin. Valmistumisella ei ollut kiirettä, enkä lainkaan miettinyt oikeisiin töihin menemistä.
Minulle tarjottiin kolmen viikon sijaisuutta koulussa, joka oli fysiikan laitoksen lähellä. Opettaja oli loukannut ranteensa kaatuessaan, eikä voinut päästää irti salkustaan, jossa oli kevään ylioppilaiden koepaperit. Hoidin sijaisuuden ja jatkoin seuraavana syksynä koulussa tuntiopettajana. Sain oman valvontaluokan ja opetin matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja tietotekniikkaa, ilman että minulla oli kaikkia tarvittavia opintoja ja epäpätevänä. Harkitsin koulutyön lopettamista, koska en pystynyt samanaikaisesti kirjoittamaan gradua ja valmistelemaan tunteja. Gradu valmistui, mutta koulutyötä en lopettanut. Neljä vuotta myöhemmin ymmärsin, että taidan sittenkin olla opettaja, vaikken sellaiseksi ollut koskaan aikonut. Niinpä auskultoin ja opiskelin kasvatustieteitä.
Opetustyön lisäksi olin rehtorin apuna hallinnollisissa tehtävissä. Koulutyön ohella toimin pedagogisessa järjestössämme MAOLissa ja Aineopettajaliitossa. Halusin vaikuttaa koulumaailmaan ja ymmärtää sitä. Järjestötyö tuki ja kasvatti opettajuuttani ja siitä minulle on minulle myönnetty opetusneuvoksen arvonimi. Rakastin opetustyötä, vaikka aluksi jännitin olla luokan edessä. En ollut itse koulussa huippuoppilas, mutta ehkä sen takia osasin asettua opiskelijan asemaan. Pohtia ja miettiä kuinka selvittää opiskelijoille jotain sellaista, jota ei itsekään ollut aikoinaan oikein ymmärtänyt.
Kolmen viikon opettajasijaisuus johti 38 vuoden uraan opettajana samassa koulussa. Vain kahden vuoden syrjähyppy Opetushallitukseen lukion fysiikan ja kemian oppimistulosten arvioinnin projektipäälliköksi katkaisi tämän elämän mittaisen koulu-urani. •
Katri Halkka