”Eiköhän se matemaattis- luonnontieteellinen Nobelkin Suomeen tule”
Paavo Lipponen käsitteli juhlapuheessaan suomalaisen maailmankuvan mauutoksia kautta historian. Ensimmäinen onnenpotku suomalaisten maailmankuvan muodostumiselle oli hänen mukaansa se, että Suomesta 1100-luvulla tuli kiinteä osa Ruotsia. Vaihtoehtona olisi ollut taantumus.
Pakanallisena aikana maailmankuvaamme muokkasivat mytologiset ainekset ja luontouskomukset. Keskiajalla maailmankuvan muodostusta hallitsi kirkko. Tuolloin ei vielä ollut erityistä suomalaista identiteettiä. Kirkon ja uskonnon vahvan aseman seurauksena luonnontieteiden kehitys tukahtui. Logiikka ja matematiikka kuitenkin kukoistivat.
Poikkeuksellinen kirkonmies oli Lohjan kirkkoherra Jacobus Petri Röhr, joka harrasti tähtitiedettä.
Kehitystä Ruotsin vanavedessä
Kopernikaaninen maailmankuva mullisti maailmankuvaa 1500-luvulla, ja 1600-luvulla newtonilaisuus nosti fysiikan ja luonnontieteet suureen kukoistukseen. Suomessa yliopistolaitos käynnistyi, kun Turun Akatemia perustettiin vuonna 1640. Ruotsin tieteen kehityksestä, esimerkiksi Carl von Linnén opeista, Suomi pääsi osalliseksi 1700-luvulla.
Suomen taloustieteen isä Antti Chydenius ja Linnén oppilas Pehr Kalm olivat tuon ajan huipputiedemiehiä.
Suomen elintaso alkoi nousta 1600-luvulla tervanpolton ja viennin ansiosta. Sahat alkoivat tuottaa hyvinvointia 1800-luvulla. Todellinen teollinen läpimurto tapahtui Suomessa kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, Lipponen muistutti.
Ruotsin vallan aikana suomalaisten identiteettiin kuului uskollisuus – siis alamaisuus – kuninkaalle. Tämä alamaisuus säilyi, kun Suomi 1800-luvulla siirtyi osaksi Venäjää.
Teoksessaan Aboa Vetus et Nova Daniel Juslenius kirjoitti vuonna 1700 seuraavasti: ”Suomalaiset ovat sävyisämpiä, vieraanvaraisempia ja leppeämpiä kuin muut pohjoismaalaiset, ihailevat kaikkea ulkomaista, ovat nopeita kostamaan ja aliarvioivat itseään.” Suomen kuuluminen Ruotsiin oli Jusleniukselle kuitenkin itsestään selvää.
Myöhemmin Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthan romutti Jusleniuksen ihanteelliset Suomi-kuvaukset. Hän oli sitä mieltä, että suomalaiset elivät barbariassa Ruotsin valtaan asti. Vain lounaisrannikon suomalaiset elivät sivistyksen piirissä.
Suomi syntyy valtiollisesti
Ruotsalainen filosofi Israel Hwasser esitti vuonna 1830 ajatuksen Suomesta omana valtiona.
J.W. Snellmanin mukaan Suomi syntyi valtiollisesti vuonna 1809, mutta ei vielä kansakuntana. Haasteeksi tuli kansallisen identiteetin kehittäminen valtiollisen alkion puitteisiin.
Suomen kieli tuli virallisesti käyttöön vasta 1880-luvulla. Suomalainen kulttuuri nousi vuosisadan vaihteessa musiikissa, taiteessa ja arkkitehtuurissa. Teemat olivat usein kansallisia ja kansallismielisiä. Sen ohella suuret suomalaiset arkkitehdit, kuten Eliel Saarinen, ottivat vaikutteita – ei vain Euroopasta, vaan myös Yhdysvalloista ja Japanista.
Maailmansotien välisenä aikana Suomessa keskityttiin kansalliseen projektiin. Eduskuntakeskeinen hallitusmuoto ja demokratian juurtuminen suomalaiseksi perusarvoksi oli edellytys Suomen selviytymiselle toisesta maailmansodasta itsenäisenä valtiona. Suomalainen arkkitehtuuri ja design nousivat Alvar Aallon johdolla maailman huipulle.
Identiteettiä vahvisti myös ensimmäinen Nobel-palkinto. Kääntöpuolena uuden valtion rakentamisessa oli Lipposen mukaan nationalismi. Suomalaisesta identiteetistä tuli defensiivinen. Hurriviha ja ryssäviha olivat ajan henkeä.
Aitosuomalaiset myytit elävät
Jälleenrakennuskaudella kansa kokosi voimansa, mikä lisäsi samalla sisäänpäin kääntyneisyyttä. Suomi avautui vasta Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. ”Minäkin pääsin seuraamaan yleisurheilua ja uintia”, Lipponen kertoi.
Kylmän sodan aikana suomalaisten maailmankuva laajeni, mutta suhtautuminen länteen oli pidättyväistä.
– Vuonna 1987 aioin pitää eduskunnalle puheen ja esittää, että Suomen pitäisi liittyä Eurooppaneuvostoon. Aikomukseni tuli Jaakko Kalelan tietoon, ja hänen kauttaan – arvaatte kenelle. Ja minä hölmö vedin puheeni pois. Eurooppa-neuvoston jäsenyys toteutui vasta kahden vuoden kuluttua.
Viime aikoina kehitys on mennyt Lipposen mukaan taaksepäin. Aitosuomalaiset myytit elävät varsinkin netissä.
– Vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassani Järki voittaa toivoin Suomeen Nobel-palkintoa vahvistamaan itsetuntoamme ja identiteettiämme. Nobel tuli, mutta arvostetaanko Martti Ahtisaaren työtä, kuten pitäisi? Varmaan tekisi hyvää saada matematiikan ja luonnontieteiden Nobel, jotta uskoisimme, että olemme hyviä.
Eurooppalaisuuden puolesta
Euroopan talouskriisissä on Lipposen mukaan kyse paljon suuremmasta asiasta kuin Kreikan kriisistä.
– Kriisi on nostanut Unionin ja euron vastaisia ajatuksia. Unionissa ei ole kehittynyt eurooppalaista identiteettiä. Aatteellisesti Eurooppa on jäänyt liiaksi eliitin projektiksi.
Identiteetin perusta on edelleen kansallinen, alueellinen ja sukuun liittyvä.
Suomen käpertyminen Pohjan perille johtaisi Lipposen mukaan sekä henkiseen että taloudelliseen umpikujaan.
– Eurooppalaisuutta pitää uskaltaa puolustaa. Siihen kuuluu myös eurokriittisyys, ei se ole kenenkään monopoli.
– Oma motiivini Unionin jäsenyyttä ajaessani oli tarve nostaa Suomi tasavertaiseksi muiden Euroopan maiden kanssa. Ei meillä ole mitään häpeämistä eikä tarvetta pyytää anteeksi. Meidän on vahvistettava tervettä kansallista itsetuntoa. Samalla on aihetta katsoa peiliin. Olemmeko me muka niin hyviä, että meillä on varaa katsoa muita nenänvartta pitkin?
Matemaattis-luonnontieteellistä huippuosaamista
Suomen maine on Lipposen mukaan perustunut yksipuolisesti insinööriosaamiseen. Näin on unohdettu matemaattis-luonnontieteellisten alojen merkitys.
– Helsingin yliopisto on rankattu maailman sadan johtavan yliopiston joukkoon ja tutkimusyliopistona Euroopan viidenneksi. Tämä on ensisijaisesti matemaattisluonnontieteellisen tutkimuksen ansiota. Esimerkiksi ilmastotutkimuksessa Suomi on maailman ehdotonta huippua. Tarvitsee vain mainita Markku Kulmalan nimi. Kannattaa mainita myös tohtori Tuomas Hytösen vastikään saama Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n 1,1 miljoonan euron apuraha matematiikan tutkimushankkeeseen.
– Tulevaisuuskin näyttää turvatulta. Kun koululaisetkin ovat toistuvasti kärjessä Pisavertailussa, eiköhän se Nobel-palkintokin sieltä tule.
Paavo Lipponen
• Ylioppilaaksi Kuopion lyseon matematiikkalinjalta vuonna 1959.
• SDP:n kansanedustaja 1983–87 ja 1991–2007.
• SDP:n puheenjohtaja 1993–2005.
• Pääministeri 1995–2003.
• Eduskunnan puhemies 2003–2007.
• SDP:n presidenttiehdokas vuoden 2012 presidentinvaaleissa.
• Euroopan yhdentymisen arkkitehti, transatlanttisten suhteiden rakentaja.
Anitta Valtonen