Ilmastonmuutos puhuttaa enemmän kuin koskaan
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on tämän kevään aikana julkaissut uuden ilmastoraportin. Raportti on saanut mediassa runsaasti huomiota. Suomessa uusi hallitus on myös nostanut ilmastonmuutokseen vaikuttamisen ja varautumisen melkoisen keskeiseksi teemaksi ohjelmaansa ja luvannut laatia pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. Lähivuodet näyttävät, kuinka konkreettisia toimet tulevat olemaan. Suomi on toki pieni tekijä maapallon ilmaston kannalta, mutta suunnannäyttäjinä muille voimme halutessamme toimia.
Lähimenneisyydessä tiedotusvälineissä luotiin kuvaa, että tiedeyhteisö on kovin ristiriitainen siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen vai luonnollisten tekijöiden vaikutuksesta. Tosiasiassa tiedeyhteisö ei ainakaan viimeisen viidentoista vuoden aikana ole tästä asiasta kovinkaan riitainen ollut. Eräässä vuonna 2003 julkaistussa artikkelissa (Oreskes, Science 306:1686) käytiin läpi lähes tuhat ilmaston muuttumista käsittelevää kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa vuosina 1993-2003 julkaistua vertaisarvioitua artikkelia: kaikki artikkelit, joissa yhtenä avainsanana oli ’global climate change’. Tulos oli murskaava: yhdessäkään artikkelissa ei kyseenalaistettu ihmisen toiminnan vaikutusta ilmaston viimeaikaiseen muuttumiseen.
Ilmastonmuutostutkimuksen arvostelijat viittaavat toisinaan korrelaatioihin, esimerkiksi siihen, että maapallon keskilämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden riippuvuus toisistaan ei suinkaan ole ainoa ilmastokorrelaatio, vaan että mm. pilvisyys ja vuotuinen keskilämpötila korreloivat jollain tapaa auringonpilkkujen määrän kanssa. Onkin tunnettuja tieteellisiä perusteluja sille, että auringon aktiivisuus vaikuttaa ilmakehän varautuneiden hiukkasten määrään, millä taas on merkitystä pilvien muodostumisessa. Huomattava on kuitenkin se, että moderni ilmastotutkimus ei ole korrelaatioiden etsintää vaan maa-ilmakehäsysteemin mallinnusta tunnetuilla parametreilla. Ilmastomallit perustuvat olennaisesti ns. ilmakehän primitiiviyhtälöiden ratkaisuun. Primitiiviyhtälöt taas ovat eräs jo 1800-luvun alkupuolella johdettujen, hydrodynamiikkaa kuvaavien Navierin ja Stokesin yhtälöiden esitystapa. Yksinkertaiset primitiiviyhtälöt tarjoavat itse asiassa yllättävänkin tarkan kuvauksen ilmakehän toiminnasta, ja niitä onkin jo vuosikymmenten ajan käytetty sään ennustamiseen. Ilmastomallit ovatkin siis oikeastaan pitkän jakson säänennustamismalleja, joihin on lisätty tietoa mm. saastepäästöistä ja valtamerten käyttäytymisestä.
SMFL on luonut pohjaa ilmastokeskustelulle. Keväällä 2005 liitto järjesti Fysiikan päivien yhteydessä seminaarin ”Ilmakehä ja ilmastonmuutos, tutkimukset ja tulevaisuus”. Seminaari saavutti melkoisen suuren suosion, ja kirvoitti vilkkaan keskustelun Tekniikka&Talous –lehden palstoilla. Ensi lokakuussa SMFL jatkaa ilmakehäaiheisten tilaisuuksien järjestämistä. Liiton kolmansien syyspäivien aiheena on monitieteinen ilmakehätutkimus ja sen uudet tuulet. Päivät 13.-14.10. kannattaa jo merkitä kalenteriin.
Ilmastoterveisin
Antti Lauri