Ilmastonmuutoksen hillitsemistä tarvitaan, mutta miten se tehdään? Keinovalikoimaa pitää tarkastella monipuolisen asiantuntemuksen pohjalta. Sähkö on noussut monella tavalla keskeiseksi. Sähköntuotannossa ydinvoima, vesivoima ja tuulivoima eivät selvästi riitä kaikissa sääolosuhteissa. Tuontisähköön joudutaan turvautumaan, kun sähköä tarvitaan kylmällä säällä enemmän lämmitykseen. Näin vaikka käytössä on edelleen polttoon perustuvaa tuotantoa. Uusi ydinvoima auttaa kokonaiskulutuksessa, mutta ei poista sääolojen aiheuttamaa ongelmaa. Tuulivoiman voimakas lisääminen tekee säätövoimasta entistä kriittisempää. Nykyiset sähköenergian varastointiratkaisut ovat lähinnä sähköverkon lyhytaikaiseen tasapainotukseen tähtääviä.
Lämmöntuotanto täytyy ajatella omana kokonaisuutena mahdollisimman vähän tukeutuen sähköön. Teolliset lämpöpumput ja hukkalämmön hyödyntäminen vähentävät fossiilisten polttoaineiden tarvetta, mutta lämpöpumput tarvitsevat sähköä ja hukkalämmön hyödyntäminen tarkoittaa varsinaisesti energiankäytön hyötysuhteen parantamista. Tämä on merkittävää kehitystä, mutta kestävä energiatase vaatii lisää lämpöä ja sen varastointia. Geoterminen energia avaa uusia mahdollisuuksia energiatarpeen varmistamiseen. Aurinkolämpö ja sen varastointi geotermisesti voidaan yhdistää myös kaukolämpöverkkoon, jolloin päästään kestävään ratkaisuun. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä voidaan tässä laajentaa ja ratkaisu skaalautuu hyvin erikokoisiin yksikköihin ja paikallisiin olosuhteisiin.
Liikenteessä sähköistäminen on junien osalta jo toimiva ratkaisu ja henkilöautoliikenteessäkin osaratkaisu. Kestävästi tuotettuja biopolttoaineita tarvitaan raskaassa liikenteessä sekä meri- ja lentoliikenteessä. Synteettiset polttoaineet ja vetytalous tuovat aikaa myöten omat lisänsä. Siinä voidaan hyödyntää myös vaihtelevaa tuulivoimaa, koska tuotannon ei tarvitse olla kokoaikaisesti jatkuvaa.
Fossiilisten ja hitaasti uusiutuvien polttoaineiden käyttöä joudutaan jatkamaan energiantuotannossa ja liikenteessä. Muistettakoon, että tavoitteena on itse asiassa hiilineutraalisuus – ei välttämättä hiilivapaus, etenkin jos paikalliset hiilinielut toimivat kestävästi.
Tiukat numeeriset tavoitteet toimivat ajatusten herättäjinä, mutta niistä ei pidä tehdä yksinkertaistettuja vaatimuksia ja kaavamaisia rajoitteita. Kestävään energiajärjestelmään ja realististen ilmastotavoitteiden toteuttamiseen löytyy valtavasti erilaisia ratkaisuja, kun käytetään erilaista asiantuntemusta ja tutkimusta. Kokonaisuuden kokoaminen ja hallinta vaatii matemaattista analyysia ja monitavoiteoptimointia. Luonnontieteet luovat pohjaa ratkaisuvaihtoehtojen ymmärtämiselle ja uusien kehittämiselle. Tietojenkäsittely tuo kokonaisuuden yhteiskunnan ja kansalaisten ulottuville. Realistinen ilmastotavoitteiden toteuttaminen tarvitsee meitä kaikkia. •
Esko Juuso