Edellisen asuntomme verkkokellariin tehtiin murto. Varas tai varkaat olivat jotenkin päässeet sisään, rikkoneet kellarihäkkien lukot ja levitelleet kaikkien tavarat hujan hajan. Mitään rahallisesti arvokasta ei ollut onneksi viety. Naapurilta oli kuitenkin kadonnut tunnearvoltaan kalliit, mutta varkaalle täysin turhat päiväkirjat. Jonkin aikaa oli ärtynyt, surullinen ja turvatonkin olo: joku oli päässyt reviirille, omaan tilaamme ja täysin tahallaan turmellut toisten omaisuutta.
Kun tällainenkin, melko pieni murto aiheuttaa harmia ja mielipahaa, voi vain kuvitella, miltä tuntuu joutua vakavan rikoksen uhriksi. Tällainen kohtasi kirjoitusviikolla tuhansia suomalaisia, kun ennennäkemätön verkkohyökkäys tuli ilmi. Terapiakeskus Vastaamon potilastietoja oli varastettu ja vuodettu nettiin. Ihmisten kaikkein tärkeimpiä ja arkaluontoisimpia tietoja oli täysin hallitsemattomasti kenen tahansa saatavissa, ehkä lopullisesti. Lisäksi Vastaamo ja uhrit saivat kiristysviestejä.
Voi vain kuvitella uhrien mielialaa. Varmasti myös monessa muussa yrityksessä ja virastossa on tällä hetkellä kylmä hiki otsalla: voisiko meille käydä näin?
Myös itse joutuu miettimään, mitä kaikkea tietoa, kuvia ja arvokasta minulla on tietokoneilla ja verkossa, joiden ei soisi päätyvän väärin käsiin. Onko oma tietoturva kunnossa? Voimmeko luottaa viranomaisten järjestelmiin? Siksi isku horjuttaa koko yhteiskuntaa. Toivon hartaasti, että tietomurron tekijä saadaan kiinni ja selvitetään perin pohjin, miten tällainen teko oli mahdollinen. Ja ennen kaikkea: miten vastaava voidaan estää. Silloin uhrien kärsimys ei olisi aivan turha, vaan siitä koituisi edes jotain hyvää.
Tämän kertaisessa lehdessä analytiikkajohtaja Saara Hyvönen kertoo, millaisia ongelmia ja mahdollisuuksia datan keräämisessä ja tekoälyssä on. Lisäksi saamme nähdäksemme Pentti Puhakan ja Ilkka Aaltosen melko erilaiset uratarinat. Esillä on tietysti myös Mahtavaa matematiikkaa – marraskuinen tapahtuma, jonka tarkoitus on innostaa matematiikan pariin.•
Hyviä syksyisiä lukuhetkiä!
Suvi Lahdenmäki
ps. ”Rujot lyly lykittävänä, kalhu kannan lyötävänä. Siinä lieto Lemminkäinen arvelee, ajattelevi, mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: Oi on ahti, lemmin poika!”
Runo kuulostaa kalevalalta, mutta on tosiasiassa täysin tekoälyn sekunnissa tekemä tuotos. Tästäkin lisää lehdessämme!