Kielitieteilijöiden mukaan suomen kieli on lähtöisin jostain Volgan mutkasta. Sieltä on alkuisin uralilainen kantakieli, josta muutaman tuhannen vuoden kuluttua kehittyi muun muassa myös suomen kieli. Jo tämän uralilaisen kantakielen sanoista suuri osa oli lainattu muista kielistä, eli kieli on jatkuvassa kehityksessä.
Sanoja syntyy, kun uudelle asialle tarvitaan nimitys. Olemassa olevista sanoista myös muodostetaan yhdyssanoja. Muista kielistä voidaan kopioida sanoja ja erityisesti uusiin ilmiöihin liittyen kieleen tulee uusia sanoja.
Osa sanoista myös muuttaa muotoaan ja niiden merkitys muuttuu hieman toisenlaiseksi, joskus jopa aivan päinvastaiseksi kuin alkuperäinen sana. Sanoja myös tarvittaessa keksitään, kun jollekin asialle tarvitaan omakielinen nimitys.
Useat käytössämme olevat sanat juontavat juurensa antiikin ajan kieliin kuten kreikkaan ja latinaan.
Sanotaan, että lääkärit puhuvat munkkilatinaa, mutta tosiasiassa he käyttävät sekä latinan- että kreikankielisiä termejä. Lääkärien kansainvälisissä kokouksissa on sovittu, että anatomiset käsitteet ilmaistaan latinaksi, kun taas tautien nimiä koskeva sanasto on kreikkaa.
Fyysikoille tärkeä sana on energia, joka on todennäköisesti Aristoteleen keksimä uudissana (energeia). Aristoteles tarkoitti sillä voimaa, vaikutusta ja oliolle luonteenomaista toimintaa. Nykyisen määritelmän mukaan energia on ”voiman, kappaleen tai fysikaalisen järjestelmän kyky tehdä työtä”. Fysiikan alalla sana otettiin käyttöön vasta 1800-luvun alussa.
Ihmistä sanotaan leikkisästi fossiiliksi, kun häntä pidetään mielipiteiltään vanhanaikaisena. Suomessa sen synonyyminä käytetään usein sanaa ”kalkkis”. Sana fossiili juontaa juurensa latinan verbistä kaivaa (fodio). Sana fossiili tarkoitti antiikin aikana esinettä, mikä on kaivettu maasta ylös. Sana on sellaisenaan säilynyt aina nykypäiviin asti.
Suomen kieleen ehdotettu sana on ilveillys, jota 1800-luvulla esitettiin komedian tai farssin tilalle. Myös yliopisto-sanalla oli kilpakumppaneina sellaisia ehdotuksia kuin kaikkiopisto, oppio ja tietehistö. Olisihan mukavaa, jos olisimme valmistuneet oppiosta.
Yksi tapa tuoda uusia sanoja kieleen, on järjestää kilpailu. Tabletin vastineeksi esitettiin aikoinaan sanaa sormitietokone. Handsfreelle esitettiin suomenkielistä sanaa vapuri, joka ei kuitenkaan tullut yleiseen käyttöön. Yleiseen käyttöön sen sijaan on tullut sana kelmu, jota esitettiin sellofaanin tilalle.
Savitaipaleella 200 vuotta sitten syntynyt D. E. D. Europaeus keksi kieleemme yli 200 sanaa. Näitä sanoja ovat esimerkiksi eduskunta, harrastus, ilmansuunta, mielikuvitus, johtaja, tilavuus, keräilijä, kunta ja varasto.
Aloittaessaan opiskelun Helsingin yliopistossa hän otti tehtäväkseen kääntää suomeksi geometrian oppikirjan. Oppikirjaa varten Europaeus joutuikin keksimään koko joukon uusia suomalaisia sanoja. Edelleenkin niistä ovat käytössä kehä, suunnikas, tilavuus ja parillinen.
Ympyrän Europaeus käänsi sanaksi pyörö. Lävistäjästä tuli keskeinen ja kuutiosta pölkäre. Nämä eivät kuitenkaan tulleet yleiseen käyttöön.•