Yksi viime vuosien katsotuimpia ja kehutuimpia sarjoja on brittiläis-yhdysvaltalainen Chernobyl. Siinä kuvattiin onnettomuutta voimalan työtekijöiden, paikallisten asukkaiden, onnettomuuden tutkijoiden ja pelastustyöntekijöiden näkökulmasta. Sarja onnistui hyvin luomaan epätoivoisen ja pelottavan tunnelman, jossa katsoja tietää koko ajan paremmin kuin sarjan henkilöt, miten vakavasta onnettomuudesta on kyse, vaikka paikalliset viranomaiset ja maan johto muuta väittävät. Pahinta tietysti on, että sarjan tapahtumat ovat totta.
Tämän hetken suosituimpiin näyttelijöihin lukeutuva Jared Harris teki unohtumattoman roolin onnettomuuden tutkintaa johtavana ydinfyysikkona Valeri Legasovina. Legasov johti onnettomuuden jälkeen komiteaa, joka muodostettiin tutkimaan onnettomuuden syitä ja suunnittelemaan sen jälkien korjausta. Hän raportoi aktiivisesti hallitukselle alueen tilanteesta eikä myöskään epäröinyt puhua muille tutkijoille ja lehdistölle tuhoutuneen voimalan turvallisuusriskeistä ja vaati koko alueen välitöntä evakuoimista. Elokuussa 1986 hän esitti komitean raportin Kansainvälisen atomienergiajärjestön erikoiskokouksessa Wienissä.
Neuvostoliiton hallitus ei luonnollisestikaan pitänyt hänen avoimuudestaan. Legasov altistui säteilylle ja teki itsemurhan 1988 Moskovassa. Legasov jätti jälkeensä ääninauhan, jossa kertoi kaikki tuntemattomat faktat onnettomuudesta. Vuonna 1996 presidentti Boris Jeltsin antoi hänelle postuumisti Venäjän federaation sankarin arvonimen.
Tässä lehdessä palataan parissakin kirjoituksessa Tshernobylin onnettomuuteen. Onnettomuuden jälkeen ja osittain ansiostakin voimaloiden turvallisuus on, onneksi, parantunut.
Iloisiakin tunnelmia löytyy: lehdestä voi muun muassa lukea, miten Mikkelin lukiosta ponnistetaan MIT:iin ja millainen ura on kemian alan asiantuntijalla puolustusvoimissa. Jäsenten juttuja ja uratarinoita otetaan edelleen mielellään vastaan.
Rentoa kesää ja hyviä lukuhetkiä!
• Suvi Lahdenmäki