Kuva: Jill Mackie Pixabay
Janne Saarikivi TEKin Pilkku-kerhon tilaisuudessa 6.11.2023
Janne Saarikivi on yhdessä Jani Koskisen kanssa tehnyt yliopistojen kielivalinnoista selvityksen ”Monikielistä sivistystä vai englanninkielisiä ratkaisuja?” Selvitys on tehty Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta, ja se on julkaistu OKM:n julkaisusarjassa numerolla 2023:24. Saarikivi kertoi selvityksen tuloksista.
Entisen tiedeministerin Petri Honkosen tilaaman selvityksen keskeisenä asiana oli selvittää eri yliopistojen kielikäytänteitä: mitä kieltä käytettiin kandidaatti- ja maisteritutkinnoissa sekä opinnäytetöissä? Osana selvitystä tehtiin myös fokusryhmähaastatteluita ja opiskelijoille suunnattu kysely.
Poimintoja esityksestä
Eurooppalainen yliopistojärjestelmä on arabialaisen järjestelmän kopio. Ensimmäiset yliopistot syntyivät Kalifaatin aikana Kairoon ja Bagdadiin, ja niissä käytettiin tietenkin arabiaa. Kun siirryttiin Eurooppaan, niin Bolognassa käytettiin latinaa, samoin kuin Pariisiin 1300-luvulla perustetussa Sorbonnen yliopistossa.
1640 perustettiin Turun Akatemia, jossa jo 1700- luvulla saatettiin käyttää jonkin verran ruotsia. Tieteen kieli (väitöskirjat) oli kuitenkin latina. 1860-luvulla tehtiin ensimmäisiä suomenkielisiä tieteellisiä julkaisuja ja väiteltiin tohtoriksi ensimmäisen kerran suomen kielellä. Vasta 1900-luvun alkupuolella määrättiin sekä Helsingin että Turun yliopistojen opetuskieleksi suomi.
Suomessa on annettu yliopistoissa noin 100 vuoden ajan suomenkielistä opetusta, mutta nyt siitä ollaan luopumassa vapaaehtoisesti. Saarikiven synkkä ennustus oli, että kohta tehdään viimeiset suomenkieliset väitöskirjat.
Bolognan prosessi, joka alkoi vuonna 2004, on aiheuttanut sen, että kieliolot ovat muuttuneet suomalaisissa yliopistoissa. Bolognan prosessin ideana oli saada aikaan yleiseurooppalainen tutkintojärjestelmä, jossa opiskelijoiden olisi helppo siirtyä yliopistosta toiseen. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista puhetta kieliolosuhteista. Puhuttiin vain kansainvälisyydestä ja eurooppalaisuudesta.
Samanlainen kehitys kuin Suomessa on tapahtunut muissakin Euroopan maiden yliopistoissa. Bolognan prosessin seurauksena eurooppalaisiin yliopistoihin on syntynyt yli 10 000 englanninkielistä maisteriohjelmaa.
Noin 10 vuotta sitten englanninkielisiä maisteriohjelmia oli vain muutamia, mutta nykyisin monissa ylipistoissa jo enemmistö maisteriohjelmista on englanninkielisiä. Suomenkielisissäkin maisteriohjelmissa on yleensä englanninkielisiä osioita.
Opiskelijoille suunnatussa opetuskieleen liittyvässä kyselyssä eniten vastauksia tuli kielitieteilijöiltä ja toiseksi eniten teknisten tieteiden opiskelijoilta, pääasiassa Aalto-yliopistosta ja Tampereen yliopistosta. Vastauksissa oli yllättävänkin paljon tyytymättömyyttä kielioloihin.
Tekniikan alan henkilöt tuntuivat olevan sitä mieltä, että englannin kielistä opetusta ei ole tarpeeksi. Toisaalta esim. lääkärit taas olivat sitä mieltä, että opetuksen tulee olla pääasiassa suomenkielistä. Myös kasvatustiede, oikeustiede ja teologia olivat aloja, joilla on pääasiassa suomenkielistä opetusta.
Aalto-yliopistossa yli 90 % maisteriohjelmista on englanninkielisiä ja kandiohjelmistakin noin puolet. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa on yksi suomenkielinen ohjelma. Kaikkiaan tämä tarkoittaa sitä, että tiedekunnassa on kansainvälisiä opettajia, jotka opettavat englanniksi eivätkä ota vastaan suomen- tai ruotsinkielisiä opinnäytteitä. Teknillisillä aloilla suuri osa graduista tehdään englanniksi, vaikka noin kolmella neljäsosalla opiskelijoista on suomen- tai ruotsinkielinen koulusivistys.
Kansainvälien tutkimus on tärkeää, joten on ymmärrettävää, että jatkotutkinnot (väitöskirjat) tehdään pääasiassa englanniksi. Herää kuitenkin kysymys, missä määrin suomen kieli on monialaisesti käytettävä tieteen kieli, jolle syntyy terminologiaa, jota käytetään luovassa tieteellisessä ajattelussa.
Ihmisillä on yleensä käsitys, että englannilla pärjää missä vain. He eivät kuitenkaan ole käyneet missä vain. Maapallolla on suuria alueita, joissa englannilla ei tule toimeen. Englantia pidetään eräänlaisena yleiskielenä, ”lingua francana”.
Aikoinaan lingua franca oli Välimeren itäosien kieli, jolla viestivät arabit, espanjalaiset, portugalilaiset ja ne ryhmät, jotka asuivat Balkanilla ja Italian alueella. Sillä oli romaaninen pohja arabialaisilla sanoilla ryyditettynä. Kaikki merimiehet ja kauppamiehet osasivat sitä monen sadan vuoden ajan. Kielessä oli hyvin vähän sanoja ja hyvin vähän kielioppia ja sitä käytettiin, kun haluttiin puhua yksinkertaisista asioista vähän.
Tiede puolestaan on sellaista, että siinä puhutaan monimutkaisista asioista paljon. Siihen ei sovellu kovin yksinkertainen kieli.
Maailmassa on kaikkiaan noin 10 000 kieltä. Näistä 10 on sellaisia, joita puhuu puolet maailman väestöstä. Englantia enemmän puhujia on kiinalla ja espanjalla. Maailman väestöstä noin 1,5 miljardia osaa englantia jollakin tasolla. Englantia äidinkielenään puhuvia on noin 400 miljoonaa.
Jostain syystä Suomessa on traditiona puhua kansainvälisyydestä, mutta sillä kuitenkin tarkoitetaan englanninkielisyyttä. Maailmassa on paljon tieteen traditioita, jotka eivät ole englanninkielisiä. Vahvimmat näistä ovat ranskankielinen, venäjänkielinen, espanjankielinen ja saksankielinen ja tietenkin myös Kaukoidässä käytössä olevat kielet.
Suomen yliopistot ovat joko suomen- tai ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Englanninkielisiä yliopistoja ei maassamme tulisi olla. Yliopistoilla on runsaasti erilaisia kielistrategioita, mutta ne tuntuvat olevan kovin ympäripyöreitä ilman mitään sitovia määräyksiä.
Yliopistoissa kieliolosuhteet ovat hyvin säätelemättömät. Niissä on paljon kansainvälisiä opiskelijoita ja kansainvälistä henkilökuntaa, mutta ei ole minkäänlaisia suunnitelmia siitä, minkälaista kielitaitoa heiltä vaaditaan, eikä minkäänlaisia prosesseja sille, miten heille opetetaan kansalliskieliä.
Korkeakoulupoliittinen selonteko vuodelta 2022 linjaa, että ulkomailta tulisi korkeakouluihin opiskelijoita kolme kertaa enemmän kuin heitä on nykyisin. Tällä hetkellä ulkomaisia opiskelijoita on noin 7 %.
Toisena tavoitteena on, että valtaosan opiskelijoista tulisi työllistyä Suomessa. Tällä hetkellä kansainvälisistä opiskelijoista työllistyy Suomessa alle 50 %. Ylivoimaisesti suurin syy työllistyä Suomeen on suomalainen puoliso tai partneri. Toisena syynä on se, että opiskelija on oppinut suomen kielen.
Myös sosiaaliset hierarkiat rakentuvat eri kielissä eri tavoilla. Selvityksessä tuli esille, että kun sisäisessä kommunikaatiossa kieli vaihtui suomesta englanniksi, niin sosiaaliset suhteet muuttuivat. Kävi niin, että ne, jotka aikaisemmin puhuivat kaiken aikaa, olivatkin hiljaa ja ne, jotka olivat aikaisemmin hiljaa, puhuivat kaiken aikaa. Kielen vaihtumisella voi olla suuri merkitys sosiaalisten suhteiden muodostumiselle.
Haastatteluissa tuli myös esille, että suomenkieliset opiskelijat osasivat englantia paremmin kuin kansainväliset opiskelijat ja monesti opettajat joutuivat opettamaan heille myös englantia. Opettajille oli hieman outo ajatus, että kansainvälisille opiskelijoille voisikin opettaa englannin sijaan suomea. •
TEKin PILKKU-kerhon tarkoituksena on kiinnittää huomiota suomen kielen puhtauteen, erityispiirteisiin sekä kielen käyttöön erityisesti tekniikan alalla sekä toimia jäsentensä yhdyssiteenä, seurata ja edistää alansa ja yleensä tekniikan kehitystä Tekniikan Akateemiset ry:n sääntöjen 2§ hengessä.
Martti Annanmäki