Eteenpäin meneminen, edistys, on yhteiskuntaa ja yksilöitä kantava voima monissa kulttuureissa ympäri maailmaa. Eteenpäin elävän mieli, sanoo suomalainen sananlaskukin. Tässä esitelmässä keskitytään siihen, miten valtava on tieteen ja tekniikan ihmiskuntaa eteenpäin vievä voima on. Teksti on tiivistelmä professori Päivi Törmän esitelmästä MAL 50 vuotta –juhlassa Helsingissä 14.10.2011.
Tekniikalla tarkoitetaan uusia tapoja tehdä asioita siten, että ne vaativat vähemmän työtä, aikaa ja resursseja. Tämä lisää työn tuottavuutta ja resurssien hyödyntämisen tehokkuutta, ja luovat lisäarvoa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden vaurastumiseen.
Vaurastuminen vapauttaa resursseja korkeamman kulttuurin ja teknologian kehittämiseen. Tällä tavalla ihmiskunta on mennyt eteenpäin hamasta kivikaudesta saakka. Korkeampi tiedon, koulutuksen, sivistyksen ja omistuksen taso laajemmilla ihmisjoukoilla mahdollistaa uudenlaisia vallankäytön muotoja, vaikkapa demokratian.
Teknologisesta edistysaskeleesta tai vallankumouksesta seuraa yleensä myös taloudellinen nousukausi, jonka aikana voidaan maksaa pois monarkin tai valtion velkaa ja sovitella muita vanhoja syntejä.
”Gigabrändit” ovat tieteen, tekniikan tai taiteen kukoistuskausia tai osaamisperinteitä, joilla on merkitystä maailmanhistorian mittakaavassa. Esimerkiksi kiinalainen posliini kehittyi voimakkaasti Tang-dynastian ajalla 600–900 -luvuilla, mutta me tunnemme paremmin Ming-dynastian posliinin 1500-luvulta. Me tunnemme sen, koska vasta Ming-dynastian aikana kiinalaista posliinia tuotiin suuressa määrin Eurooppaan. Tässä tapauksessa siis ideasta vientituotteeksi kaupallistamissykli kesti tuhatkunta vuotta.
Ensimmäistä kertaa historiansa aikana myös Suomi on maailmaa muuttavan gigabrändin keskiössä. Mobira Cityman sopii ihan hyvin tänne höyrykoneen ja Sputnikin seuraan.
Mitä vaaditaan gigabrändin syntymiseen? Vastaus on yksinkertainen: Rahat ja Henki!
Gigabrändit syntyvät alueilla, jotka ovat oman aikansa vauraimpia maailmassa. Normaalikulutuksen jälkeenkin niissä kertyy merkittäviä pääomia, jotka voidaan pitkäjänteisesti sijoittaa liiketoimintaan, tekniikan kehittämiseen, tieteeseen ja taiteeseen.
Raha on siis kaiken hyvän alku ja juuri. Mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös ”henki”. Nimittäin suuri määrä lahjakkaita ihmisiä, jotka työskentelevät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, innostus, visio siitä, että uutta löydettävää on paljon ja maailmaa voi muuttaa, tekemisen meininki, mahdollisuus tulla kuuluisaksi ja jopa rikkaaksi. Jos on päästy gigabrändin keskeiseksi toimijaksi, säilyykö asema? Asema voidaan menettää, jos rahat loppuvat, liiallisen ideologisen ohjauksen vuoksi (esimerkkinä natsi-Saksan tiede), tai jos ilmaantuu kilpailijoita, joilla on kilpailuetuja.
Aseman säilyttämisen lisäksi on tärkeää etsiä uusien gigabrändien mahdollisuuksia. Nanotieteellä ja nanotekniikalla on potentiaalia maailman muuttamiseen ja ihmiskunnan eteenpäin viemiseen. Kiinassa ja Kaukoidässä yleensä sijoitetaan miljardeja nanotieteen ja -tekniikan tutkimukseen ja kehitykseen. Mutta kaikista eniten nanoon on sijoitettu Euroopan suurissa maissa ja USA:ssa. Pienen Suomen ei kuitenkaan pidä pelätä kilpailijoiden mittavia panostuksia, koska nanotekniikka on erittäin laaja alue, sen alta löytyy alalajeja ja niche-alueita vielä enemmän kuin informaatioteknologiasta. Voimme menestyä joissakin niistä, jos osaamme tehdä valintoja. Mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta menestyisimme nanon ja muun teknologian saralla kovassa kilpailussa?
Viime aikoina yritykset ovat ajaneet alas perustutkimuksen ja pitkäjänteisen tuotekehityksen osuutta tutkimuslaboratorioissaan. Jopa maineikas Bellin Laboratorio on käytännössä lopetettu entisessä muodossaan. Pallo on heitetty julkiselle sektorille. Menestyksen resepti on olemassa, Bellin laboratorio ja muut ovat sen selkeästi näyttäneet. Sellaiset maat kuin Kiina ja Singapore tulevat olemaan hyvin tehokkaita tämän reseptin kopioimisessa. Miten USA ja varsinkin Eurooppa pystyvät vastaamaan tähän?
Ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa koko yliopistolaitosta huippututkimuslaboratorioksi, koska yliopistolla on paljon muitakin tärkeitä tehtäviä, ja koska kaikki tutkijat eivät ole eikä heidän tarvitsekaan olla ”NHL tasoa”. Mutta miten saisimme poliittisesti, hallinnollisesti ja taloudellisesti toteutettua sen, että yliopistolaitoksen sisällä, tai yhteiskunnassa muutoin, voidaan harjoittaa riittävästi ammattimaista, täysipäiväistä, pitkäjänteistä huipputason perustutkimusta yhteiskunnan vaurauden kannalta keskeisimmillä aloilla? Tätä ei ole nykyisessä Eurooppalaisessa eikä Suomalaisessa tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä ratkaistu, vaikka eteenpäin on tultu. Vain tämän kysymyksen ratkaisemalla Eurooppa pysyy tekniikan kehityksen ja hyödyntämisen kärjessä muuttuvassa globaalissa kilpailussa.
Vasta nimitetyn Tutkimus- ja innovaationeuvoston yhtenä tehtävänä on laatia Suomelle tiedestrategia. Huippututkimuksen todellisten edellytysten luominen tulee olla yksi sen tavoitteista. Voimavarojen suuntaaminen strategisesti oikein on toinen pienen maan kohtalonkysymys. Tutkimus- ja innovaationeuvoston Linjaus 2011-2015 raportissa painopistealoja ovat SHOK-alat, ohjelmisto-osaaminen sekä bioala ja nanoala niiltä osin kuin kotimainen osaaminen on maailman kärkeä. Viimeiseksi otetaan esille Suomelle ratkaisevan tärkeän asia: infrastruktuurin rahoituksen ja järjestel- mällisen infrastruktuuripolitiikan. Historiallisista syistä tieteen infrastruktuurin, eli laitteiden ja erikoistilojen rahoitus on Suomessa huomattavasti jäljessä muita OECD maita, kuten tästä kaaviosta näkyy. Harvassa asiassa Suomi on näin totaalisesti hännänhuippuna.
Ilman ajanmukaista laitteistoa tiede ja tekniikan kehitys ei yksinkertaisesti voi olla kansainvälisesti kilpailukykyistä. Infrastruktuurikysymys onkin nostettu prioriteetiksi myös hallitusohjelmatasolla.
Pirjo Silius-Miettinen