Kirjoittaja on fyysikko, joka työskentelee CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:ssa. Hänen tehtävänsä sivuaa Avoin tiede ja tutkimus -hanketta
Information wants to be free – tieto haluaa olla vapaata, sanoivat hakkerit jo 80-luvun alkuvuosina. Tieteen piirissä on aina ymmärretty avoimuus. Tiedettä ei ole ellei tutkimustuloksia myös julkaista avoimesti tiedeyhteisön riepoteltavaksi. Itseään korjaava prosessi toteutuu, kun uusi tieto on muiden saatavilla, tulokset toistettavissa ja aineisto tarkasteltavissa. Ja onhan vapaa tieto myös vaarallista niille, joiden valta tai taloudellinen menestys riippuu salailun ja tietämättömyyden verhoista. Toisaalta laadukas tieto on rahanarvoista tavaraa, jolloin saatavuutta rajoittamalla pystyy tienaamaan. Esimerkiksi käyvät kaupallisten kustantajien tieteelliset lehdet, joiden tietoihin pääsee käsiksi vain maksamalla. Tieteellisten kirjastojen kirstunvartijat ovat tämän huomanneet sähköisten aineistojen tilausmaksujen jatkuvasti noustessa.
Avoimuudessa on siis sekä ideologinen että pragmaattinen ulottuvuus. Tieteessä on selviä viitteitä siitä, että tulosten nopea ja avoin julkaiseminen kiihdyttää uuden tiedon syntyä. Kansainvälisesti avoimuutta pidetään merkittävänä keinona tieteen edistämiseksi ja sen yhteiskunnallisen painoarvon kasvattamiseksi. Tämän ohella tutkimustulokset ovat aiempaa läpinäkyvämpiä ja helpommin toistettavissa estäen esimerkiksi tutkimustulosten vääristelyä.
Ensimmäisenä erityisesti koville luonnontieteilijöille avoimuudesta juolahtaa mieleen arXiv.org, jossa julkaistaan tieteellisten artikkelien ennakkojulkaisuja. Siinä tieto on tiedeyhteisön saatavilla jo ennen raskasta vertaisarviointia ja julkaisua tieteellisessä aikakauslehdessä. ArXiv edustaa julkaisujen avointa saatavuutta (=open access), mutta se on silti vain osa avoimuuden vaatimuksista. Avoimesta toimintamallista löytyy hyviä esimerkkejä myös biologiasta tai tähtitieteestä.
Suomessa OKM käynnisti 2014 Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen tiedon saatavuutta ja avointa tiedettä edistämään. Sen tavoitteena on ”nostaa Suomi vuoteen 2017 mennessä johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja että avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa”. Lisäksi suuri osa suomalaisesta tutkimuksesta on tällä hetkellä suurelle yleisölle hankalasti löydettävissä.
Hankkeen toimenpiteet voi jakaa kahteen kokonaisuuteen. Avoimuuden ehdottomana edellytyksenä on tietenkin julkaisujen, aineistojen, menetelmien osaamisen ja tuen saatavuus. Ensimmäisessä kokonaisuudessa työskennellään tiiviisti korkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa, jotta koko avoimen tieteen prosessi saadaan kuvattua. Tieto täytyy julkaista, tallentaa ja kuvailla yhdessä sovittujen käytäntöjen mukaisesti ja tehdä kaikesta vieläpä tutkijalle mahdollisimman helppoa. Samalla on ratkaistava avoimuuden reunaehtoja, jotka kumpuavat tutkimusetiikasta ja laeista. Kuinka esimerkiksi käsitellään arkaluonteisia tietoja sisältäviä tutkimusaineistoja? Pelkkä tekninen ratkaisu ei riitä.
Toinen kokonaisuus muuttaa toimintakulttuurin. Avoimuuden periaatteiden pitää läpäistä tutkimuskenttä ennen kuin se voidaan aidosti omaksua. Kulttuurin muuttuminen ”tutkimustulosten, tutkimusdatan, ja tutkimuksessa käytettyjen menetelmien julkaiseminen siten, että ne ovat kaikkien halukkaiden tarkasteltavissa ja käytettävissä” näkyy jo tutkimusrahoittajien ehdoissa. Esimerkiksi EU:n Horizon2020-ohjelman pilottiprojekti edellyttää aineistojen avoimuutta. Kotimaassa Suomen Akatemia vaatii syksystä 2015 alkaen julkaisujen olevan avoimesti saatavilla sekä kehottaa avaamaan tutkimusaineistot ja -menetelmät. Rahoittajien vaatimusten muutosten ohella vielä tärkeämpää on toki koulutus, viestintä ja materiaalit.
Avoimelle tieteelle on avattu verkkoportaali, jossa sekä sen tavoitteisiin ja käytäntöön pääsee kätevästi tutustumaan että osallistumaan koulutuksiin ja tapahtumiin. Kannattaa tarttua esimerkiksi jatkuvasti kehittyvään Avoimen tieteen www-käsikirjaan.
Kaikkialle tunkeutuva digitalisoituminen mahdollistaa tieteen periaatteisiin keskeisesti kuuluvan avoimuuden omaksumisen aivan uudella tavalla. Sen ”kautta syntyy kaikille periaatteellinen mahdollisuus kykyjensä mukaan tutkia, kritisoida, vakuuttua tai edistää tutkimusta”. Kun avoimuus demokratisoi tiedettä, suuren yleisön tieteellinen lukutaito ja luottamus tieteeseen paranevat. Tiede kuuluu kaikille.
Lainaukset: www.avointiede.fi ja
Avoimen tieteen käsikirja.
Kuva: Patsas Helsingin Yliopistomuseon aulasta
Walter Rydman