Olin vastikään tilaisuudessa, jossa kerrottiin nuorille tehdyn kyselyn tuloksista. Nuorilta kysyttiin mm. mitkä asiat askarruttavat eniten. Sodan ja ilmastomuutoksen rinnalle nousivat arvosanat. Haaveista kysyttäessä toistui sama: arvosanojen nosto ja kokeissa pärjääminen.
Sen sijaan unelmointia ja haaveilu jostain kaukaisemmasta tai itseä kiinnostavasta tuntui nuorista vieraalta. Ja miksi? Koska tulevaisuutta ei nähty valoisana tai sitä ei nähty ollenkaan. Monissa muissakin tutkimuksissa on todettu nuorten kärsivän voimakkaasti ahdistuksesta ja stressistä, joita aiheuttavat paitsi maailman tilanne, myös paineet pärjätä. Sosiaalinen media on myös lisännyt ahdistusta.
Tälle asialle täytyy tehdä jotain ja pian. Mutta mitä?
Tulevaisuuskoulun perustaja Otto Tähkäpää peräänkuuluttaa tulevaisuususkon valamista nuoriin ja lapsiin. Tällä hetkellä mediassa ja muualla keskitytään siihen, mikä kaikki tulevaisuudessa on huonosti. Mutta koska emme tarkasti tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, voidaan yhtä hyvin kuvitella se hyväksi (tämä ei tietenkään poista vastuuta yrittää vaikuttaa esim. ilmastonmuutokseen.) Voidaan erottaa se, millainen tulevaisuus on mahdollinen, todennäköinen tai toivottava. Kun tunnistamme vaihtoehdot, voimme yrittää vaikuttaa niihin.
Lapsiin ja nuoriin pitää saada uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen ja siihen että asioihin voi vaikuttaa. Tärkeää olisi myös vähentää pärjäämisen paineita. Tämän pitäisi olla kaikkien tehtävä, niin opettajien, median kuin kaikkien aikuisten. Näinä aikoina, jos koskaan tarvitaan uskoa tulevaisuuteen.
Tässä lehdessä ollaan kiinni nykypäivässä mutta luodaan katse myös historiaan: 60-luvun matemaatikn opetukseen ja vielä kauemmas Niklas Hietalan kirjoituksessa. Lisäksi kuullaan mm. Lars Gröndahlin mietteistä koskien ohjelmistouudistuksia ja standardointia.
Hyviä lukuhetkiä ja tulevaisuuden uskoa kaikille!
• Suvi Lahdenmäki