Berkeleyssä sijaitseva matematiikan tutkimuslaitos MSRI, nyttemmin nimeltään Simons Laufer Mathematical Sciences Institute (SLMath), julkaisi Fermat’n suuren lauseen todistamisen kunniaksi vuonna 1993 elokuvan (https://vimeo.com/251379987), jonka lopputekstien taustaksi tilattiin Tom Lehreriltä uusi laulu ”That’s mathematics”. Siis keneltä? Jotta legendat pysyvät elossa, Lehrer on syytä esitellä myös MAL-lehden lukijoille. Itse asiassa legendan lisäksi elossa on Lehrer itsekin, nyt 96 v. Tämän jutun faktatiedot löytyvät laveampina Wikipediasta.
Tom Lehrer Kööpenhaminan konsertissaan 1967.
1930-luvulla Tom Lehrer oli pianoa soittava koulupoika Manhattanilla. Hänen musiikkimakunsa veti kevyen musiikin suuntaan enemmän kuin klassiseen, mutta äiti löysi tähänkin tarpeeseen sopivan soitonopettajan. Pian Tom jo sävelteli omia show-kappaleitaan.
Lehrer oli vähintään lievänasteinen matematiikan ihmelapsi. Koulun päätettyään hän lähti opiskelemaan Harvardiin, valmistui vajaa parikymppisenä ja jatkoi sitten tohtoriohjelmassa. Lehrer huvitti tovereitaan omatekoisilla lauluilla, ja opiskelija-aikojen riemukkaan kriittistä henkeä huokuu oikeastaan koko hänen sen jälkeinenkin tuotantonsa. Calypso-rytmisessä laulussa There’s a delta for every epsilon (1949) nostetaan esiin se epäoikeudenmukaisuus, että vain positiivisille epsiloneille on luvattu oma delta.
Kun Bostonissa alettiin pienentää pulujen määrää levittämällä puistoihin myrkytettyjä siemeniä, Lehrer reagoi tähän kavaluuteen haltioituneella valssilla
Poisoning pigeons in the park:
All the world seems in tune
on a spring afternoon,
when we’re poisoning pigeons in the park.
Ev’ry Sunday you’ll see
my sweetheart and me,
as we poison the pigeons in the park.
Lehrerin tyylilaji on satiiri, ja Piilomatemaatikkokin tuntee juuri satiirin piilotajuntansa kanssa resonoivaksi genreksi. Johtuneeko tämä viehtymys siitä, että satiirin logiikka muistuttaa matematiikalle ominaista epäsuoraa todistusta: jos lintujen myrkyttely on hyvä ja oikein, sitä voidaan tehdä riemumielin – ja koska johtopäätös on tyrmistyttävä, niin premissi oli väärin. Olen huomannut, että joitakin ihmisiä tällaiset ajatuskulut eivät taas huvita ollenkaan, edes silloin kun ovat johtopäätöksestä samaa mieltä.
1950-luvun alussa Lehrer kirjoitti lisää mainioita lauluja ja niitti soolokeikoillaan paikallista suosiota. Vuonna 1953 hän teki parhaistaan omakustanteisen äänilevyn, jota kulkeutui matemaatikkopiirejä pitkin Kaliforniaan saakka. Tieto Lehrerin lauluista alkoi levitä, levyä alettiin tilata ja pian hän jo teki pitkiä konserttikiertueita. Väitöskirjaa ei koskaan tullut.
1950-luvun nuorisokulttuurin ydintä oli tabujen ja tekopyhyyden rikkominen. Lehrer teki tätä jo aiheillaan sekä groteskilla mustalla huumorilla. Partiopoikien moraalia kyseenalaisti Be prepared, huumekauppiaasta kertoi The old dope peddler, etelävaltioiden rasismista I wanna go back to Dixie, seksin eri aspekteista mm. The masochism tango ja I got it from Agnes. Amerikkalaista metsästysharrastusta kommentoi The hunting song: ammutuksi tuli ”two game wardens, seven hunters, and a cow”, mistä rangaistuksena metsästysluvan menetys, koska lehmillä ei ollut metsästysaika ja yhdeltä metsästäjältä puuttui vakuutus.
Lehrerin purevin satiiri kohdistui sotaan ja erityisesti ydinaseisiin, joihin liittyvä huumori ei muuta voi ollakaan kuin mustaa. Natsi-Saksasta NASAn rakettitieteen pariin siirtynyt Wernher von Braun saa nimikkolaulussaan kitkeriä säkeitä:
Don’t say that he’s hypocritical,
say rather that he’s apolitical.
“Once the rockets are up,
who cares where they come down?
That’s not my department”,
says Wernher von Braun.
1960-luvulla Lehrer kommentoi muunkinlaisia ajankohtaisia ilmiöitä ja tapahtumia.Esimerkiksi kun Vatikaanin 2. kirkolliskokous keskusteli maallisen musiikin sallimisesta kirkoissa, Lehrer kontribuoi The Vatican Rag’illä, jossa roomalaiskatolinen ehtoollinen transsubstantiaatioineen etenee hulvattoman ragtimen tahdissa. Matematiikan kouluopetuksen uudistushanketta New Math Lehrer taas irvi räppäämällä (näin kai voisi sanoa) vähennyslaskun 342-173 selittäen jokaikisellä askeleella mitä tekee, ja toistamalla performanssin vielä 8-järjestelmässä.
1970-luvulla Lehrer lopetti laulujen tekemisen, kun omien sanojensa mukaan ei niitä enää keksinyt, ja teki lopun työuransa opettamalla humanisteille matematiikkaa ja musiikkiteatteria Santa Cruzin yliopistossa Kaliforniassa. Tämän jutun alussa mainittu, matematiikan kaikkialla läsnäolevuutta ylistävä That’s mathematics oli laulutuotannon yksinäinen iltatähti.
Lehrer asetti laulujensa tekstit ja nuotit vapaasti saataville verkkosivustolta https://tomlehrersongs.com. Levytyksiä ja live-esityksiä löytyy Youtubesta. Esimerkiksi Kööpenhaminan konsertin tv-taltioinnissa vuodelta 1967 (https://www.youtube.com/watch?v=QHPmRJIoc2k) ovat mukana monet Lehrerin parhaat, ja lisäksi on mukava katsella 1960-luvun nuorta ja iloista yleisöä. Tosifani voi hankkia jopa tämän:
The Remains of Tom Lehrer. Box with 3 CDs and booklet. Warner Bros Records & Rhino Entertainment Company, 2000. •