Euroopan tiedesäätiön puheenjohtaja, professori Marja Makarowin mukaan tutkimus voidaan karkeasti jakaa tutkimuksen laadun ja tutkimuksen hyödyllisyyden avulla Pasteurin kvadrantin mukaisesti neljään kategoriaa. Kategoriat ovat huippututkimus, tavanomainen tutkimus, relevanssi tutkimus ja huippututkimus relevanssina tukimuksena. Seuraava teksti on yhteenveto professori Marja Makarowin esitelmästä MAL 50 vuotta –juhlassa Helsingissä 14.10.2011.
Korkeinta laatua mutta vähäistä hyödyllisyyttä edustaa huippututkimus. Perushuippututkimusta tekevät akatemiaprofessorit, ERC tutkijat ja nobelistit. Huippututkimus on ihmiskunnan tietovaranto ja perusta innovaatioille, mutta hidas innovaatioajuri teollisuudelle.
Laadukkainta ja hyödyllisintä tutkimusta edustaa huippututkimus+relevanssi-kategoria, mistä esimerkkinä on Louis Pasteur ja Millenium-teknologiapalkinto. Louis Pasteurin tutkimukset 1800-luvulta ovat edelleen pohja meijeriteollisuudessa tapahtuvalle tutkimukselle. Millenium-teknologiapalkinnossa on valittu neljä palkinnon saajaa joka toinen vuosi. Tämän kategorian tutkimuskategorian perustutkimuksesta syntyvät innovaatiot, jotka muuttavat elinkeinoelämää ja mahdollisesti jopa maailmaa.
Suomalaiset tutkijat ovat liian arkoja omien tutkimustensa kanssa. Tarvitaan enemmän teollisuuden ja tutkijoiden yhteisiä tutkimushankkeita, missä Makarowin mukaan ”ritirinnan” viedään hyödyllistä huippututkimusta eteenpäin. Tarvitaan myös strategisia alliansseja missä tutkijat voivat helposti siirtyä teollisuuden ja yliopistojen välillä, tämä edellyttää Suomessa kuitenkin asennemuutosta.
Maailmaa muuttavat tutkimukset ovat tulleet perustutkimuksesta, ja ne ovat olleet yhden lahjakkaan henkilön tutkimusta, ei tutkimusohjelmia. Maailmaa muuttaneet innovaatiot perustuvat henkilön lahjakkuuteen, luovuuteen ja markkinatietoisuuteen. Nämä henkilöt ovat myös innovaationsa jälkeen jatkaneet soveltavaa tutkimusta ja nostaneet sieltä esiin uutta perustutkimusta.
Tutkimuksen matalaa laatua ja pientä hyödyllisyyttä edustaa tavanomainen tutkimus, mitä valtaosa tutkijoista tekee ja mikä on kaikkein kalleinta populaation ollessa suurin. Tavanomaisessa tutkimuksessa on kuitenkin potentiaali huipulle ja sille on laaja pohja välttämätön.
Yliopistoopetuksessa tavanomainen tutkimus on vallalla ja tieteellinen maailman kuva pohjautuu tavanomaiseen tutkimukseen. Suurinta tutkimuksen hyödyllisyyttä mutta matalaa laatua edustaa relevanssi tutkimus, mistä esimerkkinä on Edison. Edison kielsi työntekijöitänsä keksimästä enää yhtään mitään uutta, vaan piti keskittyä kehittämään sähkövaloa eteenpäin. Relevanssi tutkimus on välttämätöntä teollisuudelle, mutta vaatii kehitystyötä ja uutta tutkimustietoa muilta.
Haasteena on miten päästään tavanomaiselta tasolta huipputasolle. Makarowin mukaan ensin ovat yliopistot, sitten tutkimusympäristöt ja lopuksi opiskelijat. Yliopistoilla tulee olla selkeä missio, joka voi olla joko kansallinen tai kansainvälinen, mutta sen tulee olla terävästi määritelty ja siinä tulee fokusoitua yliopiston vahvuuksiin. Yliopistoilla tulee olla myös autonomia ja resurssit. Dialogi yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kanssa on erittäin tärkeä yliopiston menestymisen edellytys.
Yliopistoilla tulisi olla kyky muuntautua ripeästi ja joustavasti muuttuviin tutkimustarpeisiin, ja niiden tulee omata mekanismit hyödyntää tutkimusvahvuuksia perusopetuksessa.
Uudistunut yliopistolaki on tuonut autonomian Suomen yliopistoille, mutta yliopistot eivät vielä ole profilointejansa oikein terävästi tehneet, toisin sanoen autonomiaa ei osata vielä oikein hyödyntää.
Vahvuuksien määrittely on aika sensitiivinen asia. Faktatieto on kuitenkin tutkimusten kautta olemassa ja vahvuuksiin profilointia voitaisiin Makarowin mukaan viedä vahvemmin eteenpäin.
Perustutkimuksessa vahvuudet ovat täysin hyödyntämättä, perustutkimus on siis ”lapsenkengissä”.
Hyvästä opetusmekanismista on esimerkki Isosta Britaniasta, missä on käytössä mekanismeja, joita ei Suomessa hyödynnetä lainkaan. Aalto Yliopisto on juuri päättämässä kansainvälistä laadunmittausta ja on mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia siitä saadaan.
Tutkimusympäristöihin kuuluvat ajantasaiset instrumentit, jotka nykypäivänä ovat kalliita. Ja tarvitaan myös koulutettu henkilökunta, intohimoisia tutkijoita ja innostuneita opiskelijoita. Tarvitaan kansainvälinen yhteisö, niin että uudet teknologiaideat tulevat maahan sisään ja menevät myös täältä ulos. Tarvitsemme houkuttelevan tutkijan urapolun.
Suomessa on tehty linjauksia rahoituksista, mutta implementaatio on jäänyt kesken. Yliopistojen ulkopuolisista hyvin organisoiduista tutkimuskeskuksista on esimerkkinä biokeskukset. Biocentrum on puolestaan esimerkki organisaatiosta ja koordinoi biokeskusten tutkimusinfrastruktuurin kehittämistä. Siellä on nähty, että maanlaajuinen yhteistyö tehostaa innovaatioiden kehittämistä ja edistää yhteistyötä. Suomi on näiltä osin ollut edellä kävijä tutkijakoulutuksen organisoinnissa.
Tutkijayhteisöjen kansainvälistäminen on kuitenkin edelleen vakavampia haasteita. Suomi tarjoaa tutkijoille hyvät kampukset kautta maan. Naisia voisi Suomeen houkutella, koska päivähoitosysteemimme on erinomainen toisin kuin muissa maissa. Näin voitaisiin yhdistää perhe-elämä ja tutkimus. Se, että päästään nobelisteihin, alkaa nuoresta sukupolvesta. Tutkijamarkkinat tänä päivänä ovat täysin globaalit.
Nobelit karttuvat samoihin paikkoihin, koska vanhempi sukupolvi pitää huolta nuoremmasta.
Suomessa tätä mentorointikulttuuria ei ole lainakaan. Jos Suomessa nuori tutkija saa akatemiaprofessuurin, on hän itsenäinen, mutta viiden vuoden professuurin jälkeen ei ole paikkoja, missä tutkija voisi jatkaa ja aloittaa itsenäisen uransa. ERC-tutkijarahoitus on Euroopan tasolla laittanut yliopistot miettimään, miten lahjakkaita tutkijoita voitaisiin urapolulla auttaa.
Huippututkijan tulisi olla myös huippuopettaja ja tätä asennetta ei Suomessa oikein toteuteta. Huippututkijana vaativalla opiskelijalle opettajana oleminen on eritäin vastemielistä. Kirjoittajana elinikäisen oppimisen vahvana kannattaja, voin todeta, että ainakaan aikuisopiskelijan akateeminen opintie ei ole Suomen yliopistoissa hyväksyttävää, vaikka teollisuuden strategisia alliansseja voisi tätä kautta edistää hyvin helposti. Onhan aikuisopiskelijalle todennäköisesti yritysmaailman tausta takanaan ja innovaatiot voisivat olla suoraan hyödynnettävissä elinkeinoelämässä. Mentorointi – kulttuuriakin voisi ajatella aikuisopiskelijoiden kautta laajennettavaksi.
Perustutkimus on turvattava, koska innovaatiot perustuvat yksilölliselle perustutkimukselle. Toisaalta on globaaleja ongelmia, jotka edellyttävät tutkimusohjelmia. Viisas tiedepolitiikka ymmärtää rahoituksen tarpeen ja luo yksilölle toimintamahdollisuudet. Globaalit ongelmat edellyttävät globaaleja ratkaisuja. Tarvitsemme Makarowin mukaan uuden ”diilin” tukijoiden, yliopistojen, teollisuuden ja media välille.
Tutkijoiden tulee tavoitella korkeinta mahdollista laatua, muistettava relevanssi ja osallistuttava kansainväliseen yhteistyöhön tarvittaessa. Jos perustutkimuksesta ei synny uusia innovaatioita, ei synny talouskasvua. Ranskassa langaton viestintä, joka perustuu parin sadan vuoden aikaan matematiikan perustutkimuksen löydöksiin, on synnyttänyt seitsemänsataatuhatta uutta työpaikkaa.
Pirjo Silius-Miettinen