Tutkimus jatkuvasta oppimisesta
Vuonna 1999 Päivi Ala-Poikela teki pro graduna MALin (silloisen SMFL:n) jäsenistöön liittyvän tutkimuksen ”Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliiton jäsenten käsitykset työstä ja kvalifikaatiosta sekä näissä tapahtuvista muutoksista.” Tutkimuksessa oli kaksi pääaihetta. Ensinnäkin tutkimuksessa tutkittiin SMFL:n jäsenten työtä. Työ käsitettiin erityisesti asiantuntijan tekeminä työtehtävinä. Toisena pääaiheena olivat kvalifikaatiot tai pätevyydet. Kvalifikaatioilla tarkoitettiin työtehtävissä tarvittavia tietoja ja taitoja.
Kun Tekniikan akateemiset-lehdessä uutisoitiin tutkimuksesta, oli artikkelin otsikkona ”Edessä elinikäinen oppiminen”. Tutkimuksesta on kulunut noin 20 vuotta, joten on paikallaan tutkia, miten elinikäinen oppiminen on toteutunut ja toteutuu tänäkin päivänä.
Noin 20 vuotta sitten tehdyn tutkimukseen jälkeen on termistö hieman muuttunut. Elinikäisen oppimisen sijaan nykyään puhutaan jatkuvasta oppimisesta.
MAL teki kesäkuussa jäsenkyselytutkimuksen otsikolla ”MALin jäsenten kouluttautuminen perustutkinnon jälkeen. Miten jatkuva oppiminen on toteutunut?” Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten MALin jäsenkunnan työuralla on toteutunut jatkuva oppiminen, joko työnantajan järjestämänä koulutuksena tai sitten omaehtoisena kouluttautumisena. Miten MALin jäsenet kokevat osaamisensa kehittyneen? Samassa yhteydessä pyrittiin myös selvittämään, missä määrin jäsenten työ perustuu yliopisto-opiskelussa omaksuttuun tietämykseen ja taitoihin.
Kysely koostui neljästä osiosta:
- Jatkuvan oppimisen toteutuminen työuran aikana, sen muodot ja kanavat sekä työnantajien tuki asialle
- Missä määrin työn sisältö perustuu/on perustunut yliopisto-opinnoissa hankittuihin tietoihin ja taitoihin
- Miten jäsenistö on käyttänyt TEKin palveluita
- Millaista koulutusta MALin toivottaisiin järjestävän jäsenilleen (iltakursseja, viikonloppukursseja yms.)
Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä ja sen tekninen suorittaminen tilattiin kyselyiden tekemiseen erikoistuneelta Webropol-yritykseltä.
Osa kyselyn kysymyksistä poimittiin Sitran vuonna 2020 julkaisemasta tutkimuksesta ”Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 – kyselyn tulokset”. Sitran teettämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää elinikäisen oppimisen toteutumista ja mahdollisuuksia Suomessa. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat 18 – 85 -vuotiaat Suomen kansalaiset.
Kyselyyn vastanneiden profiileja
Kyselyyn saatiin 442 vastausta. Vastaajista ikähaarukkaan 25–64 vuotta kuului noin 80 prosenttia. Yli 65-vuotiaita oli noin 18 prosenttia ja loput olivat alle 25-vuotiaita. Naisia vastaajista oli noin 30 prosenttia ja miehiä noin 70 prosenttia.
Vastaajista 25 prosentilla oli pääaineenaan ollut matematiikka, 39 prosentilla fysiikka ja 33 prosentilla tietojenkäsittely. Muita pääaineita oli siis vain kolmella prosentilla vastanneista MALilaisista. Näitä olivat biofysiikka, ympäristötieteet, radiokemia, automaatiotekniikka, tähtitiede, tuotantotalous, geologia, lääketiede, johtaminen ja organisaatiot, yritysstrategia ja kansainvälinen markkinointi.
Vastaajista 62 prosentilla oli maisteritason tutkinto (FM, FK). Kanditason tutkinto (mm. LuK) oli 8,4 prosentilla, lisensiaatin 5,0 prosentilla ja tohtorin 20,6 prosentilla vastaajista. Ylioppilaita vastaajista oli pari prosenttia ja muutamalla muu tutkinto. Matemaatikoilla ja tietojenkäsittelijöillä tutkinnon jakauma oli lähes identtinen, vastanneista fyysikoista sen sijaan väitelleiden osuus oli huomattavasti suurempi kuin edellä mainituilla, yli kolmasosa.
Yksityisellä sektorilla työskenteli (tai oli viimeksi työskennellyt) 61 prosenttia vastaajista, valtiosektorilla 22 prosenttia ja kuntasektorilla 11 prosenttia. Yrittäjiä oli vastaajista 2,3 prosenttia ja kolmannella sektorilla (järjestöt yms.) työskenteleviä 1,6 prosenttia, työttömiä 2,3 prosenttia. Matemaatikkojen ja tietojenkäsittelijöiden työnantajatyypit jakautuivat lähes identtisesti, fyysikoista sen sijaan suhteellisesti suurempi osa työskenteli valtiolla ja vastaavasti harvempi yrityksissä. Sukupuolijakauman osalta taas valtiolla työskentelevien osuus oli naisilla ja miehillä täsmälleen sama, kuntasektorilla naisten suhteellinen osuus oli suurempi ja yrityksissä vastaavasti pienempi.
Mitä MALilaiset tekevät?
Ennen pääaiheeseemme, jatkuvaan oppimiseen siirtymistä tarkastellaan vielä poimintoja siitä, mitä vastaajat työssään tekevät ja miten he siinä hyödyntävät yliopistollista erityisosaamistaan. Työn sisällöissä ilmeni joitakin mielenkiintoisia eroja ja yhtäläisyyksiä ammattikuntien välillä.
Noin puolet sekä matemaatikoista että tietojenkäsittelijöistä kirjoitti ohjelmakoodia työskentelynsä osana, fyysikoistakin vain hieman harvempi. Tietojenkäsittelyn ammattilaiset erottuivat selvästi suuremmassa ohjelmistojen suunnittelun ja testauksen osuudessa työssään.
Noin 40 prosenttia vastanneista matemaatikoista ja fyysikoista kertoi selvittävänsä työssään asioita matemaattisten mallien avulla, esim. todistamalla, laskemalla tai simuloimalla. Tietojenkäsittelijöistä tämäntyyppisiä tehtäviä oli vain kymmenesosalla.
Pääaineesta riippumatta yli 80 prosenttia vastaajista mielsi hyödyntävänsä opintojaan ainakin yleisen loogis-matemaattisen tai luonnontieteellisen ajattelutavan muodossa. Jokaisen pääaineen edustajista noin kolmasosalla oli myös johtamistehtäviä, joissa he kokivat yliopistollisen erityisosaamisensa hyödylliseksi.
tekemällä töitä toisten kanssa ja oppimalla toisilta | 86 % |
osallistumalla työnantajan järjestämään koulutukseen | 80 % |
ottamalla uusia vastuita ja tehtäviä | 77 % |
hakemalla tietoa verkosta | 75 % |
kokeilemalla uusia asioita/työtapoja | 69 % |
osallistumalla kursseille | 68 % |
opettamalla, opastamalla tai perehdyttämällä muita | 65 % |
osallistumalla projekteihin / tutkimus- / kehittämishankkeisiin | 62 % |
vaihtamalla työtehtäviä | 59 % |
osallistumalla verkkokoulutukseen | 55 % |
osallistumalla webinaareihin | 52 % |
suorittamalla virallisen tutkinnon tai tutkinnon osan | 33 % |
vapaaehtoistyössä tai järjestötoiminnassa | 21 % |
osallistumalla tehtäväkiertoon | 10 % |
muulla tavoin | 5 % |
Taulukko 1. Vastaukset kysymykseen ”Miten olet kehittänyt osaamistasi työurasi aikana?”
Jatkuva oppiminen on totta
Valtaosa vastaajista kertoi pyrkineensä oppimaan jatkuvasti uutta elämänsä aikana. Selvä enemmistö kehitti osaamistaan tälläkin hetkellä, ja noin puolella oli tähän suunnitelmakin. Parhaita oppimistapoja kysyttäessä neljä viidestä nosti esiin työssä itsessään oppimisen, uudet työtehtävät ja projektit. Joka toinen mainitsi työnantajan järjestämän koulutuksen. Toisaalta noin puolet korosti myös itsenäistä ja omatoimista opiskelua. Oman mentorin tai ohjaajan nimesi yhdeksi parhaista oppimistavoista joka kolmas. Taulukko 1 näyttää, miten paljon vastaajat katsoivat näillä ja muilla tavoilla tosiasiallisesti kehittäneensä osaamistaan.
Edellä puhuttiin kaikenlaisesta osaamisesta, jolloin mukana olivat myös moninaiset työelämässä tarvittavat taidot, joita ei opita yliopistolla. Kun kysyimme erikseen tieteellisen ja menetelmällisen osaamisen kehittämisen tavoista, osoittautui, että yli kaksi kolmasosaa vastanneista oli kehittänyt myös yliopistolta saatua erityisosaamistaan opintojen jälkeenkin. Vastaukset jakautuivat Taulukon 2 näyttämällä tavalla.
Osaamisten joukossa tiedusteltiin myös työtehtäviin liittyvää kielitaitoa. Sitä mitattiin viisiportaisella asteikolla {alkeet, tyydyttävä, hyvä, sujuva, äidinkieli}. Suomen kieli sai luonnollisesti korkeimman keskiarvon 4,9. Toisena tuli englanti keskiarvolla 3,7, ruotsin jäädessä kolmanneksi keskiarvolla 2,3. Vain 4,3 prosentilla vastaajista oli äidinkielenä jokin muu kuin kolme edellä mainittua. Yhteensä vastaajien piiristä löytyi hyvin monien kielten osaajia, kuten odottaa saattoi.
Kyselyyn vastanneet MALin jäsenet pitivät valtaosin työyhteisöään oppimismyönteisenä ja toisaalta kokivat itse edistävänsä osaamisen kehittämistä yhteisössään. Yli 60 % vastaajista katsoi myös epäonnistumiset sallituiksi ja opettavaisina pidetyiksi. Vastausten keskiarvot on esitetty Taulukossa 3. Yleisen ilmapiirin positiivisuus ei kuitenkaan merkitse, etteikö parantamisenkin varaa olisi. Vain kolmasosa oli samaa mieltä siitä, että oppimiselle oli varattu aikaa.
Lopuksi vastaajia pyydettiin antamaan yleisarvio jatkuvan oppimisen toteutumisesta työuran aikana 5-portaisella asteikolla, jossa 1 = erittäin huonosti ja 5 = erittäin hyvin. Yleinen viisaus tällaisissa kyselyissä on, että jos vastausten keskiarvo on suurempi kuin 3.5, niin vastaajien joukko on sitä mieltä, että asiat ovat pikemmin hyvin kuin huonosti. Vastausten keskiarvo oli 3.9. Tästä voi päätellä, että vastaajien mielestä heidän osaltaan jatkuva oppiminen oli toteutunut (erittäin) hyvin. Vastaajista noin 75 prosenttia oli antanut vastaukseksi 4 tai 5.
työssä ja työtehtävissä oppimalla | 68 % |
osallistumalla työhöni kuuluville kursseille, seminaareihin, konferensseihin tms. | 55 % |
lukemalla alani yleistajuisempaa kirjallisuutta, tai hankkimalla vastaavaa informaatiota verkosta | 53 % |
lukemalla varsinaisia tieteellisiä artikkeleita, oppikirjoja, monografioita tai vastaavaa informaatiota verkosta | 46 % |
osallistumalla kursseille, seminaareihin, konferensseihin tms, jotka eivät suoranaisesti liity työtehtäviini | 26 % |
en oikeastaan mitenkään | 15 % |
muulla tavoin | 6 % |
Taulukko 2. Vastaukset kysymykseen ”Miten olet ylläpitänyt tai kartuttanut tieteellistä tai menetelmällistä osaamistasi yliopisto-opintojesi jälkeen?”
työyhteisössäni on oppimismyönteinen ilmapiiri | 4,3 |
edistän itse osaamisen kehittämistä ja uuden oppimista työyhteisössäni | 4,1 |
minulla on mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviini kiinnostukseni mukaan | 3,8 |
työyhteisössäni saa epäonnistua ja epäonnistumisista opitaan | 3,7 |
työyhteisössäni rohkaistaan kokeilemaan uusia tapoja tehdä asioita | 3,7 |
työyhteisössäni pidetään huolta yhdessä oppimisen ja tiedon jakamisen mahdollisuudesta | 3,7 |
lähiesimieheni välittää oppimisestani | 3,7 |
työssä oppimiselle on varattu aikaa | 3,1 |
Taulukko 3. Vastaajien keskimääräiset näkemykset työyhteisönsä oppimismyönteisyydestä. Skaala 1-5, 1= täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä.
TEKin ja MALin palvelut
Kyselyssä selvitettiin myös TEKin tarjoamien urapalveluiden käyttämistä sekä potentiaalista kysyntää kursseille, joita MAL voisi itse tarjota.
TEKin urapalveluita ovat henkilökohtainen uravalmennus, verkkovalmennuksia osaamisen tunnistamiseen, CV- ja työnhakuohjeita, TEKrekryä, TEKin jakamaa tietoa osaamisen kehittämistä ja urailtoja. Näitä kaikkia oli käytetty jonkin verran. Eniten oli hyödynnetty CV- ja työhakemusohjeita (18,1 prosenttia) ja osallistuttu urailtoihin (18,1 prosenttia). Keskimäärin vastaus oli, että ”olen tietoinen, mutta en ole käyttänyt”.
Kysyttäessä sitä, millaiset MALin tarjoamat kurssit voisivat kiinnostaa, eniten kiinnostusta herätti vaihtoehto ”uusien teorioiden tai menetelmien perusteet (lohkoketjut, digitaalinen raha, kvanttilaskenta jne.) tiiviisti”. Tästä oli kiinnostunut 59 prosenttia vastaajista. Oman ajankäytön tehostamiskurssista oli kiinnostunut 35 prosenttia vastaajista, johtamistaidon kurssista 30 ja esiintymistaidon kurssista 29 prosenttia vastaajista. Myös kielikurssit ja erilaiset kirjoittajakurssit herättivät kiinnostusta.
Avoimien vastausten joukossa oli kuitenkin myös tämä huomion arvoinen kommentti:
Avoin yliopisto sekä monet muut maksulliset ja maksuttomat tahot tarjoavat jo erittäin paljon yliopistotasoistakin koulutusta, joten on vaikea tietää, kannattaisiko MALin alkaa tarjota myös koulutusta. Ehkä ennemmin yksittäisiä vierailijaluentoja ajankohtaisista asioista. Kenties MAL voisi myös koota yhteen erilaisia verkko-opetusta tarjoavia palveluita (yliopistojen MOOCit, edX, Coursera, Udacity jne) ja nostaa kurssitarjonnasta joitakin kiinnostavia kursseja esille. •
Kyselyyn annettuja vapaamuotoisia kommentteja:
”Tänä vuonna tulee 65v täyteen, opiskelin ns. ”puhdasta matematiikkaa”, jolla ei pitänyt olla käyttöä missään, olin koulussa todella huono kielissä ja ”small talkissa”, silti opiskelujen jälkeen jatkuva työura teollisuuden tuotannon ja logistiikan sovellusten parissa, työkieli englanti, ei siksi, että olisin ollut siinä hyvä tai ns. ”hyvä tyyppi”, vaan siksi, että osasin asioita, joita muut eivät. Nythän esimerkiksi funktionaalianalyysi on kuuminta hottia AI ratkaisuissa, mutta minun on aika jäädä eläkkeelle.”
”Kaikki kiinnostaa, mutta MAL:in toiminta on niin Helsinki-keskeistä, että ei siihen käytännössä voi osallistua, kun ei töiden jälkeen jaksa/ehdi lähteä edes Jyväskylään asti.”
”Kursseja ja tapahtumia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kiitos! (Tuntuu, että MAL on vain pienen helsinkiläispiirin salakerho…)”
”Omana huomiona osaamisen kehittämisestä on, että koronan aikaan useatkin tutut ovat suorittaneet erilaisia verkkokursseja sekä niihin liittyviä sertifiointeja.”
”Työnantajan suhtautuminen kouluttautumiseen vaihtelee. Nykyinen työnantajani on it-alan konsulttitalo, jossa kouluttautumiseen panostetaan ja siihen on mahdollista käyttää työaikaakin. Lisäksi vuosittain asetetaan tavoitteita uusien taitojen saavuttamiselle tai sertifiointien suorittamiselle. Työnantajani on tehnyt hyvää tulosta jopa koronankin aikana, joten kenties juuri kouluttautumiseen panostaminen on ollut yksi syy hyvään tulokseen. Tämä myös motivoi itseäni sitoutumaan työnantajaani.
Kokemukseni mukaan jokaisessa työpaikassa ei suinkaan ole näin, sillä aiemmassa työpaikassani vain harvat ja valitut pääsivät hintaviinkin koulutuksiin tai seminaareihin.”
”MAL on aiemminkin järjestänyt erilaisia tutustumisretkiä. Toivoisin niiden jatkuvan, kun korona helpottaa.”
”Elinikäinen oppiminen: Suurin suomalaisen korkeakoulujärjestelmän epäonnistuminen mitä tulee elinikäiseen oppimiseen, on valmistuneen asiantuntijan heikot mahdollisuudet kehittää osaamistaan uusimpaan tutkimukseen perustuvassa ajanmukaisessa opetuksessa. Tällaista opetusta toki Suomessa järjestetään, korkealaatuisilla korkeakoulujen kursseilla.”
”Käytännössä tämän resurssin elinikäinen hyödyntäminen on Suomessa tehty mahdottomaksi muuten kuin mukautumalla virkamiesten rakentamaan koulutusputkiprosessiin, jonka mahdollinen koulutusmuoto on 2-3 vuoden mukainen tutkintopaketti.”
”Työpaikallani tiedän ihmisiä, jotka pyrkivät kehittämään osaamistaan joko aloittamalla väitöskirjan tai toisen maisteritutkinnon. Toisin sanoen, jos haluaa päivittää osaamistaan, tulee hakea maisteritutkinto-ohjelmaan ja viedä opiskelupaikka joltain nuorelta, joka sen paremmin tarvitsisi.”
”Olisi hyvä, jos maamme korkeakoulujärjestelmässä olisi helppo tapa päivittää osaamistaan korkeakouluissa ilman uuden tutkinnon aloittamista. Avoin yliopisto ei ole tässä hyödyksi, sillä harva paitsi alanvaihtaja hyötyy alkeistason perusopinnoista jota AY:ssa yleensä tarjotaan. Parhaiten korkeakoulujärjestelmää elinikäisessä oppimisessa hyödyntää n. puoli sukupolvea vanhempi tuttavani, joka sai yliopisto-opiskeluoikeuden ennen aikarajoja ja on ollut työelämässä vuosikymmenen, mutta koska ei ole valmistunut ja pitää edelleen opiskeluoikeutta, on voinut helposti käydä yliopistolla relevanteissa seminaareissa ja edistyneillä kursseilla. (Tästä on byrokraattisia vaikeuksia kurssisuoritusten vanhenemisten takia, mutta oleellinen asia, osaaminen, on eri asia.)”
”Koen että kysymyksien asettelussa oli osin ennakkokäsitys, että esim. oppimisen työn tekemisen kautta voisi valita. Jos työn sisältö on erityistä/ainutkertaista niin että siihen ei voi saada koulutusta, ei muuta mahdollisuutta ole. Samoin on myös silloin, kun organisaatio ottaa jatkuvasti käyttöön erilaisia järjestelmiä ja ohjelmistoja, joiden opetteluun ei ole aikaa, vaikka niistä ehkä joitakin kursseja järjestetäänkin, silloinkaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää selviytyä lukemalla ohjeita välttämättömimmästä niin, että saa vaaditut asiat tehdyiksi.”
”Työnantajani kyllä markkinoi itseään ’oppimismyönteisenä’ yhteisönä ja ’kaikki ovat aina valmiita auttamaan’ jne. diipadaapaa. Totuus on vallan toinen. Kaikki uuden opiskelu pitää tehdä palkattomasti omalla ajalla. Työnantajan tarjoamat harvat kurssit ovat vanhentuneita tai sisällöltään niin keveitä, että niillä ei pärjää. Epäonnistua ei saa ja jos epäonnistuu, niin siitä ei oteta opiksi. Tärkeintä on proseduurien täyttäminen ja noudattaminen.”
Martti Annanmäki ja Ilkka Norros
Kuva Oberholster Venita Pixabay