Esa Hovinen kuului MAL:n 50-vuotisjuhlien itseoikeutettuihin kunniavieraisiin. Virkeänä ja iloisena hän juhliin saapuikin.
Yhdessä muutaman muun uusia tuulia kaipaavan kanssa Hovinen ideoi uuden järjestön perustamista yliopiston kuppilassa ja opiskelijabokseissa käydyissä keskusteluissa. Tunnustuksena arvokkaasta primus motorin työstään hänelle on myönnetty liiton viiri numero 2.
Vuonna 1933 Laukaalla syntynyt filosofian maisteri Esa Hovinen kuului SMFL:n aktiivisimpiin toimijoihin liiton historian ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella. Hän oli perustamassa liittoa, toimi sen puheenjohtajana vuosina 1965–68 ja varapuheenjohtajana vuosina 1962–64 ja 1969–70.
Vaikka SMFL muutamine kymmenine jäsenineen kuului Akavan pienimpiin, se sai monia merkittäviä tehtäviä Akavan hallinnossa. Hovinen toimi yhden kauden Akavan hallituksen varajäsenenä. 70-luvun alussa hän toimi vielä muutaman vuoden liiton hallituksen ja Akavan sosiaalipoliittisen toimikunnan jäsenenä. Sitten lisääntyneet työtehtävät pakottivat hänet luopumaan näistä luottamustehtävistä.
Kissoidin toimitus opiskelijaboksissa
Esa Hovinen aloitti opintonsa syksyllä 1953 ja valmistui keväällä 1957. Hän kuului siihen vireään joukkoon, joka opiskeluaikana kokoontui Helsingin yliopiston kuppilaan keskustelemaan matemaatikoiden ja fyysikoiden asioiden ajamisesta.
– Boksikaverini alivuokralaisasunnossamme Unioninkadulla oli Juhani Kantele. Hänen kanssaan toimitimme opiskelijalehti Kissoidia, jonka toimitus oli meidän boksissamme. Kerran me nuoret marssimme Limeksen kokoukseen ja vaihdoimme koko hallituksen. Limes oli tuolloin nuutunut järjestö, johon halusimme laittaa vauhtia.
Puhtia Hovisella riitti myös aivan uuden järjestön perustamiseen. Siitä alkoi SMFL:n taival.
Perustavan kokouksen puheenjohtaja
Esa Hovinen sanoo, että hänellä oli kunnia toimia Matemaatikko- ja Fyysikkoliiton perustavan kokouksen puheenjohtajana.
– Olimme ennen yhdistyksen perustamista käyneet asiasta lukuisia keskusteluja. Elettiin aikaa, jolloin työntekijöiden liitot jylläsivät ja heitä kuunneltiin. Myös maanviljelijöillä oli vahva etujärjestönsä. Akateemisia sen sijaan ei kuunneltu. Mielestämme asialle piti tehdä jotakin. Olimme alle kolmekymppisiä. Ei puhettakaan, että meillä olisi ollut omat asunnot, kuten työläisillä. Meillä oli vain opiskeluvelkaa niskassa. Yhteisten etujen ajaminen oli yhdistyksen perustamisen päämotiivi.
Tiiviit yhteydet Hovisella oli muun muassa Matti Kurimoon, Yrjö Kilpeen, ”joka oli mainio heppu” ja josta tuli fysiikan apulaisprofessori, Heikki Varhoon, Erkki Vauramoon ja Marjatta Östermaniin, joka oli usein mukana yhteisissä tilaisuuksissa. Yhdessä muutaman muun aktiivin kanssa he puhalsivat käyntiin oman liiton.
Piti löytää sopiva keskusjärjestö
Hovinen oli muiden liiton perustajajäsenten kanssa sitä mieltä, että yksin toimivaa liittoa ei kuunnella. Piti siis liittyä keskusjärjestöön, ja Akavaa pidettiin matemaatikoille ja fyysikoille oikeana keskusjärjestönä. Hovinen kannatti muutama vuosi myöhemmin Akavan jäsenmaksun korottamista, jotta keskusjärjestö olisi riittävän vahva taloudellisesti mahdollisen työtaistelun aikana. Päätös osoittautui sittemmin oikeaksi.
Henkilökohtaista taloudellista etua ei yhteisten etujen ajamisesta ollut. Alkuvuosina liiton hallituksen jäsenet saivat periaatteessa kokouspalkkion, jota he eivät kuitenkaan liiton heikon taloudellisen tilanteen kuitenkaan nostaneet. Sittemmin kokouspalkkioita ei edes kirjattu talousarvioihin. ”Kyseessä oli oman ajan lahjoittaminen yhteisten etujen ajamiseksi”, Hovinen luonnehtii.
Matrikkeliin koko ammattikunta
Merkittävän panoksen Hovinen antoi yhdistykselle osallistuessaan vuosina 1961–63 liiton matrikkelin toimitustyöhön. Matrikkelin päätoimittajana toimi Yrjö Kilpi, jonka ohella toimituskunnassa toimivat Esa Hovinen ja filosofian tohtori Reino Kurki-Suonio. Muut matrikkelin tekijät olivat luonnontieteiden kandidaatti Taina Eerikäinen, valtiotieteitten ylioppilas Mirjam Puttonen ja vuoden 1964 alusta liiton asiamies, valtiotieteitten maisteri Kalevi Junnonen.
Tuloksena oli erinomainen hakuteos, jossa oli 1537 nimeä. Hovisen mielestä oli vahinko, ettei uutta matrikkelia myöhemmin tehty.
Tietojenkäsittelytieteen pioneeri
Töitä Hovisen sai jälleenvakuutusyhtiö Varmasta jo viikon kuluttua valmistumisestaan. Hän kertoo olleensa Pohjoismaiden nuorin vakuutusmatemaatikko. Hän lukeutuu myös tietojenkäsittelytieteen pioneereihin aikana, jolloin mitään koulutusta alalle ei ollut, oli vain joitakin yksittäisiä kursseja tai kuten Hovinen sanoo: ”Joitakin tietoja sieltä täältä pikkuisen räävittiin”.
Hovinen tutustui muun muassa Esko-tietokoneeseen – vanhaan putkikoneeseen – joka on nykyisin Tekniikan museossa. Pian hänelle tuli tutuksi myös IBM 650, jolla hän kävi tekemässä ajoja Postipankissa Unioninkadulla. Alan pioneerit olivat perustaneet Reikäkorttiyhdistyksen, josta myöhemmin tuli Tietokoneyhdistys.
– Myöhemmin – 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa – pistimme pystyyn ATK-instituutin, joka alkoi valmistaa valtakunnallista oppimateriaalia.
Muiden vuoro astua remmiin
Varmasta Esa Hovinen siirtyi muutamaksi vuodeksi sosiaali- ja terveysministeriöön matemaatikoksi. Vuonna 1964 hän vaihtoi Eläkevakuutus Oy Ilmariseen, jossa hän eteni apulaisjohtajaksi. Hän oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa suurta eläkeuudistusta vuonna 1975. Työ vaati mittavaa tietoteknistä osaamista ja yhteistyötä monen organisaation kanssa.
Toisin kuin moni muu vakuutusyhtiössä työskentelevä hän ei asettunut asumaan vuokralle vakuutusyhtiön edulliseen asuntoon, vaan otti lainaa omaa asuntoa varten. Lainan hän sai maksettua ottamalla hoidettavakseen useita sivutoimia, joihin hänellä oli työsopimuksensa mukaan lupa. Hän antoi matemaattisia ja metodologisia neuvoja muun muassa lääketieteen väitöskirjojen tekijöille. Kotona häntä ei noina vuosina paljon näkynyt. ”Sama tilanne tuppasi olemaan kavereillakin”, hän kertoo.
1970-luvun puolivälin jälkeen lisääntyneet työtehtävät ja sivutyöt veivät Hovisen ajan eikä hän enää ehtinyt osallistua liiton toimintaan. Oli muiden vuoro astua remmiin.
Anitta Valtonen