Väestönsuojelua suomessa ja ulkomailla

Uran huipulla pelastusylijohtajana 2018.

Lapsuus

Olen kotoisin Perhosta Keski-Pohjanmaalta. Vanhempani olivat älykkäitä ja yritteliäitä. He asuivat pienen tovin 1950-luvun lopulla Keski-Ruotsissa ja muuttivat takaisin Suomeen juuri ennen syntymääni, joten käytän usein itsestäni sanontaa made in Sweden men född i Finland.

Yrittäjäperheessä meillä riitti omasta takaa kaikenlaisia hommia. Meillä oli pieni maatila, ravihevosia ja kettutarha. Isä oli mm. sähköasentaja, palopäällikkö, rakennus- ja koneyrittäjä ym. Maatilalla ja kettu­tarhassa oli monenlaisia tehtäviä. Kylvö- ja heinätyöt sekä alituinen lannanluonti tuli tutuksi. Me lapset työskentelimme palkatta erilaisissa isän yrityksissä. Kävin mm. puhdistamassa koulun pihat lumesta ennen koulupäivän alkua traktorin etukuormaajalla ja vetelin loma-aikoina isän sähköurakointikohteissa sähköjohtoja rakennusten sähköputkituksiin.

Ensimmäiset työpaikat

Minulla oli kova halu päästä tienaamaan omaa rahaa ja kolmetoistavuotiaana kävin hakemassa töihin vaatetustehtaalle varastoapulaiseksi ja pääsinkin sinne ja siitä lähtien olin ”vieraalla” töissä kaikki loma-ajat yliopistosta valmistumiseen asti. Olin muutaman kesän metsäpalotähystäjänä palotornissa ja nykyisissä tehtävissäni olen vastannut ja kehittänyt metsäpalojen torjuntaa ja tähystystä Suomessa sekä Euroopassa vuosikymmeniä. Yhden kesän olin Tie- ja vesirakennuslaitoksella pitämässä paikallisia teitä ajokunnossa. 

Työpaikat hankin itsenäisesti, kunnes lakkiaisvuonna hain töitä työvoimatoimiston kautta ja pääsin Ahvenanmaalle Kumlingen saarelle kalanjalostamoon töihin. Se oli hyvä työpaikka ruotsin kielen parantamisen ja hyvän palkan takia.

Keskikoulu ja lukio

Keskikouluun, ennen peruskoulu-uudistusta, piti pyrkiä pääsykokeen kautta. Kunnallinen keskikoulumme muuttui peruskouluksi kesken opintojen, joten olen saanut peruskoulun päästötodistuksen keskikoulun oppimäärän mukaan. Keskikoulun jälkeen pääsin teknilliseen opistoon opiskelemaan rakennusarkkitehdiksi, mutta valitsin lukio-opinnot opiston sijaan.

Kotipaikkakunnallani ei ollut siihen aikaan lukiota, joten kävin lukion naapurikunnassa Vetelissä. Asuimme viikot Vetelissä vanhassa matkustajakodissa muutaman muun ulkopaikkakuntalaisen kanssa. Se aika opetti tekemään ruokaa ja huolehtimaan muistakin itsenäisen asumisen tarpeista. Viikonloppuisin oli taas sitä luovaa työtä kotona navetassa.

Lukiossa biologia, matematiikka, fysiikka ja kemia kiinnostivat kovasti. Opinto-ohjaaja esitti minulle oikeus­tieteen opintoja, mutta minua se ei innostanut. Fysiikan opettaja oli innostava ja arvioi, että minä ja paras kaverini pärjäisimme yliopistossa ja hän ennusti, että yltäisimme lisensiaatti- ja tohtoritasolle. Olin kiinnostunut biofysiikasta ja hain sitä opiskelemaan kahteen yliopistoon. Kaiken varalta hain myös Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan. Pääsin opiskelijaksi kaikkiin, mutta suoritin asepalveluksen ennen opintojen aloittamista. Kirjoittauduin sisälle Helsingin yliopistoon ja Teknilliseen korkeakouluun.

Varusmiehenä puhelinlinjaa rakentamassa 1978.

Varusmiespalvelus ja yliopisto-opiskelu

Asepalveluksen suoritin viestiaselajissa ja pääsin myös kadettikouluun. Varusmiespalvelussa oppimani viestiopit sekä syntyneet ystävyyssuhteet ovat sittemmin urallani osoittautuneet kestäviksi ja arvokkaiksi. Minun on vaikea kuvitella hyödyllisempää aselajia siviilissä hyödynnettäväksi. Opin radio- ja tiedonsiirtotekniikan sekä salausjärjestelmien perusteet varusmiespalveluksessa. En valinnut sotilasuraa, vaan asepalveluksen jälkeen reserviupseerina päätin lähteä Helsingin yliopistoon opiskelemaan pääaineena sovellettu fysiikka. Syynä oli se, että laskin, että valmistuisin nopeimmin sieltä, kun pääsin suoraan korkeamman tason fysiikan opintoihin.

Tein kaikenlaisia hommia nyrkkeilijäkuuluisuus Olli Mäen yritykselle ennen opiskeluaikaa ja osin opiskeluaikanakin. Puhdistimme Helsingin Energian kivihiilivoimalaitosten kattiloita ja teimme esimerkiksi Inkoon kirkon paanukaton. Inkoosta löysin vaimoni ja työpaikan Fiskarsin muovitehtaalla. Muovitehtaalla olin töissä koko opiskeluaikani tuotanto-, työnjohto ja suunnittelutöissä. Olin tehtaan ainoa tietojenkäsittelyä opiskellut, joten ajauduin myös tietojenkäsittely- ja ohjelmointitöihin. Tehdas myytiin Oy Lohja Ab:lle ja osasto, jossa olin töissä, lakkautettiin, joten jouduin hakemaan muualta töitä. Olin saanut tutkinnon valmiiksi kohtalaisen nopeasti, alle neljässä vuodessa ja aloittanut myös jatko-opinnot suorittamalla muutaman lisensiaattikurssin.

Inkoon kirkon paanukatto juuri valmistuneena 1978.

Ammattiliitosta osaamista

Opiskeluaikana minulle esiteltiin Suomen matemaatikko- ja fyysikkoliiton toimintaa ja innostuin asiasta sen verran, että kun silloisen SMFL:n puheenjohtaja Jaakko Ojala tarjosi minulle opiskelija-asiamiehen tehtävää ja paikkaa liiton hallituksessa, tartuin haasteeseen ja toiminkin hallituksessa 13 vuotta, viimeiset vuodet varapuheenjohtajana. Pienen liiton hallituksessa opin todella paljon ja sain hyvää johtamiskoulutusta sekä opin virkaehtosopimuksen sisällön. Olin mukana liittämässä SMFL:ää Korkeakouluinsinöörien ja arkkitehtien keskusliittoon (KAL). KAL on nykyään TEK ja SMFL on Matemaattis-luonnontieteellisten alojen akateemiset (MAL). Nykyinen Säteilyturvakeskus tuli tuolloin tutuksi ja on siitä lähtien ollut todella läheinen yhteistyötaho tähän päivään asti.

Inkoon muovitehtaan työpaikan jälkeen hain useita auki olleita paikkoja ja päädyin valitsemaan Valtion väestönsuojelukoulun opettajanpestin, sillä työpaikka oli Inkoon naapurikunnassa Lohjalla ja sain sieltä edullisen työsuhdeasunnon, ja vaimo pystyi hoitamaan töitään Karjaalla. Tehtävään haettiin säteilysuojeluun perehtynyttä opettajaa, joka voisi pitää kursseja myös ruotsiksi. Homma sopi todella hyvin minulle, sillä olin opiskellut biofysiikkaa ja sairaalafyysikon perus­opintoja mm. sädehoitolaskentaa. Palkka oli alhaisempi kuin aikaisemmin, mutta sitä kompensoi halpa virka-asunto. Lisäksi ruotsin kieli sujui kohtuullisen hyvin. Vaikka aluksi ruotsinkielisten kurssien luennot pidin hermostuksissani hikimärkänä. Vaaditusta virkamiesten kielitutkinnosta sain arvosanaksi hyvän, joka oikeutti pieneen palkanlisään kuukaudessa.

Väestönsuojelukoulussa, joka oli osa Pelastushallinnon koulutuskeskusta, ei ollut akavalaisia, joten liityin myös Virkamiesliiton alaiseen Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliittoon (KHL), jonka hallituksessa toimin lyhyen aikaa ja olin oppilaitoksen luottamusmiehenä siellä oloni ajan.

Sisäministeriön tilannehuone ja säteilyvalvontajärjestelmän näyttö 1993. Saman järjestelmän esittelyä Saksassa Der Rote hahn messuilla Hannoverissa 1994.

Sisäministeriöön töihin

Säteilyfysiikan ja tietojenkäsittelytaitojen ansiosta pääsin heti mukaan sisäministeriön säteilyvalvontaohjelmiston kehitysprojektiin rakentamaan Suomen säteilyvalvontajärjestelmää. Kun yksi sisäministeriön virkamies lähti Saudi-Arabiaan väestönsuojeluasiantuntijaksi, minua kysyttiin viransijaiseksi sisäministeriöön. Lähdin sinne epäröimättä vuoden 1985 lokakuussa. Seuraavana vuonna 26.4. tapahtui Tshernobylin ydinonnettomuus, jonka seurauksena ministeriöön perustettiin ylitarkastajan virka, johon minut valittiin.

Vastasin sisäministeriön säteilyvalvontaverkon toiminnasta Tshernobylin onnettomuuden aikoihin ja onnettomuuden jälkeen johdin säteilyvalvontaverkon automatisointia ja rakensimme yhden maailman ensimmäisistä automaattisista säteilyvalvontaverkoista. Olen kiertänyt maailmalla Euroopassa, Venäjällä, Lähi-Idän maissa ja USA:ssa kertomassa kokemuksistamme ja kouluttamassa henkilökuntaa sekä rakentamassa säteilyvalvonta­verkkoja. Olen tavannut näissä tehtävissä mielenkiintoisia ihmisiä mm. Idi Aminin, Saudi-Arabian prinssin, Venäjän puolustusministerin ja USA:n presidenttiehdokkaan.

Suomen TTT-delegaatio Saudi-Arabiassa kauppaamassa säteilyvalvontajärjestelmää. Kuvassa vasemmalta Saudi isäntämme, Rolf Mattsson, Janne Koivukoski, Tuomo Saarinen, Simo Rannikko, Saudi isäntä, Erkki Jatila. Toisessa kuvassa karua Saudi-Arabian eteläosien maastoa vuorineen.

Säteilyvalvontaosaamisen vientiä

Saudi-Arabiaan yritimme myydä useamman vuoden ajan säteilyvalvontajärjestelmää. Vierailin Saudi-Arabiassa säteilyvalvontajärjestelmän suunnittelunmatkoilla useamman kerran. Ensimmäisellä menomatkallani yllätyin, kun Saudian lentokoneessa Saudi Gasette -lehdessä oli koko sivun artikkeli, jossa minua oli haastateltu kemiallisiin ja säteilyvaaroihin varautumisesta Suomessa. Koulutimme sekä Kuwaitin, että Saudi-Arabian väestönsuojelujohtoa ja avustimme suomalaisia yrityksiä väestönsuojelutekniikan viennissä Lähi-Idän maihin.

Neuvostoliiton aikana vierailin mm. Ukrainassa Tsherno­bylin sammutustöihin osallistuneiden palomiesten luona ja kuulin heidän kertomuksiaan tapahtumasta. Lähialueyhteistyön puitteissa olin viemässä säteilyvalvontaverkkoja sekä Leningradin, että Sosnovy Borin ydinvoimalaitoksien ympäristöön ja kouluttamassa henkilöstöä niiden käyttöön. Olimme ensimmäinen länsimainen ryhmä, joka pääsi Murmanskin pohjoispuolella olevaan Severomorskin ydinsukellusvene- ja jäänmurtajasatamaan.

Vierailu Nevadan ydinkoealueella 2009.

USA:ssa Anaheimissa tutustumassa amerikkalaiseen kenttäjohtamiseen 2013.

USA:ssa olen päässyt vierailemaan Nevadan ydinkoealueelle, jossa on tehty suurin osa USA:n ydinkokeista. Yhden lounaan olen syönyt ydinkoealueella koeräjähdyksen ground-zerossa, eli suoraan ilmaräjähdyspisteen alapuolella olevassa paikassa. Turvatarkastukset tuolla reissulla olivat elämäni tarkimmat. Vessakäynnilläkin vieressä seisoi turvallisuustarkkailija.

Pohjoismaisessa yhteistyössä olen ollut mukana koko virkaurani ajan ja olen työskennellyt Ruotsissa vuoden 1989 aikana pohjoismaisessa virkamiesvaihdossa sisarvirastossamme Räddningsverketissä. 

Skotlannin varautumisjärjestelmiin tutustumassa 2011. Kirjoittaja toinen vasemmalta.

Hätäkeskuslaitos ja VIRVE-verkko

Säteilyvalvontaprojektien jälkeen päätehtäväkseni tuli tietojenkäsittelyn kehitystehtävät, joissa olin johtamassa Suomen hätäkeskusjärjestelmän sekä viranomaisradioverkon kehitystyötä. Olin viisi vuotta tietoliikennejohtajana sisäministeriössä ja käynnistin Hätäkeskuslaitoksen sen ensimmäisenä johtajana. Hajasijoituspäätöksen takia Hätäkeskuslaitoksen keskusyksikkö päätettiin siirtää Helsingistä Poriin. En ollut halukas muuttamaan Poriin, joten minä sain valmiusjohtajan paikan sisäministeriön pelastusosastolla.

Olin ollut viranomaisradioverkon (VIRVE) kehityksessä mukana 1990-luvun alusta lähtien pelastustoimen vastuuhenkilönä ja kun hankkeen rakennusvaihe piti saada viimeisteltyä, minua pyydettiin hankkeen projektijohtajaksi. Olin vuoden 2003 ajan poliisiosastolla VIRVE-yksikön projektijohtajana ja sen jälkeen käyttäjäryhmän puheenjohtajana kymmenisen vuotta ja nykyisin VIRVEä operoivan Erillisverkot Oy:n hallituksessa varapuheenjohtajana.

Pelastustoimen tehtävät

Pelastustoimessa olen ollut sopimuspalokuntalaisena ja yksikönjohtajana teini-iässä Perhossa ja valtiolla metsä­palotähystäjänä, opettajana Pelastushallinnon koulutuskeskuksessa ja ministeriössä esittelijästä pelastus­ylijohtajaan. Pelastusylijohtajana toimin vuonna 2018 ja sen jälkeen olen toiminut pelastustoimen toiseksi korkeimmassa virassa pelastusneuvoksena sisäministeriössä.

Viime aikojen suurin hanke, jonka valmistelusta olen vastannut, on sote-uudistus, jossa pelastustoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi siirretään hyvinvointialueiden järjestettäväksi ja valtion budjettirahoituksen piiriin. Tämä on jo kolmas yritys saada tämä hanke toteutettua. Toivottavasti se saadaan nyt maaliin ja sitä kautta parannettua yhteiskunnan turvallisuutta.

Kohti lopullista voittoa?

Tutkimus- ja kehittämistehtäviä olen tehnyt koko virkaurani ajan ja koronatilanteen aikana kaivoin esiin vanhat luonnokseni väitöskirjaksi ja hain opiskeluoikeutta tohtori­koulutusohjelmaan. Tarkoitukseni on saada kesken jäänyt tohtoriprojektini loppuun. Tätä uratarinaa kirjoittaessani väitöskirjani on esitarkastuksessa. Tavoitteena on, että Tshernobylin onnettomuuden vaikutusta säteily­valvonnan kehitykseen selvittävä väitöskirjani väitös­tilaisuus olisi lähellä Tshernobylin ydinonnettomuuden 35.vuotispäivää.

Omissa työtehtävissä olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä hyvin monipuolisia tehtäviä ja hyödyntää kaikissa niissä oppimiani asioita. Ammattiyhdistys­toiminnassa olen oppinut neuvotteluprosesseja ja johtamista, joka on auttanut minua urapolullani etenemisessä paljon. •

Janne Koivukoski