Vaikuttava yhteistyö yliopistossa

Arvoisa juhlayleisö, arvoisat tilaisuuden järjestäjät, kollegat ja ystävät,

Minulla on suuri kunnia pitää juhlapuhe tässä illallis­tilaisuudessa, jossa juhlistamme Matemaattis-­luonnontieteellisten alojen Akateemiset ry:n ja Tekniikan Akateemiset ry:n 40 vuotista yhteistyötä. Toimin Oulun yliopistossa yhteistyösuhteista vastaavana vara­rehtorina ja tänä iltana puhun teille vaikuttavasta yhteistyöstä yliopistossa. Yliopistojen kolmas tehtävä, yhteiskunnallinen vuorovaikutus tai vaikuttavuus ympäröivään yhteis­kuntaan on nostanut voimakkaasti merkitystään viimeisten kahden – kolmen vuoden aikana. Tästä näkyvänä esimerkkinä on muun muassa se, että tänä päivänä yli puolessa Suomen yliopistoja on niin sanottu yvv-johtaja tai vararehtori. Lisäksi yhteiskunnan kiinnostus on vahvasti keskittynyt tähän kolmanteen tehtävään.

Yliopistot tuottavat osana kansainvälistä tiede­yhteisöä uutta tieteellistä tietoa ja siihen perustuvia ratkaisuja, sekä kouluttavat tulevaisuuden osaajia kestä­vämmän, älykkäämmän ja inhimillisemmän maailman rakentamiseksi.

Maailma muuttuu. Välillä hitaammin ja ennustettavasti ja toisinaan kriisien kautta nopeasti yllättäen. Vain muutos ja sopeutuminen siihen on pysyvää. Sen me yliopistolaisina hyvin tiedämme ja teemme yhteisönä töitä tieteen ja koulutuksen keinoin juuri sen eteen, että ymmärrämme muuttuneita tilanteita ja pystymme yhteiskuntana kestävällä tavalla sopeutumaan muutoksiin. Sivistys kantaa kriisien yli. Parhaimmillaan työmme tukee sitä, että pystymme estämään tai lieventämään ei-toivottuja ilmiöitä, kuten ilmaston lämpenemistä, nälkää tai eriarvoisuutta. YK:n kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma toimii erinonomaisena ohjenuorana sille, mitä tavoittelemme.

Tieteellinen tutkimus voidaan jalkauttaa tehokkaasti vaikuttamaan yhteiskuntaan ja siksi yhteiskunnan tarpeet tuleekin integroida vahvasti tutkimukseen. Yliopistot toimivat tärkeinä osina alueellista innovaatio­järjestelmää ja alueiden hyvinvoinnin tukeminen tekee yliopistoista alueellisen kestävän kasvun moottoreita. Yliopistojen erityinen vahvuus on tuoda tiede ja yhteiskunnan eri toimijat lähemmäksi toisiaan. Tätä tehdään aktiivisesti arjessa alueellisten ja kansallisten hankkeiden sidosryhmätyössä, mutta erityisesti osana moni­kansallisia projekteja. Työtä tehdään vahvalla tahto­tilalla ja tuloksekkaasti.

Yrityksillä on suuri tarve korkean osaamisen työvoimaan, mutta työvoiman saatavuus on kriittinen haaste ja osaajista tulee olemaan yhä kovenevaa kilpailua. Kansainvälisten osaajien saaminen Suomeen on tulevaisuudessa välttämätöntä, ja yliopistot ovat tässä merkittävimpiä vetovoimatekijöitä. Työvoiman tarpeeseen voidaan vastata myös elinikäisen oppimisen kautta. Luomalla kansainvälisiä verkostoja voimme vaikuttaa myös alueen yritysten kilpailukykyyn. Näihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin tulee hakea aktiivisesti ratkaisuja, purkaa pullonkauloja ja löytää toimivampia toimintamalleja. Toimintaympäristön tuntemus ja ymmärrys sen muutoksesta on kriittisen tärkeää.

Yliopistojen kolmannesta tehtävästä

Yhteiskunnan kiinnostus on keskittynyt vahvasti yliopistojen kolmanteen tehtävään, vaikuttavuuteen ympäröivään yhteiskuntaan. Tiedeyhteisö tekee vaikuttavuutta monin eri tavoin. Alastalo, Kunelius ja Muhonen (Teoksessa Tutkimuksen kansallinen tehtävä, vuodelta 2014, sivut 119 – 149) ovat luonnostelleet viisi vaikuttavan tieteen mielikuvastoa, joissa tutkimuksen vaikuttavuus käsitetään eri tavoin: 1) innovaatiotiede, 2) huipputiede, 3) evidenssitiede, 4) professiotiede ja 5) julkinen tiede.

Innovaatiotiede kohdentuu markkinoihin ja talou­teen ja siinä luvataan talouskasvua ja kilpailukyvyn parantumista ja hyvyyttä mitataan rahalla, patenteilla, keksinnöillä, uusilla tuotteilla ja start-up -yrityksillä.

Huipputiede on se, mihin perinteisesti pyrimme akateemisessa maailmassa. Siinä vaikuttavuuden kenttä on kansainvälinen tieteen kenttä ja meitä mitataan tieteen edistymisen, maineen ja vertaistunnustuksen kautta kansainvälisten huippujulkaisujen, huippu­yksiköiden ja tieteen arviointien avulla.

Evidenssitieteessä vaikutus ymmärretään tutkimus­tiedon hyödyntämiseksi päätöksenteossa ja siinä mitta­rina toimivat muun muassa hyvät käytännöt ja rationaalinen päätöksenteko.

Professiotieteessä vaikuttavuus määrittyy tieteen roolina uusien ammatillisten käytäntöjen ja pätevyyksien tuottajana. Se perustuu humboldtilaiselle traditiolle tutkimuksen ja opetuksen yhteydestä, ja vaikuttavuuden tärkeimpänä keinoa nähdään uusien ammattilaisten kouluttaminen, uudet pätevyydet ja menettelytavat.

Viidennessä eli julkisessa tieteessä vaikuttavuuden kohteena on kansalaiset ja kansalais­yhteiskunta. Osallistamalla kansalaisia luodaan yhteistä hyvä. Tämä voidaan nähdä myös kansalaisten ja tieteen vuoro­puheluna.

Tutkimusorganisaatioiden yritysyhteistyöstä

Elinkeinoelämän ja tutkimusorganisaatioiden vahva yhteis­työ on ollut suomen menestyksen perusta jo ­usean vuosikymmenen ajan. Työ- ja elinkeinoministeriön raportti vuodelta 2021 – Yritysten ja tutkimus­organisaatioiden vuorovaikutus Suomessa – erityisnäkökulmana yritys-­yliopisto yhteistyö, luo mielenkiintoisen katsauksen yhteis­työn nykytilanteeseen ja suosittaa myös useita kehitystoimenpiteitä.

Yritysten TKI-rahoituksen osuus yliopistojen tutki­musmenoista on laskenut jatkuvasti vuodesta 2008 alkaen. Tuolloin kahdeksan prosenttia yliopistojen tutkimus­rahoituksesta tuli yrityksiltä. Vuonna 2017 osuus oli laskenut jo alle neljään prosenttiin ja vuonna 2019 se oli 3,8 prosenttia. Samalla rahoituksen määrä on laskenut 81 miljoonasta 54 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaa, että vuosien 2008 ja 2019 välisenä aikana yrityksistä yliopistolle tuleva t&k-rahoitus kutistui noin 46 prosenttia. Kehitettävää siis riittää ja tähän saadaan varmasti muutos myös uuden 4 prosentin TKI lain myötä. Yliopistoilla on nykyisin rooli kaikissa innovaatioprosessin vaiheissa perus- ja soveltavasta tutkimuksesta kehittämiseen ja edelleen lähempänä markkinoita oleviin vaiheisiin, ei vain alkuvaiheen tiedon tuottamisessa.

Meidän yliopistolaisten kannalta huojentava tieto on, että yritykset eivät ensisijaisesti odota yliopistoilta jonkin yksittäisen konkreettisen ongelman ratkaisemista tai innovaatioiden aikaansaamista, vaikka tällainen käsitys välittyy usein julkisissa keskusteluissa. Yhteistyö pikemmin parantaa yritysten näkymää tutkimukseen ja uusiin teknologioihin sekä auttaa arvioimaan uuden osaamisen sovellettavuutta omassa liiketoiminnassa jo varhaisessa vaiheessa.

Yliopistoilla on omat syynsä yhteistyöhön. Ne hakevat lisärahoitusta tutkimukseen ja infrastruktuurien kehittämiseen, hankkivat yhteistyökokemusta, edistävät tutkijoiden ja opiskelijoiden työllistymis­mahdollisuuksia sekä saavat uusia tutkimusaineistoja ja apua uusien tutkimusaihioiden identifioimisessa. Yhteistyö vauhdittaa myös tutkimustulosten jatkosoveltamista ja saattamista lähemmäksi käytäntöä. Listasin Oulun yliopiston yritysyhteistyön muotoja, ja pääteemojen, opiskelija-, koulutus-, tutkimus- ja innovaatioyhteistyön alle tuli yhteensä 30 erilaista yhteistyön muotoa. Kuten esimerkiksi opiskelijoiden harjoittelu- ja lopputyöpaikat; Industrial doctorate ohjelma; yhteistyö Business Finland ja EU hankkeissa sekä lisensiointi ja patenttien myynti yrityksille.

Yliopistojen rahoitusmalli ei tänä päivänä juuri kannusta yritysyhteistyöhön. Kun yhteistyön laatua ja määrää halutaan nostaa, tulee parantaa vuoro­vaikutuksesta palkitsemista merkittävästi ja tehdä yhteistyön arvostuksesta näkyvämpää. Lisäksi tarvitaan pitkä­jänteistä yhteistyöresurssien lisäämistä sekä uusia toiminta­tapoja ja yhteiskehittämisen alustoja. Rahoituksen ohella muita keinoja ovat muun muassa yhteistyön tunnustaminen meriitiksi ja akateemisten urapolkujen luominen yhteistyöhön kannustavaksi. Tiedeyhteisöön tulisi mahtua monenlaisia arvostettuja uria niin tutki­muksen, koulutuksen kuin yhteiskunnallisen vuoro­vaikutuksen näkökulmasta.

Yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja sen myötä yritysyhteistyön ei tulisi olla yliopistojen näkö­kulmasta irrallinen tai ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen ja korkeimman opetuksen tehtävien kanssa. Yhteis­kunnallinen vaikuttavuus ja eritoten yritys­yhteistyö näyttää silti turhan usein jäävän erillis­toiminnoksi, jota ei yliopistolaitoksessa tueta näkyvällä ohjauksella tai kannustavalla rahoitusmallilla.

Yhden luukun palvelu yhteistyölle 

Etlan selvitys vuodelta 2018 suomalaisten yliopistojen tutkimuksen kaupallistamisesta ja teknologian siirron nyky­tasosta nosti muun muassa esiin, että tutkijan henkilö­kohtainen tavoitteellisuus ja ympäristön ­tarjoama tuki vaikuttavat merkittävästi siihen, lähteekö hän kaupallistamaan omaa osaamistaan.

Oulun yliopistossa olemme vastanneet tähän kokoa­malla innovaatioihin, yritysyhteistyöhön ja liike­toiminnan kehittämiseen liittyvät palvelut yhteen, yliopiston innovaatiokeskukseksi. Tutkijoita, opiskelijoita ja yrityksiä yhden luukun periaatteella palveleva keskus aloitti toimintansa vuoden 2019 alussa.

Innovaatiokeskus hoitaa immateriaalioikeuksiin (IPR:ään) liittyvät palvelut, yritysyhteistyön koordinoidun hoitamisen yhteistyössä tiedekuntien kanssa sekä kaikki liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät palvelut ideoinnista, hautomo- ja kiihdyttämistoimintojen kautta rahoituksen hankkimisen avustamiseen lupaavimmille yritysaihioille.

Aiemmin jokainen tutkija on toiminut itsenäisesti ilman koordinoitua tukea, pitkälti omalla parhaaksi näkemällään tavalla, mikä on saattanut vaikuttaa seka­valta ulkoisten yhteistyökumppanien ja ympäröivän yhteiskunnan suuntaan.

Vuonna 2019 toukokuussa palkattiin myös ensimmäinen liiketoiminnan kehittämisen päällikkö ja ensimmäinen asiakkuuspäällikkö yliopistotasolle. Tällä hetkellä liiketoiminnan kehittämisen asiantuntijoita on kolme, joista jokaisella on myös omakohtainen start-up -tausta, ja yliopistotasoisia asiakaspäälliköitä on myös kolme. 2020 lanseerattiin avainasiakkuus-päälliköiden toiminta tiedekuntiin, joissa on nyt yhteensä 13 osa-­aikaista asiakaspäällikköä.

Riittävä aihepiirin resurssointi, riittävä määrä kiinnostavia koulutuksia ja riittävästi käytyjä kahden­keskisiä keskusteluita tutkijoiden kanssa on mahdollistanut parhaiden käytänteiden ja toimintamallien lanseerauksen tiedekuntien ja niiden tutkijoiden toimintaan. Viesti on mennyt hyvin perille ja voidaankin sanoa, että tutkijatasolla asiat alkavat olla kunnossa.

Vuodesta 2019 yritysten suora tilaustutkimus on kasvanut 42 prosenttia euroilla mitattuna. Tämän lisäksi jätettyjen keksintöilmoitusten määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja uusien patenttihakemusten määrä on saatu vakiinnutettua noin kymmenen jätetyn hakemuksen vuosivauhtiin.

Parasta aikaa olemme laajentamassa sidosryhmäyhteistyön toimintamalliamme kattamaan tutkimuksen lisäksi räätälöidyn ei-tutkintoon johtavan koulutuksen, jatkuvan oppimisen, opiskelijayhteistyön ja varainhankinnan. Toimintamallin laajennus palvelee paremmin myös koko yliopistoyhteisöä. Samalla toiminnan kompleksisuus kasvaa uusien palvelutoimintojen tullessa mukaan, ja siksi paljon painoa on laitettu sisäisen kommunikaation kehittämiselle kohti yhtenäisen viestin luomista sidosryhmien suuntaan.

Avain yliopiston menestykseen innovaatiotoiminnassa on ollut systematiikan ja koordinaation tuominen sidosryhmäyhteistyön. Olemmekin siirtymässä tutkimustulosten kaupallistamisesta kohti tutkimusosaamisen kaupallistamista.

Näillä sanoilla haluan onnitella Matemaattis-luonnon­tieteellisten alojen Akateemiset ry:tä ja Tekniikan Akateemiset ry:tä 40-vuotisesta yhteistyöstä.

Kiitos. •

Arto Maaninen, FT
Yhteistyösuhteiden rehtori, Oulun yliopisto

Väliotsikot toimituksen.